Kaunis, kauniimpi, GIrona

Fanitan Game of thronesia, joten Girona on kutsunut minua. Lapset myös opiskelevat espanjaa, jonka vuoksi tuntui hyvältä ajatukselta suunnata Espanjaan (vaikka Gironassa puhutaan pitkälti katalaania). Syyslomalla lokakuussa myös sää lienisi ihanteellisempi kuin monena muuna ajankohtana. 

Syyslomasta huolimatta sain hankittua Ryanairilta melko kohtuuhintaiset lennot (yhteensä 400€/3 hlö) ja niinpä suuntasimme lasten kanssa Gironaan. Onneksemme menolento oli erinomaiseen aikaan keskellä päivää.

Gironan lentokenttä on hyvin pieni ja iso osa matkustajista suuntaakin sieltä reilun 100 kilometrin päähän Barcelonaan ja osa suuntaa rannikolle rantakohteisiin kuten Costa Bravalle tai Lloret de Mariin. Vain pieni osa turisteista jatkaa matkaa juuri Gironaan. Se huono puoli tässä on, että bussiyhteydet Gironaan osoittautuivat surkeiksi. Lennon saavuttua bussia olisi pitänyt odottaa pari tuntia, joten päädyimme taksiin (20 min/n. 40e) suolaisesta hinnasta huolimatta.

Girona on Koillis-Espanjan Kataloniassa Onyar-joen varrella sijaitseva noin 100 000 asukkaan kaupunki, joka on tunnettu hyvin säilyneestä keskiaikaisesta vanhasta kaupungistaan (Barri Vell), jossa on kuvattu tv-sarjaa Game of thrones. Suuri ja hieno Gironan katedraali, joka sijaitsee vanhan kaupungin korkeimmalla kohdalla, on vanhan kaupungin sydän. Katedraalissa on maailman levein goottilainen holvikaari (lähes 23 metriä). Katedraali nähtiin Game of thronesin kuudennella kaudella suurena Baelorin temppelinä, josta kuningatar Margaeryn katumuskävely lähti ja jonka portaita kuninkaankaartin komentaja Jaime Lannister ratsasti ylös. Toisaalta sitten vanhan kaupungin kapeat ja mutkikkaat mukulakivikadut toimivat näyttämönä Braavosille, jossa Arya Stark seikkaili kasvottomuutta tavoitellessaan.

Majoituimme Hotel Best price Gironassa, nimestä voi päätellä miten tänne päädyimme. Sijainti oli kuitenkin mainio: muutama sata metriä rautatieasemalle ja toisaalta muutama sata metriä vanhaan kaupunkiin. Hotelli oli muutenkin kaikin puolin jees. Aamiaisen olisi voinut ottaa lisämaksusta, se olisi ollut jossain läheisessä kahvilassa, mutta päätimme pärjätä ilman.

Gironassa vietimme aikaa erityisesti vanhassa kaupungissa ja sen liepeillä pyörien. Lapset halusivat käydä suosikkikaupassaan Ale-Hopissa ja I:n suosikkikaupassa Sephorassa. Vietimme myös paljon aikaa Onyar-joen varrella. Joen ylittää kaunis punainen Gustave Eiffelin suunnittelema silta, jolla seurasimme pitkän aikaa piisamin puuhasteluja joella. Vanhassa kaupungissa tunnelma on ihana. Pieniä kujia, pieniä puoteja, portaita ja mikä parasta sää oli täydellinen: 25 astetta, mutta ei kuitenkaan ollut lainkaan kuuma vaan täydellisen sopiva. Turistejakaan ei ollut tungokseksi vaan lapset mahtuivat heittelemään kärrynpyöriä kävelyn lomassa.

Yhden päiväretken suunnittelimme ja päätimme suunnata Figueresiin, jonne Gironasta pääsi kätevästi 40 minuutissa. Kaupunki on pieni, mutta maailmankuulu kuuluisan edesmenneen asukkaansa Salvador Dalin myötä. Teatre-Museu Dalí on entiseen teatteriin rakennettu surrealistinen museo, jonka Dalí suunnitteli itse. Se ei ole vain museo vaan jo itsessään upea taideteos taattuun Dalin tyyliin. Liput ovat melko hintavat ja ne kannattaa hankkia etukäteen - mieluummin jo aiemmin kuin samana päivänä. Meillä oli epävarmuutta aikataulusta, joten hankimme liput vasta saavuttuamme Figueresiin, emmekä saaneet niitä toivomallemme ajankohdalle vaan selvästi myöhemmäksi.

Figueresissa suuntasimme ensin Google mapsista löytyneeseen kahvilaan, La Nonna Brunchiin, jossa tarjolla olisi vohveleita. Ja oli muuten aivan mahtavia vohveleita! Maukkaiden vohveleiden jälkeen aikaa täytyi kuluttaa, joten päädyimme käymään lelumuseossa, jossa oli mitä erilaisempia ja karmivampia vanhoja leluja. Esimerkiksi kaikenlaisia figuureja Trumpista Messiin ja Harry Potteriin löytyi kakkaavina versiona. Myös barbeja oli suuri valikoima erilaisilla vaatteissa ja Eiffel-tornin pienoismalli. Tämä oli ajankuluksi ihan jees, mutta muuten jos ei olisi ollut tarvetta, emme tänne olisi suunnanneet. Poikkesimme vielä puistossa leikkimässä ennen kuin oli meidän vuoromme jonottaa museoon.

Museo on upea ja todellakin näkemisen arvoinen. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että ryysis on suuri - jopa lokakuussa arkipäivänä vaikka sisäänpääsyä rajoitetaan. Museossa täytyi siis aika pitkälti kävellä jonoissa ja osalle teoksista oli myös jonotettava. Muutoin täällä olisi viihtynyt pidemmänkin aikaa, mutta näistä syistä pidimme visiitin melko tiiviinä. 

Gironassa vanhassa kaupungissa pyörimisen lisäksi suuntasimme bussilla hieman kauemmas ostoskeskukseen, Espai Gironésiin. Olin etukäteen netistä yrittänyt selvittää miten homma toimii, mutta ohjeet olivat vain katalaaniksi ja kääntäjä ystävällisesti käänti tiedot siihen muotoon, että maksaa voi vain siruttomalla kortilla. Tämä onneksi ei pitänyt paikkaansa vaan sirullinen kortti kelpasi mainiosti lipun ostoon ja onneksemme Googlen reittitiedot pitivät paikkansa (toisin kuin Luxemburgissa). 

Ostoskeskus oli suuri, mutta suunnitelmissamme oli suunnata lähinnä Primarkiin vaateostoksille. Onnistuneen ostoskierroksen jälkeen käytiin vielä hakemassa jätskit ja evästä kaupasta ja suunnattiin oville. Kännykkäkauppa osui silmiin ja saatiin ihme kyllä ostettua I:n kännykkään kuoret, Suomesta näitä ei saanut yhtään mistään lukuisista etsinnöistä huolimatta.

