Turkey

Denguekuume ei jätä rauhaan. Edelleen hyvin vaihtelevasti erilaisia lihas-, nivel- ja luukipuja. Usein särkee selkä tai niska, toisinaan kipu säteilee kummallisesti esimerkiksi solisluihin tai hampaisiin. Nice. Aspiriinia ei saa käyttää, sillä se ohentaa verta ja dengueen liittyy verenvuotoriski. Buranalle allergisoidun (eräänä päivänä heräsin vain punaisena pallona...). Siispä panadolilla mennään ja lisäksi sain rinnalle vielä panacodit pahimpiin kipuihin. Kerran kokeilin jo käydä töissäkin panacod huuruissa ja hihittelin puoli päivää kateissa oleville rahoille ja sain työkaverini tiedustelemaan mahdanko olla krapulassa. Ehkä tää tästä vielä joskus.

Olen jokaikinen opiskeluvuosi hakenut Kilpisjärvelle subarktisen ekologian kenttäkurssille. Kurssi on suunnattu biologeille, hakijoita on aina ollut paljon enemmän kuin mukaan mahtuvia ja kulttuurimaantieteilijälle ei ole koskaan löytynyt tilaa. Tänä vuonna minut valittiin mukaan. Ja sitten iski dengue. Yli 40 asteen kuume, valtaisat kivut, vaellusta kilometritolkulla päivittäin tunturimaastossa ja tuntikausien matka lähimpään sairaalaan eivät kuulostaneet toimivalta yhtälöltä. Kipeää teki, mutta niin jäi Kilpisjärvi. Töistä kuitenkin vapaapäivät oli ajoitettu kyseiselle ajanjaksolle, joten jonnekinhan sitä oli päästävä. Olis ees lämmin. Äkkilähtötarjonta tiukalle aikarajaukselle oli rajallista ja tiesin AirFinlandin olevan jonkinlaisissa ongelmissa, joten suunnaksi tuli Alanya kera Aurinkomatkojen.

Ihana Olli <3

Halusin, että on lämmintä ja aurinkoista ja sitähän todella oli. Vähintään + 35 astetta jokainen päivä. Aika menikin suurimmaksi osaksi rennosti rannalla läppärin kanssa gradua rustaillen, jota nyt onkin liitteineen kasassa 121 sivua :)

Osallistuin Aurinkomatkojen järjestämälle ilmaiselle basaarikierrokselle, jossa Alanyan keskustassa vähän tutustuttiin kauppa- ja ravintolavalikoimaan. Sapaderen kanjonilla käynnistä olin haaveillut aiempina vuosina, joten nyt päätin suunnata paikalle. Ihan kiva, mutta ei mitään erityistä. Sinänsä ihan nätti paikka, mutta ei mitenkään autenttinen, rauhaisa tai häikäisevän kaunis. Samalla reissulla tutustuttiin Sapaderen kylään muslimien rukouskäytäntöihin ja vierailtiin paikallisessa kodissa.Tosin harvempi paikallinen koti lienee niin kovin kaupallisesti suuntautunut...

Yksin matkustamisessa on puolensa ja puolensa. Jokaisessa ravintolassa tiukattiin ikääni sen jälkeen kun selvisi, että olen maassa yksin. Ylimääräistä - ja ei toivottua - seuraa oli tarjolla jokaisessa kadun kulmassa. Jossain vaiheessa kaipasin omaa kieltä niin kovin, että päätin vierailla Heikin baarissa, jossa minut lykättiinkin istumaan samaan pöytään muiden suomalaisten kanssa. Yhtenä iltana kuume nousi yli 41 asteeseen, jolloin yksinolo vähän huolestutti. Kerran pyörryin hotellin portaissa, josta karvainen hotellisetä sitten kantoi alakertaan. Kerran astuin lasinsiruun ja paikallinen poika ystävällisesti kantoi reppuselässä takaisin hotellille. Toisaalta, sain tehtyä gradua ja otettua rauhassa aurinkoa. Ei tarvinut miettiä kenenkään muun mielipidettä siitä mitä tehdä, joskin henkivartijan puute aavistuksen ehkä myös rajotti tekemistä. Välillä oli yksinäistä.

Viimeisenä aamuna sain kuningsidean hankkia kesätukan. Thaimaasta alla oli silkkisuoristus, joten muutama raita vielä mukaan. Lopputulos on varsin blondi, mutta eiköhän tällä kesä mennä.

Kangaalsekoitus

 

Kesätukka

Tuntuu nyt vähän siltä, että Turkki on nähty hyvin pitkäksi aikaa. Kappadokia, Pamukkale, Efesos, Istanbul jne. ovat ehdottomasti omalla tavallaan näkemisen arvoisia, mutta ne on nyt nähty. Ehkä seuraavan kerran sitten joskus eläkeläismummona eläkeläispapan tai mummoista koostuvan ompeluseuran kera paikalle :)