Gironan vanha kaupunki on upea. Mitään kovin erityisiä nähtävyyksiä meillä ei ollut suunnitelmissa, joten aika meni pääosin hengaillessa. Toki kiersimme kaupungin muurilla ja vierailimme arabialaisissa kylpylöissä (Banys Árabs de Girona), jonne myös GOT:issa Arya päätyy kun häntä vainotaan. Arabialaiset kylpylät on rakennettu 1100-1200 luvuilla romaaniseen tyyliin, mutta vaikutteita on myös islamilaisesta kylpyläkulttuurista. Mallina toimivatkin Al-Andalusin ja Pohjois-Afrikan hammamit. Nimestään huolimatta näitä kylpylöitä eivät rakentaneet arabit vaan kristityt vallanpitäjät. Kylpylät myös vaurioituivat osittain 1400-luvulla ja ne on myöhemmin restauroitu. Polskimaan niihin ei pääse, vaan ne ovat nykyisin vain historiallinen monumentti.

Ruokapaikoista täytyy nostaa esiin La Fabrica Girona. Aivan ihana ihana paikka! Todella viihtyisä ja listalla on niin paljon kaikkea ihanaa brunssityyppistä ruokaa, että valinta on vaikea. Kaikki myös on laitettu esille valtavan kauniisti ja koristeltu ties millä kultalehdillä ja värjätyllä sokerilla. V söi vohveleita, I:n kanssa otimme hedelmälautasen ja jugurttia sekä leivät. Muuten pääosin iltaisin tilasimme jotain syötävää hotellille, mutta toki kävimme myös nauttimassa churroja.

Gironaan saapuessamme lentoaika oli aivan ihanteellinen keskellä päivää, mutta koska Ryanair ja kaikkea ei voi saada niin lähtö oli aamulla klo 5.45. Emme alkaneet edes selvittää mahdollisuutta mennä julkisilla kentälle vaan menimme taksilla, joka oli tilattu hotellilta. Kaikki toimi käytännössä hyvin, pyysimme hotellilta myös aamuherätyksen varmuuden vuoksi ja sen myös saimme ja taksi oli odottamassa.

Interrail 2: Hollanti: Amsterdam, Utrecht, Leiden

 Kesällä 2025 suunnattiin jälleen reilille. Tällä kertaa alkureissulle Benelux-maihin lähti mukaan ystäväni A ja hänen lapsensa V ja loppureissu kuljettiin tyttöjen kanssa kolmisin.

Etenimme seuraavalla suunnitelmalla:

• Amsterdam 2 yötä
• Utrecht 3 yötä
• Brugge 2 yötä
• Luxemburg 2 yötä
• Bryssel 1 yö
• Dresden 2 yötä
• Praha 2 yötä
• Wien 2 yötä
• Balatonfüred 4 yötä
• Budapest 2 yötä

Suuntasimme Amsterdamiin KLM:n iltalennolla. Ensimmäinen sattumus oli heti vastassa, A:n rinkka ei tullut perille. No, saivatpahan shoppailla KLM:n laskuun ennen kuin rinkka seuraavana iltana tuotiin perille.

Amsterdamissa majoitus on törkeän hintaista. Alun perin olimme varanneet majoituksen hostellista, joka on rakennettu junaan. Siellä olisi kolme kerrossänkyä ja jaettu kylppäri junan käytävällä. Tämä olisi ollut toisaalta toivottu kokemus, mutta stressasin kovasti ennen matkaa siitä miten nukkuminen onnistuu turvallisesti kun lapsia ei voi laittaa ylös ja toisaalta etenkin toinen pudonnee vaikka olisi aika alhaallakin. Mitään turvavaruisteita ei kuvissa näkynyt, eikä (lukuisista) arvioistakaan minulle oikein selvinnyt olisiko niitä saatavilla. Hostellissa oli maksuton peruutus, joten lopulta päädyin siihen, että valitsin tilalle toisen, hieman kalliimman vaihtoehdon, joka kuitenkin sijaitsi aivan keskustassa muutama sata metriä rautatieasemalta. Tämä osoittautui ihan hyväksi ratkaisuksi, eikä lopulta ihan niin kalliiksikaan. Hintaa oli 80 euroa enemmän, mutta toisaalta noin 20 euroa olisi ilmeisesti toisessa paikassa mennyt kulkemiseen ja noin 10 euroa matkatavaroiden säilyttämiseen rautatieasemalla, jolle ei nyt ollut tarvetta. Eroksi jäi lopulta siis noin 50 euroa.

Amsterdam on sievä lukuisine kanaaleineen ja historiallinen keskusta kuuluukin Unescon maailmanperintöluetteloon. Kiertelimme kaupungilla, A oli täällä ensimmäistä kertaa ja itsekin olin ollut aiemmin vain talvella. Kävimme katsomassa Anne Frankin taloa (tosin vain ulkoa päin) ja suuntasimme aamiaiselle kahvilaan, jota A oli seurannut instan kautta, Ree7. Aamiainen oli oikein onnistunut vaikka kävikin selkeästi ilmi, että A:ta kiehtoneet instapostaukset olivat kyllä jostain erikoispäivästä eivätkä tarjoilut olleet samaa luokkaa tavallisena päivänä.

Lapset väsähtivät, joten oli helpottavaa lykätä heidät lepäämään hotellihuoneeseen kun A:n kanssa jatkoimme kaupunkikierrosta käyden esimerkiksi kukkamarkkinoilla. Haaveilen kovasti, että joskus vielä pääsen vierailemaan myös Keukenhofiin. Kaupunkikierroksen jälkeen haimme lapset vielä mukaan kanaalikierrokselle, jossa pääsimme veneestä käsin ihastelemaan kaupunkia samalla kun kuuntelimme selostusta kaupungista ja sen historiasta.

Amsterdam valitettavasti osoittautui myös hyväksi shoppailukohteeksi, etenkään Primarkin ohi lapset eivät onnistuneet pääsemään menemättä sisälle. Miten ihanaa, että juuri ekana reilipäivänä löytyi lähes koko reissun ostokset!

Amsterdamista päätimme tehdä puolipäiväretken Zaanse Schansiin katsomaan tuulimyllyjä kun (Benelux-maiden) reilikortin reilipäivä tulisi kuitenkin käytettyä siirtyessämme Utrechtiin. 

Zaanse schans on ulkoilmamuseo ja kylä noin 20 minuutin junamatkan päässä Amsterdamista. Se tunnetaan erityisesti useista tuulimyllyistä, kauniista puutaloista ja vanhan ajan hollantilaisesta tunnelmasta. Alueella on myös pieniä puoteja ja käsityöpajoja. Kylä ei ole porttien takana (ainakaan vielä) vaan sinne pääsee maksutta vierailulle.

Tämä osoittautui onnistuneesti valinnaksi. Zaanse Schansin kylä on todella viihtyisä (turistilaumoista huolimatta). Kauniita pieniä taloja, suuria hienoja tuulimyllyjä ja kaikkialla vehreää ja vihreää. Siellä täällä käyskenteli lampaita ja lammessa uiskenteli sorsia. Lapset halusivat jäädä katsomaan sorsia penkille lammen rannalle, joten pääsimme A:n kanssa hieman enemmän kiertelemäänkin. Lapsetkin saivat itselleen ohjelmaa, japanilainen pariskunta oli pyytänyt V:tä ottamaan heistä kuvan ja niin oli V tehnyt!

Hämmästys oli suuri kun kaikki puhelimme alkoivat yhtä aikaa pitää jotain ääntä. Näytölle ilmeistyi teksti, joka ystävällisesti oli vain hollanniksi, mutta josta nyt tajusimme sen verran, että kyse oli jonkinlaisesta testihälytyksestä. Miten kätevää, että tämä tulee kaikkiin puhelimiin, mutta miten epäkätevää, että tämä tulee vain Hollanniksi. 

Lapsille tuli luvattua jäätelöt kun kiltisti antoivat minun ja A:n ihastella tuulimyllyjä paljon pidempään kuin mitä itse olisivat jaksaneet. Oli muuten ehkä kalleimmat jäätelöt ikinä, mutta myös isoimmat jäätelöt ikinä! Onneksi en ottanut omaa, riitti yllin kyllin muutenkin.

Amsterdamista siirryimme junalla noin puolessa tunnissa Utrechtiin, joka on yksi maan vanhimmista kaupungeista ja jossa on kaksitasoisia kanavia. Ja pyöräilijöitä, mielestäni paljon enemmän pyöräilijöitä kuin Amsterdamissa. Niin paljon, että selkeästi tuntui, että pyöräilijät ovat suurin uhka liikenteessä. Liikenne oli pääosin ihan hyvin järjestetty ja pyöräilijöillä omat kaistat, mutta toisinaan pääsy kävelijöiden kaistalta esimerkiksi tien ylitykseen oli hankalaa ja joissain kohti kaistat eivät menneet jotenkin järkevästi ja kävellen oli hankala päästä sinne minne oli menossa. Lasten oli myös paikoin vaikea muistaa, että yhtään ei parane kävellä vinoon, sillä se voi olla hengenvaarallista.

Utrechtissa majoitus oli kallis, mutta halvasta päästä yleistä hintatasoa ajatellen. Bookingin arvosanan 6 arvioinnit hieman mietityttivät, mutta toisaalta sen voi jo ansaita huonolla hinta/laatusuhteella. Majapaikka olikin huone sokkeloisten käytävien perällä jonkin aasialaisen ravintolan yläkerrassa. Itse huoneeseen ei juuri muuta mahtunut kun sänkyjä oli viisi, mutta toisaalta emme juuri muuta kaivanneetkaan. Pieni jääkaappi löytyi. Ja ilmastointi, mutta laite piti kauheaa meteliä. Sijainti oli kohtuullinen noin 1,5km rautatieasemalta.

Utrecht on nuorekas ja elävä ja täälläkin on sievä vanha kaupunki, johon pääsimme A:n kanssa eräänä iltana tutustumaan. Hollannin tunnetuimpia laskenkirjahahmoja on valkoinen Miffy-pupu, jonka kotikaupunki Utrecht selvästi vaikutti olevan. Törmäsimmepä esimerkiksi patsaisiin, mutta myös yksissä liikennevaloissa seikkailikin Miffy!

Utrechtista teimme päiväreissun Leideniin Corpus-museoon, joka esittelee ihmiskehon ihmeitä siten, että museossa seikkaillaan ihmiskehon sisällä. Ensin junalla suunnaksi Leiden - normaalisti muuten kehotetaan interrail-lippu aktivoimaan aina vasta kun juna varmasti tulee ja siihen nousee, mutta täällä oli portit, joista ei päässyt läpi lippua aktivoimatta. Onneksi aktoivoidun matkan voi vaihtaa toiseen vielä ennen junan lähtöä. Leidenin rautatieasemalta suuntasimme bussilla museolle. Liput oli hankittu etukäteen ja näissä oli tietyt kellonajat - olimme perillä hieman etukäteen ja pääsimme kuitenkin vartin aiempaan ryhmään.

Tämä museo oli ihan huippu! Omaa tahtia täällä tosin ei edetä vaan tänne varataan tosiaan tietty saapumisaika ja sitten ryhmän kanssa kuljetaan oppaan johdolla ihmiskehon läpi ja kuullaan sen toiminnasta, nähdään ja tunnustellaan toimintaa. Lapsista hauskaa oli mennä takapuolesta liukuportaita pitkin sisään. Matkalla oli myös mukavasti kaikenlaista interaktiivista puuhaa ja välillä tuntui kuin olisi huvipuistolaitteessa ollut. Kuvia ei valitettavasti saanut ottaa. Museokaupasta V myös löysi itselleen rakkaan "Heartin" mukaan. No, kiva, että sydämen eikä vaikka maksaa tai munuaista. 

Toinen päiväreissumme suuntautui Eftelingin huvipuistoon. Tänne kulkeminen oli pienoista säätöä, ensin yhdellä junalla, sitten toisella Tillburgiin (jota piti odotella noin puoli tuntia - aiempi olisi lähtenyt samaan aikaan kun junamme tuli perille, ehdimme nähdä sen toisella puolen samaa raidetta, mutta valitettavasti Hollannissa junat osoittautuivat täsmällisiksi). Sen jälkeen bussilla (n. 20min) perille. Yhdellä reissulaisella on aika kova matkapahoinvointi, jonka vuoksi yritimme minimoida bussissa vietettyä aikaa, hieman nopeampaa olisi ollut mennä junalla toisaalle ja sieltä bussilla (pidempi matka) perille.

Efteling on yksi Euroopan vanhimpia ja suosituimpia huvipuistoja. Se on avattu vuonna 1952 ja se sijaitsee Etelä-Alankomaiden Kaatsheuvelissa. Se tunnetaan erityisesti satuteemoistaan ja se alkoikin aikoinaan satumetsämänä, mutta on sittemmin kasvanut laajaksi teemapuistoksi. Puisto jakautuu "valtakuntiin", joissa on oma tunnelmansa. Yksi päivä puistossa oli meille auttamatta liian vähän. Lapset ihastuivat esimerkiksi johonkin vesihärveliin, jossa kävivät kuudesti putkeen. Lopulta ehdimmekin koko päivänä käydä läpi puistosta ehkä viidesosan. Viimeisenä oli jälleen laite, jossa kävin ensimmäisen ja viimeisen kerran nimittäin Danse Macabre, karmiva musiikkielämys, jossa pyöritään jollain lautasilla samalla kun aavemaiset hahmot soittavat orkesterissa. Melkein oksensin, ihan onneksi en.

Huvipuistot Euroopassa sulkevat ovensa yllättävän aikaisin ja Eftelingkin meni kiinni klo 18 - toisaalta onneksi, koska lapsia ei olisi saanut muuten lähtemään ja matka takaisin hotellille Utrechtiin kuitenkin veisi noin pari tuntia. Paluumatkalla onneksi myös matkapahoinvoiva suostui siihen, että hypättiin bussiin pidemmäksi aikaa (n. 40min), jolloin päästiin suoraan 's-Hertogenboschin asemalle ja sieltä suoralla junalla Utrechtiin. Tämä oli alkuperäistä reittiämme paljon mukavampi vaihtoehto jos bussilla matkustus ei tuota suurempia ongelmia.

Utrechtista matkamme jatkui Belgian puolelle Bruggeen. Kävi tuuri, seuraavalle päivälle luvattiin junalakko, mutta ehdimme sen alta pois.

You sa

Se mikä ehkä yllätti Hollannissa, oli se miten likaista oli. Roskia oli kaikkialla pitkin katuja ihan pusseineen. En tosin tiedä oliko tässäkin kyse jostain lakkotilanteesta vai onko tilanne oikeasti ihan yleisestikin näin huono. 

Lisää kuvia:

Talvireilillä kiertämässä huvipuistoja

Lupasin viedä lapset jonnekin reissuun joululomalla ja marraskuun lopussa Black Fridayn tienoilla selvittelin minne voisi päästä jossain määrin edullisesti. Harkitsin myös kotimaan kohteita, mutta niissä aika usein koen ongelmalliseksi sen, että en saa riittävästi vastinetta rahoilleni ja monin paikoin auto olisi tarpeen. Kesä on myös mielestäni ehdottomasti parempaa aikaa kotimaan matkailuun jos ei ole autoa käytössä. Lopulta löysin Finnairilta kohtuu edulliset lennot Frankfurtiin toiselle joulupäivälle ja SAS:lta edulliset paluulennot Kööpenhaminasta uudenvuodenpäivälle. Jee! Muutoin reissusta ei sitten toki edullinen tullutkaan, vaikka majoitusten suhteen pitäydyttiinkin halvemmassa päässä.

Jännitystä ennen matkaa tuotti Finnairin lentäjien lakkoilut - jos nimittäin lakko iskee niin matkavakuutuspa ei korvaa mitään. Finnair toki pyrkisi reitittämään uudelleen tai rahat saisi takaisin, mutta nopeatempoisessa reilissä olisi ollut ongelmallista saapua perille vaikka vasta seuraavana päivänä (päivää aiempi olisi kyllä onnistunut). Onneksemme joulunaika rauhoitettiin ja varallaolokieltokin peruttiin niin pääsimme onnistuneesti matkaan ja saavuimme Frankfurtiin 26.12. aamupäivästä.

Lentokentältä jatkoimme suoraan junalla matkaa kohti Frankfurtin eläintarhaa, lähijuna S vei meidät Ostendstraßelle, josta oli noin 500 m kävelymatka eläintarhaan. Erikoisesti tätä yhteyttä ei tarjonnut näkyville Deutschebahn eikä Chat GPT myöskään tästä kertonut, vaan Google Maps osoitti, että tämä on mahdollinen - meille oli toki kätevintä mennä nimenomaan junalla, koska käyttö sisältyi reililippuun, jota joka tapauksessa käyttäisimme samana päivänä.

Frankfurtin eläintarhassa vietimme muutaman tunnin kierrellen. Erityisesti leijonat ja tiikerit osuivat olemaan hyvin näkyvillä. Erikoisuutena eläintarhassa on varsin suuri pimeä talo, jossa on erilaisia pimeän asukkeja kuten lepakoita ja erilaisia jyrsijöitä. Lopuksi piti vielä käydä rapsuttelemassa vuohia.
Frankfurtista suuntasimme junalla iltapäivästä Offenburgiin, jossa vaihtoaikaa oli puolisen tuntia ja matka jatkui parikymmentä minuuttia Ringsheimiin. Ringsheimiin saavuimme pimeällä hieman ennen kuutta illlalla ja kaikkialla oli aavemaisen hiljaista.

 
Ringsheim on pieni, reilun 2000 asukkaan kylä Baden-Württembergin osavaltiossa, Etelä-Saksassa. Turisteja alueelle houkuttelevat upea luonto ja meidätkin paikalle tuonut Europapark, joka sijaitsee läheisessä Rustissa. Tunnelma kylässä oli joulupäivän iltana lähes taianomainen. Heti asemalta kääntyessämme kohti noin kilometrin päässä sijaitsevaa majapaikkaamme, Self check in hotel Heckenrose Lorinia, I totesi, että talon seinässä on kuuluisan taiteilijan tekemä kuva. Siinä seisoimme sitten hämmästyneenä ihailemassa Banksyn kuuluisan seinämaalauksen jäljitelmää, jossa tyttö kurottaa kohti punaista sydämen muotoista ilmapalloa. Jatkoimme matkaa majapaikallemme kulkien ohi pienten viehättävien talojen, joiden ovet ja pihakuuset notkuivat joulukoristeista (jotka Suomessa olisivat jo jonkun ohikulkijan mukaan lähteneet), Erään talon edessä oli jonkinlainen mehiläiskennoja muistuttava rakennelma, jossa oli hunajapurkkeja. Matkan varrella ohitimme myös kauniin kirkon, Église paroissiale Saint Jean-Baptisten. Ainoat ihmiset näimme tämän kirkon hautausmaalla. En muuten ikinä ole nähnyt yhtä kaunista hautausmaata: haudat kaikkialta olivat hienosti hoidettuja ja täynnä kynttilöitä, lyhtyjä ja koriste-esineitä. Erään 16-vuotiaana vuosikausia sitten menehtyneen pojan haudalla oli pieni Schleich berninpaimenkoira. En voisi kuvitellakaan, että tällaisten annettaisiin Suomessa olla paikoillaan.

Saavuimme majapaikkaamme ja kuten nimestä saattaa päätellä niin ketään ei ollut paikalla, emme myöskään olleet saaneet muuta yhteydenottoa majapaikalta kun heti Bookingin kautta varauksen tehtyäni joulukuun alussa saksaksi tullut ilmoitus, etteivät he tarjoa aamiaista. Ulko-ovi oli kuitenkin auki ja aulan tiskillä oli rivissä sukunimellä varustettuja lappuja, joiden päällä oli avaimia. Nappasimme sieltä siis omamme ja lähdimme yläkertaan huoneeseemme. Huone osoittautui tosi kivaksi, tilava huone, hyvät sängyt, pöytä ja  tuoli sekä iso kylpyhuone, jossa suihkun lisäksi oli kylpyamme, joka oli erityisesti I:n mieleen.

Saksassa tyypillisesti monet asiat ovat kiinni pyhäpäivinä, joten tässä kohtaa nälkä alkoi jo vaivata, vaikka epämääräisiä eväitä olikin Suomesta mukana. Ilahduttavasti hotellissa oli ravintola, jonne pääsi vielä sisäkautta. En tiedä oliko kyse siitä, ettei kukaan tiennyt ravintolan olevan auki, sillä olimme ainoat asiakkaat. Ruoka ja palvelu oli kuitenkin oikein hyvää, minä söin gnoccheja, I söi margaritapitsaa ja V otti kananugetteja. V ei saanut kuitenkaan syötyä juuri mitään, päätä särki ja väsytti, joten suuntasimme pian iltatoimiin huoneeseen. 

Aamulla oli ollut aikainen herätys, joten lapset sammuivat nopeasti ja itsekin kävin jo kahdeksan aikaan nukkumaan päänsäryn kanssa. Pieni huoli häivähti mielessä kun pöpöjä on ollut liikkeellä hirveät määrät ja sekä itselläni, että V:llä pää kipeänä, mutta päätin uskoa siihen, että ongelma johtuu vain aikaisesta herätyksestä. Sitten yöllä kahdelta heräsin hirveään pääkipuun ja ahdistus kasvoi. Buranaa poskeen ja uusiksi nukkumaan ja aamulla onneksi heräsin ihan kunnossa, samoin I, joka heräsi jo viideltä. V nukkui yhdeksään ja pyysi ensitöikseen kipulääkettä päänsärkyyn, mutta alkoi sitten pian tomerasti aamutoimiin ja oli onneksi loppupäivän täysin kunnossa.

Kävelimme hotellilta Ringsheimin asemalle, josta otimme shuttle bussin kohti Europaparkia. Ajoitus osui vahingossa nappiin ja bussi odotteli saapuessamme ja perässämme tuli junasta joukko ihmisiä. Hyvin mahduttiin kyytiin ja istumaan. Liput piti ostaa käteisellä, mihin en ollut muistanut erikseen varautua, mutta onneksi kuskilla oli vaihtorahaa. Europaparkin vierustalla oli jonkinlainen tietyö meneillään, jonka vuoksi piti osata hypätä läheisellä pysäkillä pois, mutta tästä olin onneksi ennalta tietoinen ja toki se, että bussi muutenkin juuri tällä pysäkillä tyhjeni, viittasi siihen, että Europaparkin pysäkki olisi nyt tämä.

Tulimme Europaparkiin melkein heti sen auetessa klo 11 ja jonoja ja ruuhkia ei ollut, liput olimme ostaneet netistä etukäteen, joten skannasimme itsemme suoraan sisään. 

Europapark on ihana, ihana, ihana. Tunnelma myös joulun aikaan oli hieno valoineen, joskin lunta ei ollut (kylmä tosin oli!). Ikisuosikkimme täällä on Pirates in Batavia, jossa kävimmekin ainakin neljästi. Talviaikaankin lähes kaikki laitteet olivat käytettävissä, muutama vesilaite taisi olla suljettu, mutta niitä emme kaipailleet. Miinuspuoleksi ehkä nousi se, että oli tosiaan aika kylmä ja sisätilat kovin rajalliset - syömässäkin käytiin jossain puolilämpimässä tilassa. Illalla lapset alkoivat olla aika jäässä, joten selvittelin jos menisimmekin taksilla hotellille. Taksi odotti puiston edessä, mutta sillä oli jo tietyt kyytiläiset joita odotti. Ystävällinen kuski kuitenkin selvitti meille hinnan (noin 25e) ja tilasi meille kyydin.

Ringsheimissa hotellihuoneemme piti luovuttaa jo klo 10, joten suuntasimme sen jälkeen juna-asemalle ja Offenburgiin, josta lähtisi myöhemmin jatkoyhteys Kölniin. Siirtyminen Offenburgiin meni ongelmitta ja olin suunnitellut, että syömme tässä välissä - olisihan aikaa noin 1,5 tuntia. Kävi ilmi, että kauppa ja McDonalds, joita olin valmiiksi vilkaissut mapsista, olivatkin aiottua kauempana ja 1,5 tuntia ei ollutkaan niin paljon aikaa kuin olin kuvitellut. Ehdimme kuitenkin syödä mäkissä nopeasti evästä ja säntäillä hieman ympäri kauppaa sekä takaisin asemalle. Juna oli varsin täysin, mutta ongelmaa ei ollut, koska olin ostanut meille paikkaliput reililipun lisäksi. Matka sujui hyvin kunnes hieman ennen Frankfurtin lentokentän asemaa alkoi tulla ilmoitusta, että on teknisiä ongelmia ja kuljemme hitaasti, perille pääteasemalle Hampuriin tultaisiin 100 minuuttia myöhässä. Meille tämä ei onneksi olisi ongelma, koska jäisimme jo Kölnissä pois, eikä illalle ollut suunnitelmia. Sitten kuitenkin tuli ilmoitus, että koko juna lopettaa matkansa Frankfurtin lentokentälle, menkää toisella perille.

Näin olimme jälleen Frankfurtin lentokentällä, josta olimme Saksan osuutemme aloittaneet. Saimme onneksi nopeasti selvitettyä miten ja mistä Kölniin pääsisi - noin puolen tunnin kuluttua lähtisi peräti kaksi junaa, joista toinen menisi Kölnin päärautatieasemalle ja toinen eräälle lähiasemalle. Junat olivat tulossa samalle laiturille perätysten, joten päätimme yrittää ensimmäisen kyytiin, tiedossa oli jo tässä kohtaa, että juna on aivan täynnä. Sitten se vasta olikin täynnä kun me ja muutama muu 14 vaunun edellisestä junasta olimme puskeneet kyytiin, myös käytävät olivat ääriään myöten täynnä ihmisiä ykkösluokkaa myöten. Pian tulikin Deutschebahnin henkilökunnan jäsen keräämään porukkaa ulos junasta. Hän puhui saksaa, joten minulle selvisi vain, että pois lähtijät liittyvät jotenkin Kölniin ja pieni hermostuminen alkoi jo iskeä. Junassa jo valmiiksi ollut nuori mies huomasi tämän ja kertoi, että Kölniin menijät ohjataan seuraavaan junaan (joka sekin oli jo valmiiksi täynnä), koska tähän junaan ei mahdu. Varmistin, että meneehän tämäkin juna kuitenkin Kölniin (lähiasemalle) ja koska sain myöntävän vastauksen niin jäimme junaan - tässä sentään lapset pystyivät lattialla istumaan jäljellä olevan tunnin matka-ajan. Juna pääsi liikkeelle parikymmentä minuuttia myöhässä ja Kölnissä olimme lopulta reilun tunnin alkuperäistä aikaa myöhässä.

tuomiokirkko on valtava. Ja upea. Ja sijaitsee heti päärautatieaseman kyljessä, joten pääsimme sitä (ulkoa) ihastelemaan. Majoituksen olin varannut Bookingin kautta Station hostel for backpackerista. Tässä ensisijaisesti sijainti oli se, joka vaikutti valintaan etenkin kun meillä olisi aikainen aamulähtö Kölnistä Kööpenhaminaan. Muuten olin hieman huolissani palautteista, joiden mukaan meteli olisi kova ja vessat ja suihkut törkyisiä (meillä oli kolmen hengen huone jaetulla kylppärillä). Sijainti osoittautui tosiaan aivan erinomaiseksi - pari sataa metriä päärautatieasemalta, samoin kävelykadulta. Respassa minulle tarjottiin myös mahdollisuus vaihtaa 24 euron lisämaksusta (yhteensä kahdelle yölle) huoneeseen, jossa olisi oma wc ja kylppäri - kiinni veti! Saimme huoneen viidennestä kerroksesta, joten myöskään meluongelma ei ollut ollenkaan pelätyn kaltainen (vaikka yhtenä yönä joku ukko saksaksi jotain kadulla raivosikin).

Reissussa oli aika kylmä ja koska reissumme oli rytmitetty matkapäivien ja hyvipuistopäivien vuorotteluun, oli joka toisena päivänä luvassa tunteja ulkona. Tytöt jäivät hostellille kun itse kävin sillä välin ostoskadulla etsimässä evästä ja ostamassa meille lisää vaatteita. Kävelykadulla oli aivan hillitön ihmistungos, joten eteneminen oli hidasta. Kadulla oli myös hienon näköinen Harry Potter kauppa, joka kuitenkin suureksi harmikseni oli lauantaina viiden aikaan poikkeuksellisesti kiinni. Sunnuntaina se ei olisi auki ollenkaan ja maanantaina junamme lähtisi jo kahdeksan aikaan, joten tiesin, että emme ennättäisi siellä vierailla.

Illalla ennen nukkumaan menoa päätin lukea kokemuksia Phantasialandista netistä (tripadvisor). Sain itseni aika hermostuneeksi luettuani juuri joulukuulta useita kokemuksia, joissa nostettiin esiin esimerkiksi se, että ihmisiä on niin paljon, ettei liikkuminen onnistu, kaikkiin laitteisiin on yli tunnin jonot ja shuttlebussi kulkee vain puolen tunnin välein (minkä tiesin), mutta sinne eivät mahdu tulijat kyytiin vaan voi joutua yli tunnin odottamaan, että edes mahtuu mihinkään. Liput oli jo hankittu alennuksesta Black Fridayna, joten suunnitelmien muutos ei ollut mahdollinen, aamulla varovasti kuitenkin lapsille alustin, että mennään sinne ja katsotaan mitä on, jos ei viihdytä niin lähdetään pois.

Päätimme mennä junalla Kölnin päärautatieasemalta Brühlin asemalle, josta olisi bussikuljetus perille. Matka olisi sen verran lyhyt, ettei reilipäivää kannattaisi uhrata tähän, joten jouduimme ostamaan matkaliput, mikä osoittautuikin hankalaksi. Sain nettisovellukseen syötettyä maksutiedot, mutta lippua en saanut ostettua. Asemalla lipunmyyntiautomaatti ei huolinut korttiani. Onneksi löysin varuilta jemmaamani kasan kolikoita ja lopulta jokainen lippu ostettiin erikseen kolikoilla maksaen. Junaan, jolla olimme ajatelleet mennä, ehdimme juuri ja juuri (tosin junia olisi tullut sen verran usein, ettei myöhästyminenkään olisi ollut katastrofi).

Brühlin asemalle saavuimme iloksemme ajoissa, koska shuttlen pitäisi lähteä jo noin 10 minuutin kuluttua junan tulosta. Se ei myöskään lähtisi aseman edestä vaan toiselta kadulta, mutta olin ottanut kuvan ohjeista miten sinne mennään. Todellisuudessa pysäkki oli ihan suoraan asemalta oikealle kulkiessa, mutta Phantasialandin sivusto ohjeisti meidät sinne pientä kiertoreittiä, perille päästiin kuitenkin kun I bongasi pysäkillä Phantasialandin kyltin. Asemaa vastapäätä on muuten hieno palatsi! Shuttle bussi tuli nopeasti ja pääsimme ensimmäisinä pysäkillä olijoina heti sen kyytiin. Maksu (5€/hlö edestakainen matka) piti maksaa käteisellä. Kaikki mahtuivat hyvin kyytiin ja matka jatkui raitiovaunupysäkille, jolta myös otettiin porukkaa kyytiin, kaikki mahtuivat edelleen hyvin mukaan, joskin istumapaikkoja ei enää ollut. 

Phantasialand on yksi Saksan tunnetuimmista huvipuistoista. Puisto avattiin vuonna 1967 ja se on suurimpia teemapuistoja Euroopassa. Puistossa on erilaisia alueita, kuten mystinen Klugheim, kiinalainen teemakylä ja Afrikkaa muistuttava Deep in Africa, Berliini sekä Fantasialand. 

Puisto on yleisilmeeltään upea. Valtavasti valoja ja koristeita ja alueet ovat teeman mukaisesti toteutettuja, esimerkiksi Afrikassa mylvi milloin mikäkin Afrikan eläin. Esimerkiksi keinukaruselli puolestaan pyöri vesisuihkujen yllä. 

Kävimme useissa laitteissa, erityisesti mieleen jäi Winja's fear, jonkinlainen sisävuoristorata, joka oli kerrassaan hirveä. Tuntui siltä kuin olisi joka kaarteessa lähtenyt lentoon. Löysin jälleen laitteen, jossa kävin ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Laitteita oli monipuolisesti ja useat niistä olivat tosi kivoja. Se jäi harmittamaan, että ei tullut selviteltyä kaikkea etukäteen (alue on iso) ja kiinalaiseen mytologiaan pohjautuva Euroopan pisimpiin kuuluva kummitusjuna Geister Rikscha jäi kokematta.

Puistossa oli hyvin ruokatarjontaa, mutta moneen paikkaan piti jonottaa sisällekin väkimäärän kasvaessa avaamisen jälkeen. Allergiamerkinnät myös ihmetyttävät, kävimme esimerkiksi jäätelökahvilassa, jossa oli listoissa erinomaisesti listattuna mitkä kastikkeet sisältävät mitäkin allergeenia - sen sijaan jäätelöiden allergeeneja tähän listaan ei ollut listattu. Onneksi henkilökunta puhui hyvää englantia ja olivat tietoisia kuitenkin näidenkin allergeeneistä. Sää oli kylmä, joten silloin tällöin täytyi senkin puolesta päästä sisätiloihin lämmittelemään. Puistossa tämä onnistui kohtuullisen hyvin, ruokapaikkoja oli sisätiloissa, osa laitteista oli sisällä ja kävimme myös katsomassa yhden näytöksen (muilla oli samanlaisia suunnitelmia, joten näihin eivät kaikki mahtuneet mukaan).

Seuraavana aamuna suuntasimme aikaisin Kölnin asemalle ostamaan evästä ja odottamaan Hampuriin suuntaavaa junaa. Muutoin kaikki sujui ihan hienosti, mutta junan lähtölaituri muuttui kaksi minuuttia ennen junan saapumista mikä aiheutti hieman hätäännystä sillä tämä selvisi siitä, että juna vain yksinkertaisesti katosi asemalaiturin näytöltä. Onneksemme uusi laituri oli vain parin laiturin päässä ja tässä vaiheessa DB:n sovellus jo meitä asiasta informoi. Juna oli täynnä ja myös junat Hampurista Köpikseen olisivat täynnä, joten olin varuilta ostanut ennakkoon paikkaliput sekä aiempaan että myöhempään yhteyteen kohti Kööpenhaminaa siltä varalta, että juna olisi myöhässä emmekä ennättäisi aiempaan yhteyteen kun vaihtoaikaa oli vain puolisen tuntia (ja Saksassa tunnetusti junat ovat usein myöhässä). Nyt yllätyksekseni olimme ajoissa ja pääsimme ongelmitta seuraavan junan kyytiin. Tanskan puolella liput tultiin tarkastamaan ja tässä vaiheessa huomasin kauhukseni tägänneeni meidät reilisovelluksella väärään junaan - siihen, joka lähtisi Hampurista myöhemmin. Onneksi ystävällistä virkailijaa tämä ei haitannut, olihan reilipäivä kuitenkin jo käytetty Kölnistä lähdettäessä. Junankin sain vielä vaihdettua sovelluksessa oikeaksi kun se juna, johon olin meidät tägännyt, ei ollut vielä lähtenyt.

Kööpenhaminassa majoituimme Scandic Sydhavnissa, joka sijaitsee noin 3 kilometria keskustasta ja johon on suora lähijunayhteys päärautatieasemalta (5 min). Sijainti osoittautui aivan mainioksi, reililipulla sai kulkea maksutta myös lähijunalla ja hotelli näkyi suoraan asemalta, aseman toisella puolella olisi myös ollut pieni kauppa, mutta siellä emme käyneet. Hotelli oli myös siisti ja viihtyisä, hyvät sängyt ja koko seinän mittainen iso ikkuna, jonka ikkunalaudalla saattoi istua. Uudenvuodenaattona saatoimme myös katsoa non stoppina ilotulitusta, en ole varmaan koko tähänastisen elämäni aikana nähnyt yhtä paljon ilotulituksia kuin tuon illan aikana. Kööpenhamina on tosi kallis ja myös Scandicissa majoitus varsin hintavaa. Saimme kuitenkin ostettua majoituksen kahdeksi yöksi Black Friday tarjouksena Scandic friends-jäsenille aika paljon normaalihintaa halvemmalla, n. 284€/2 yötä sisältäen aamiaiset.

Kööpenhaminan Tivoli, joka tunnetaan myös nimellä Tivoli Gardens, on yksi maailman vanhimmista huvipuistoista. Vuonna 1843 perustettu Tivoli sijaitsee aivan Kööpenhaminan ytimessä, aivan päärautatieaseman ja kaupungin pääaukion, Rådhuspladsenin, vieressä.

Tivoliin olimme etukäteen ostaneet netistä liput, itselleni sisäänpääsylipun ja lapsille sisäänpääsyliput sekä rannekkeet, jotka saimme portilla. Olin ennalta hieman huolissani mahdummeko mukaan uudenvuodenpäivänä, mutta huoli osoittautui turhaksi: etenkin kun tulimme paikalle heti tivolin auetessa klo 11 oli todella väljää ja lapset ehtivät ravata laitteissa ilman jonottamista. Iltaa kohden väkimäärä ja jonot sen myötä huomattavasti lisääntyivät ja tunnelma oli taianomainen valtavien valokoristeiden ansioista sekä siellä täällä räiskähtelevien ilotulitusten loisteessa (Tanskassakin ilotulitteita sai ampua klo 18-02 välillä, mutta tätä noudatettiin tosi huonosti).

Tivolin alue on varsin viehättävä runsaine koristeineen, pienine kojuineen, lukuisine ruokapaikkoineen ja laitteineen. Huvipuistolaitteita on moneen makuun ja suurin osa on sellaisia, joihin omat lapseni (yli 130cm) jo pääsevät. Erityiseksi suosikiksi lapsille laitteista nousivat Rutschebahnen, joka on yksi maailman vanhimpia yhä toimivia vuoristoratoja sekä ns. törmäilyautot (joilla toki ei saa törmäillä). Lapset kävivät myös esimerkiksi pienellä veneretkellä ja kokeilivat myös luistelua muovin päällä (luistimien lainasta piti maksaa erikseen). Kiva erikoisuus oli myös, että laitteissa otettavia kuvia sai sähköisesti itselleen maksutta, yleensä tällaisista aina rahastetaan erikseen.

Tivolissa olen syönyt aikoinaan puolisoni kanssa vuosia sitten loistavan illallisen, mutta nyt kun mukanani oli vähemmän kulinaristisia henkilöitä, tyydyimme käymään hakemassa hampurilaisen, ranskalaisia ja nugetteja (jotka sai syödä sisätiloissa) ja illalla tilasin Woltilla hotellille nepalilaista ruokaa erittäin hyvät arvostelut saaneesta ravintolasta. Ruoka oli ihan ok, mutta naan-leipä oli aika pettymys. Tivolista sai myös paljon erilaisia herkkuja ja lapset söivätkin hattarat ja mukaan ostettiin purkki Lakridsia, tuota tanskalaista gourmet-lakritsia, joka on päällystetty erilaisin herkuin. Lapset toivoivat myös donitsia, mutta sen ostaminen tyssäsi siihen, että myyjä pahoitellen kertoi, ettei tiedä onko siinä pähkinää.

Vietimme tivolissa aikaa seitsemisen tuntia, sitten alkoi kylmyys jo jokseenkin tuntua ja väkimäärän lisääntyminen, joten päätimme suunnata hotellille ihailemaan ilotulituksia loppuillaksi. 

Uudenvuodenpäivä alkoikin sitten aamulla viideltä palohälytyksellä. Äkkiä vaatetta niskaan ja tärkeimmät kamat (kuten I:n pehmolelut mun lapsuudesta) mukaan ja rappusia pitkin ala-aulaan, jonne väkeä kertyi nopeasti. Missään ei näkynyt tulta tai savua, mutta rappukäytävässä hieman haisi. Paikalle tuli nopeasti kaksi paloautoa ja ambulanssi ja muutama palomies varusteineen lähti yläkerroksiin. Tunnelma oli rauhallinen koko ajan. Meidät ohjattiin myös ulos, mikä oli pakkasella toki vähän mälsää kun totesin housujen jääneen huoneeseen ja mekonkin olevan väärinpäin, mutta aika pian pääsimme palaamaan takaisin sisään ja tilanne oli ohi. Kukaan ei kertonut (ainakaan englanniksi) tarkempia tietoja siitä mitä tapahtui, olisin mieluusti kuullut mistä tilanne johtui sillä seurasimme ikkunasta miten aika moni hotellivieras myös poistui tilanteen jälkeen hotellista. Lapsetkaan eivät saaneet enää unen päästä kiinni vaan istuivat ikkunalaudalla pelaamassa kunnes aamu seitsemältä jo suuntasimme aamiaiselle. Itse otin vielä aamiaisen jälkeen torkut.

Kotimatka sujui kohtuullisesti, reililipulla suuntasimme junalle lentokentälle. I alkoi olla hieman huonovointinen, mutta pääsimme ongelmitta lennoilla perille. Suomessa jatkoimme vielä kentältä reililipuilla Lahteen, tämä oli ensimmäinen kerta kun käytimme reililippua myös Suomessa. Onneksi Facebookin ystävällisestä Maata pitkin matkustavien ryhmästä sain ennalta vahvistuksen sille, että voin käyttää kotimaan matkapäivän siten, että reililippua on samana päivänä käytetty myös ulkomailla. Tikkurilassa olisin toivonut voivani saada asiakaspalvelusta paikkaliput junaan, mutta asiakaspalvelijalle ei vaikuttanut olevan yhtään tuttua miten se voisi tapahtua. Hän osasi kuitenkin kertoa junassä olevan aika väljää ja katsoi meille tyhjät paikat, joille sitten suunnistimme.

Irlanti: pubeja, luontoa ja Game of Thrones studio

 Syyskuussa päätimme suunnata T:n kanssa kaksin reissuun ja kohteeksi valikoitui Dublin. T on oluen ystävä ja me molemmat fanitamme Game of Thronesia. Olen käynyt Dublinissa aiemminkin kahdesti, mutta T:lle tämä olisi ensimmäinen kerta Irlannissa.

Päädyin ottamaan KLM:ltä lennot välilaskulla Amsterdamissa, hintaeroa Finnairin suoriin lentoihin kun tuli useampi sata euroa. KLM on myös aina toiminut luotettavasti - niin tälläkin kertaa. Vaihtoaikaa oli aika niukalti (1h 15 min) kun suurella kentällä piti päästä ihan eri päähän terminaalia ja mennä myös passintarkastuksen läpi, mutta olimme sopivasti perillä portilla boardingin alkaessa. Meillä oli aamulento ja olin tsekannut valmiiksi, että jos olisimme missanneet jatkon niin KLM:llä olisi ollut samana päivänä vielä useampi lento Amterdamista Dubliniin.

Dublin on Irlannin pääkaupunki ja sijaitsee sen itärannikolla Liffey-joen varrella. Ihmisiä Dublinin metropolialueella on suunnilleen saman verran kuin Helsingissä, noin 1,5 miljoonaa. Kaupunki on kuitenkin niin eläväinen, että se tuntuu etenkin keskusta-alueella paljon suuremmalta vaikka toisaalta talot ovat monin paikoin selvästi matalampia.

Dublinissa ei ole erityisen paljon itseäni kiinnostavia varsinaisia nähtävyyksiä, mutta kaupunki on mukava yhdistelmä kirjallisuusperinnettä, hienoa arkkitehtuuria ja pubikulttuuria. Lentokentältä saavuimme keskustaan aivan ylihintaisella turistibussilla ja päätimme ensin käydä syömässä (Hard Rock cafessa, koska pitihän souvenir-lasi täältäkin saada) ja sen päätteeksi teimme pienen kaupunkikierroksen. Arkkitehtuuriltaan kauneinta Dublinia edustaa Trinity college, Irlannin vanhin yliopisto, joka on perustettu 1592. Siihen kuuluu useita suuria ja näyttäviä rakennuksia, joiden pihamailla pääsee vapaasti käyskentelemään. Keskustasta löytyy myös 1200-luvulla rakennettu Dublin castle, joka kuuluu turistien vakiokohteisiin. Pakkohan pubikulttuuriakin oli hieman kurkistaa ja suuntasimme perin turisteina Temple bariin alueelle legendaariseen punaiseen Temple bariin. Vaikka tätä valintaa voi vapaasti parjata niin täytyy todeta, että tämä kyllä meillä toimi. Pubissa esiintyi trubaduuri, joka soitti ja lauloi jotain irlantilaista oikein kivalta kuulostavaa biisiä ja täällä oli varsin viihtyisää.

Dublinissa majoitus on kallista. Ihan törkeän kallista. Tästä syystä majoituimme noin 3-4 km kävelymatkan päässä keskustasta (törkeän kalliisti siltikin) The Lansdowne hotellissa. Hintaan sisältyi ihan jees aamiainen ja majoitus oli kaikin puolin onnistunut (pisteet myös siitä, että huoneen seinässä oli usb-pistokkeet kun olimme ottaneet mukaan vääränlaisen adapterin), hintaa lukuun ottamatta. Aluekin oli ihan mukava ja hyviä ravintoloita löytyi lähistöltä.

Dublinista teimme päiväretken Pohjois-Irlannin puolelle Bambergiin Game of Thronesin studiokierrokselle. Varasimme reissun bussikuljetuksella Dublinista (Busarasin asemalta) Get your guiden kautta, hintaa tuli noin 60€/hlö (sis. kuljetuksen + pääsyliput). Ei ehkä halvin tapa päästä perille, mutta todennäköisesti kuitenkin helpoin ja kätevin. Bussiasema löytyi hyvin, lähtöportin kanssa oli pientä säätöä sen vaihtuessa, mutta henkilökunta piti hyvin huolta siitä, että lipun ostaneet bussiin myös päätyvät. Matka perille kesti 90 minuuttia ja perillä aikaa oli noin kolme tuntia, joka oli varsin sopivasti. Studiokierroksella pääsi näkemään alkuperäisiä lavasteita (kuten House of the dragonissakin nähtävän karttapöydän ja lohikäärmeen kalloja!), pukuja ja muuta rekvisiittaa ja interaktiviisuuttakin oli mukana.

Dublinista teimme toisenkin päiväretken, jonka varasimme Wild Wicklow Toursin kautta. Halusimme jonnekin luontoon ja kohteeksi valikoitui Wicklow ja Glendalough. Kyseessä oli pikkubussilla toteutettava kokopäiväretki (n. 9-18). Käytännön asiat kuten informointi ym. sujuivat ongelmitta ja kaupungissa oli valittavissa neljä eri lähtöpaikkaa. Mukana oli opas, joka bussimatkan aikana kertoi alueen historiasta ja nykypäivästä. Ensimmäiseksi suuntasimme Killiney hilliin reilun puolen tunnin patikkapätkälle. Tässä kohtaa sää oli vielä aika utuinen, eivätkä maisemat siten kummoisia, mutta ihan kiva oli jaloitella.

Wicklow on vuoristoinen alue noin 1-1,5h matkan päässä Dublinista, sitä kutsutaan myös Irlannin puutarhaksi. Maisemaa varsinaisten vuorten sijaan kylläkin hallitsevat nummet, laaksot ja järvet. Nyt sää suosi, aurinko kimmelsi ja oli todella kaunista! Pysähdyimme esimerkiksi Ps. I love you elokuvan kuvauspaikoilla. Tämä kansallispuisto osoittautui aivan ihanaksi!

Ennen Glendaloughia pysähdyimme ruokatauolla Lynhams of Laraghissa. Tämä oli aivan surkea paikka. Ruoka oli pahaa (vetisiä ranskalaisia, juuri muuta kasvisruokaa ei ollut saatavilla), cola zerokin maistui oudun pahalle ja maksaessa selvisi, että olivat tuoneet tavallisen vaikka tilasin zeron. No, eivät sentään laskuttaneet sitä. Jos tästä olisi tiedetty niin omat eväät olisivat olleen paikallaan.

Viimeiseksi poikkesimme Glendaloughissa, 500-luvulla perustetulla luostarialueella. Tämä sijaitsee Wicklown vuoristossa kahden järven välissä. Meillä oli pieni opastettu kierros, jolla kävimme katsomassa mm. pyöreää tornia ja keskiaikaisen katedraalin raunioita, jonka jälkeen patikoimme hyvin kauniille "yläjärvelle". Tunnelma oli turisteita huolimatta rauhaisa ja viihtyisä. Ennen paluumatkaa opas vielä tarjosi kaikille huikat viskiä.

Kun kerran Dublinissa oltiin olutfanin kanssa niin luonnollisesti suuntasimme myös Guinness Store Houseen. Vierailukeskus on avattu vuonna 2000 ja se on yksi Dublinin suosituimmista vierailukohteista yli miljoonalla vuosittaisella kävijällä. Olin liput ostanut ennakkoon netistä, niissä oli tietty kellonaika, mutta olimme paikalla noin puoli tuntia aiemmin ja meidät päästettiin jo tällöin sisään. Olin ottanut toisen lipun siten, että siihen kuului olut omalla kuvalla, tyyppi skannasi molemmat liput tämän kautta ja lopputuloksena antoi meille paperiset liput ja yhtäkkiä meillä sisältyikin kumpaankin lippuun olut omalla kuvalla! No, ei valitettu. Kierros oli yllättävän mielenkiintoinen näin myös absolutistin näkökulmasta. Saimme perehtyä Guinnesin historiaan ja valmistukseen, lisämaksusta olisi saanut myös harjoitella oikeaoppista oluen laskemista. Meillä aktiviteettina oli kuitenkin olut, jonka vaahtoon tuli oma kuva. Ensin kävimme valokuvattana, jonka jälkeen olut laitettiin jonkinlaiseen laitteeseen, joka ikään kuin piirsi kuvan vaahtoon. Näköinen tuli! Lippuun sisältyi myös yläkerran baarissa juomat, josta oli hienot näköalat ympäri kaupunkia vaikkei Dublin kaupunkien kauneuskisoissa loistakaan. Pari tuntia täällä sujui varsin viihtyisästi.

Dublinissa tasokasta ravintolatarjontaa on paljon. Kävimme esimerkiksi lounaalla Wing's world cuisinessa, jossa kävin aikoinaan myös E:n ja A:n kanssa. Lounasaikaan hinta oli melko edullinen ja eri maiden keittiöistä sai kasata haluamansa laisen kokonaisuuden. Täältä sai myös rullajätskiä! Illallisella suosimme hotellimme läheistä Angelina's Dublin ravintolaa, josta sai mainioita gnoccheja ja joka sijaitsi viehättävästi joen varrella.

Reisussa on kivaa, mutta arkeenkin täytyy palata. Dublinista lentokentälle suuntasimme toiseksi halvimmalla mahdollisella tavalla eli paikallisbussilla. Tämä toimii muuten tosi hienosti, mutta kivikautinen systeemi on kyllä maksaa matka kolikoilla purkkiin. Jos ei ole tasarahaa niin maksat extraa. Onneksi minulle oli piirtynyt jokin kaukainen mielikuva tällaisesta outoudesta ja olimme tällaiseen osanneet jopa varautua siten, että kolikoita ylipäätään oli mukana.

Loppuun vielä kuvia: