Talvireilillä kiertämässä huvipuistoja

Lupasin viedä lapset jonnekin reissuun joululomalla ja marraskuun lopussa Black Fridayn tienoilla selvittelin minne voisi päästä jossain määrin edullisesti. Harkitsin myös kotimaan kohteita, mutta niissä aika usein koen ongelmalliseksi sen, että en saa riittävästi vastinetta rahoilleni ja monin paikoin auto olisi tarpeen. Kesä on myös mielestäni ehdottomasti parempaa aikaa kotimaan matkailuun jos ei ole autoa käytössä. Lopulta löysin Finnairilta kohtuu edulliset lennot Frankfurtiin toiselle joulupäivälle ja SAS:lta edulliset paluulennot Kööpenhaminasta uudenvuodenpäivälle. Jee! Muutoin reissusta ei sitten toki edullinen tullutkaan, vaikka majoitusten suhteen pitäydyttiinkin halvemmassa päässä.

Jännitystä ennen matkaa tuotti Finnairin lentäjien lakkoilut - jos nimittäin lakko iskee niin matkavakuutuspa ei korvaa mitään. Finnair toki pyrkisi reitittämään uudelleen tai rahat saisi takaisin, mutta nopeatempoisessa reilissä olisi ollut ongelmallista saapua perille vaikka vasta seuraavana päivänä (päivää aiempi olisi kyllä onnistunut). Onneksemme joulunaika rauhoitettiin ja varallaolokieltokin peruttiin niin pääsimme onnistuneesti matkaan ja saavuimme Frankfurtiin 26.12. aamupäivästä.

Lentokentältä jatkoimme suoraan junalla matkaa kohti Frankfurtin eläintarhaa, lähijuna S vei meidät Ostendstraßelle, josta oli noin 500 m kävelymatka eläintarhaan. Erikoisesti tätä yhteyttä ei tarjonnut näkyville Deutschebahn eikä Chat GPT myöskään tästä kertonut, vaan Google Maps osoitti, että tämä on mahdollinen - meille oli toki kätevintä mennä nimenomaan junalla, koska käyttö sisältyi reililippuun, jota joka tapauksessa käyttäisimme samana päivänä.

Frankfurtin eläintarhassa vietimme muutaman tunnin kierrellen. Erityisesti leijonat ja tiikerit osuivat olemaan hyvin näkyvillä. Erikoisuutena eläintarhassa on varsin suuri pimeä talo, jossa on erilaisia pimeän asukkeja kuten lepakoita ja erilaisia jyrsijöitä. Lopuksi piti vielä käydä rapsuttelemassa vuohia.
Frankfurtista suuntasimme junalla iltapäivästä Offenburgiin, jossa vaihtoaikaa oli puolisen tuntia ja matka jatkui parikymmentä minuuttia Ringsheimiin. Ringsheimiin saavuimme pimeällä hieman ennen kuutta illlalla ja kaikkialla oli aavemaisen hiljaista.

 
Ringsheim on pieni, reilun 2000 asukkaan kylä Baden-Württembergin osavaltiossa, Etelä-Saksassa. Turisteja alueelle houkuttelevat upea luonto ja meidätkin paikalle tuonut Europapark, joka sijaitsee läheisessä Rustissa. Tunnelma kylässä oli joulupäivän iltana lähes taianomainen. Heti asemalta kääntyessämme kohti noin kilometrin päässä sijaitsevaa majapaikkaamme, Self check in hotel Heckenrose Lorinia, I totesi, että talon seinässä on kuuluisan taiteilijan tekemä kuva. Siinä seisoimme sitten hämmästyneenä ihailemassa Banksyn kuuluisan seinämaalauksen jäljitelmää, jossa tyttö kurottaa kohti punaista sydämen muotoista ilmapalloa. Jatkoimme matkaa majapaikallemme kulkien ohi pienten viehättävien talojen, joiden ovet ja pihakuuset notkuivat joulukoristeista (jotka Suomessa olisivat jo jonkun ohikulkijan mukaan lähteneet), Erään talon edessä oli jonkinlainen mehiläiskennoja muistuttava rakennelma, jossa oli hunajapurkkeja. Matkan varrella ohitimme myös kauniin kirkon, Église paroissiale Saint Jean-Baptisten. Ainoat ihmiset näimme tämän kirkon hautausmaalla. En muuten ikinä ole nähnyt yhtä kaunista hautausmaata: haudat kaikkialta olivat hienosti hoidettuja ja täynnä kynttilöitä, lyhtyjä ja koriste-esineitä. Erään 16-vuotiaana vuosikausia sitten menehtyneen pojan haudalla oli pieni Schleich berninpaimenkoira. En voisi kuvitellakaan, että tällaisten annettaisiin Suomessa olla paikoillaan.

Saavuimme majapaikkaamme ja kuten nimestä saattaa päätellä niin ketään ei ollut paikalla, emme myöskään olleet saaneet muuta yhteydenottoa majapaikalta kun heti Bookingin kautta varauksen tehtyäni joulukuun alussa saksaksi tullut ilmoitus, etteivät he tarjoa aamiaista. Ulko-ovi oli kuitenkin auki ja aulan tiskillä oli rivissä sukunimellä varustettuja lappuja, joiden päällä oli avaimia. Nappasimme sieltä siis omamme ja lähdimme yläkertaan huoneeseemme. Huone osoittautui tosi kivaksi, tilava huone, hyvät sängyt, pöytä ja  tuoli sekä iso kylpyhuone, jossa suihkun lisäksi oli kylpyamme, joka oli erityisesti I:n mieleen.

Saksassa tyypillisesti monet asiat ovat kiinni pyhäpäivinä, joten tässä kohtaa nälkä alkoi jo vaivata, vaikka epämääräisiä eväitä olikin Suomesta mukana. Ilahduttavasti hotellissa oli ravintola, jonne pääsi vielä sisäkautta. En tiedä oliko kyse siitä, ettei kukaan tiennyt ravintolan olevan auki, sillä olimme ainoat asiakkaat. Ruoka ja palvelu oli kuitenkin oikein hyvää, minä söin gnoccheja, I söi margaritapitsaa ja V otti kananugetteja. V ei saanut kuitenkaan syötyä juuri mitään, päätä särki ja väsytti, joten suuntasimme pian iltatoimiin huoneeseen. 

Aamulla oli ollut aikainen herätys, joten lapset sammuivat nopeasti ja itsekin kävin jo kahdeksan aikaan nukkumaan päänsäryn kanssa. Pieni huoli häivähti mielessä kun pöpöjä on ollut liikkeellä hirveät määrät ja sekä itselläni, että V:llä pää kipeänä, mutta päätin uskoa siihen, että ongelma johtuu vain aikaisesta herätyksestä. Sitten yöllä kahdelta heräsin hirveään pääkipuun ja ahdistus kasvoi. Buranaa poskeen ja uusiksi nukkumaan ja aamulla onneksi heräsin ihan kunnossa, samoin I, joka heräsi jo viideltä. V nukkui yhdeksään ja pyysi ensitöikseen kipulääkettä päänsärkyyn, mutta alkoi sitten pian tomerasti aamutoimiin ja oli onneksi loppupäivän täysin kunnossa.

Kävelimme hotellilta Ringsheimin asemalle, josta otimme shuttle bussin kohti Europaparkia. Ajoitus osui vahingossa nappiin ja bussi odotteli saapuessamme ja perässämme tuli junasta joukko ihmisiä. Hyvin mahduttiin kyytiin ja istumaan. Liput piti ostaa käteisellä, mihin en ollut muistanut erikseen varautua, mutta onneksi kuskilla oli vaihtorahaa. Europaparkin vierustalla oli jonkinlainen tietyö meneillään, jonka vuoksi piti osata hypätä läheisellä pysäkillä pois, mutta tästä olin onneksi ennalta tietoinen ja toki se, että bussi muutenkin juuri tällä pysäkillä tyhjeni, viittasi siihen, että Europaparkin pysäkki olisi nyt tämä.

Tulimme Europaparkiin melkein heti sen auetessa klo 11 ja jonoja ja ruuhkia ei ollut, liput olimme ostaneet netistä etukäteen, joten skannasimme itsemme suoraan sisään. 

Europapark on ihana, ihana, ihana. Tunnelma myös joulun aikaan oli hieno valoineen, joskin lunta ei ollut (kylmä tosin oli!). Ikisuosikkimme täällä on Pirates in Batavia, jossa kävimmekin ainakin neljästi. Talviaikaankin lähes kaikki laitteet olivat käytettävissä, muutama vesilaite taisi olla suljettu, mutta niitä emme kaipailleet. Miinuspuoleksi ehkä nousi se, että oli tosiaan aika kylmä ja sisätilat kovin rajalliset - syömässäkin käytiin jossain puolilämpimässä tilassa. Illalla lapset alkoivat olla aika jäässä, joten selvittelin jos menisimmekin taksilla hotellille. Taksi odotti puiston edessä, mutta sillä oli jo tietyt kyytiläiset joita odotti. Ystävällinen kuski kuitenkin selvitti meille hinnan (noin 25e) ja tilasi meille kyydin.

Ringsheimissa hotellihuoneemme piti luovuttaa jo klo 10, joten suuntasimme sen jälkeen juna-asemalle ja Offenburgiin, josta lähtisi myöhemmin jatkoyhteys Kölniin. Siirtyminen Offenburgiin meni ongelmitta ja olin suunnitellut, että syömme tässä välissä - olisihan aikaa noin 1,5 tuntia. Kävi ilmi, että kauppa ja McDonalds, joita olin valmiiksi vilkaissut mapsista, olivatkin aiottua kauempana ja 1,5 tuntia ei ollutkaan niin paljon aikaa kuin olin kuvitellut. Ehdimme kuitenkin syödä mäkissä nopeasti evästä ja säntäillä hieman ympäri kauppaa sekä takaisin asemalle. Juna oli varsin täysin, mutta ongelmaa ei ollut, koska olin ostanut meille paikkaliput reililipun lisäksi. Matka sujui hyvin kunnes hieman ennen Frankfurtin lentokentän asemaa alkoi tulla ilmoitusta, että on teknisiä ongelmia ja kuljemme hitaasti, perille pääteasemalle Hampuriin tultaisiin 100 minuuttia myöhässä. Meille tämä ei onneksi olisi ongelma, koska jäisimme jo Kölnissä pois, eikä illalle ollut suunnitelmia. Sitten kuitenkin tuli ilmoitus, että koko juna lopettaa matkansa Frankfurtin lentokentälle, menkää toisella perille.

Näin olimme jälleen Frankfurtin lentokentällä, josta olimme Saksan osuutemme aloittaneet. Saimme onneksi nopeasti selvitettyä miten ja mistä Kölniin pääsisi - noin puolen tunnin kuluttua lähtisi peräti kaksi junaa, joista toinen menisi Kölnin päärautatieasemalle ja toinen eräälle lähiasemalle. Junat olivat tulossa samalle laiturille perätysten, joten päätimme yrittää ensimmäisen kyytiin, tiedossa oli jo tässä kohtaa, että juna on aivan täynnä. Sitten se vasta olikin täynnä kun me ja muutama muu 14 vaunun edellisestä junasta olimme puskeneet kyytiin, myös käytävät olivat ääriään myöten täynnä ihmisiä ykkösluokkaa myöten. Pian tulikin Deutschebahnin henkilökunnan jäsen keräämään porukkaa ulos junasta. Hän puhui saksaa, joten minulle selvisi vain, että pois lähtijät liittyvät jotenkin Kölniin ja pieni hermostuminen alkoi jo iskeä. Junassa jo valmiiksi ollut nuori mies huomasi tämän ja kertoi, että Kölniin menijät ohjataan seuraavaan junaan (joka sekin oli jo valmiiksi täynnä), koska tähän junaan ei mahdu. Varmistin, että meneehän tämäkin juna kuitenkin Kölniin (lähiasemalle) ja koska sain myöntävän vastauksen niin jäimme junaan - tässä sentään lapset pystyivät lattialla istumaan jäljellä olevan tunnin matka-ajan. Juna pääsi liikkeelle parikymmentä minuuttia myöhässä ja Kölnissä olimme lopulta reilun tunnin alkuperäistä aikaa myöhässä.

tuomiokirkko on valtava. Ja upea. Ja sijaitsee heti päärautatieaseman kyljessä, joten pääsimme sitä (ulkoa) ihastelemaan. Majoituksen olin varannut Bookingin kautta Station hostel for backpackerista. Tässä ensisijaisesti sijainti oli se, joka vaikutti valintaan etenkin kun meillä olisi aikainen aamulähtö Kölnistä Kööpenhaminaan. Muuten olin hieman huolissani palautteista, joiden mukaan meteli olisi kova ja vessat ja suihkut törkyisiä (meillä oli kolmen hengen huone jaetulla kylppärillä). Sijainti osoittautui tosiaan aivan erinomaiseksi - pari sataa metriä päärautatieasemalta, samoin kävelykadulta. Respassa minulle tarjottiin myös mahdollisuus vaihtaa 24 euron lisämaksusta (yhteensä kahdelle yölle) huoneeseen, jossa olisi oma wc ja kylppäri - kiinni veti! Saimme huoneen viidennestä kerroksesta, joten myöskään meluongelma ei ollut ollenkaan pelätyn kaltainen (vaikka yhtenä yönä joku ukko saksaksi jotain kadulla raivosikin).

Reissussa oli aika kylmä ja koska reissumme oli rytmitetty matkapäivien ja hyvipuistopäivien vuorotteluun, oli joka toisena päivänä luvassa tunteja ulkona. Tytöt jäivät hostellille kun itse kävin sillä välin ostoskadulla etsimässä evästä ja ostamassa meille lisää vaatteita. Kävelykadulla oli aivan hillitön ihmistungos, joten eteneminen oli hidasta. Kadulla oli myös hienon näköinen Harry Potter kauppa, joka kuitenkin suureksi harmikseni oli lauantaina viiden aikaan poikkeuksellisesti kiinni. Sunnuntaina se ei olisi auki ollenkaan ja maanantaina junamme lähtisi jo kahdeksan aikaan, joten tiesin, että emme ennättäisi siellä vierailla.

Illalla ennen nukkumaan menoa päätin lukea kokemuksia Phantasialandista netistä (tripadvisor). Sain itseni aika hermostuneeksi luettuani juuri joulukuulta useita kokemuksia, joissa nostettiin esiin esimerkiksi se, että ihmisiä on niin paljon, ettei liikkuminen onnistu, kaikkiin laitteisiin on yli tunnin jonot ja shuttlebussi kulkee vain puolen tunnin välein (minkä tiesin), mutta sinne eivät mahdu tulijat kyytiin vaan voi joutua yli tunnin odottamaan, että edes mahtuu mihinkään. Liput oli jo hankittu alennuksesta Black Fridayna, joten suunnitelmien muutos ei ollut mahdollinen, aamulla varovasti kuitenkin lapsille alustin, että mennään sinne ja katsotaan mitä on, jos ei viihdytä niin lähdetään pois.

Päätimme mennä junalla Kölnin päärautatieasemalta Brühlin asemalle, josta olisi bussikuljetus perille. Matka olisi sen verran lyhyt, ettei reilipäivää kannattaisi uhrata tähän, joten jouduimme ostamaan matkaliput, mikä osoittautuikin hankalaksi. Sain nettisovellukseen syötettyä maksutiedot, mutta lippua en saanut ostettua. Asemalla lipunmyyntiautomaatti ei huolinut korttiani. Onneksi löysin varuilta jemmaamani kasan kolikoita ja lopulta jokainen lippu ostettiin erikseen kolikoilla maksaen. Junaan, jolla olimme ajatelleet mennä, ehdimme juuri ja juuri (tosin junia olisi tullut sen verran usein, ettei myöhästyminenkään olisi ollut katastrofi).

Brühlin asemalle saavuimme iloksemme ajoissa, koska shuttlen pitäisi lähteä jo noin 10 minuutin kuluttua junan tulosta. Se ei myöskään lähtisi aseman edestä vaan toiselta kadulta, mutta olin ottanut kuvan ohjeista miten sinne mennään. Todellisuudessa pysäkki oli ihan suoraan asemalta oikealle kulkiessa, mutta Phantasialandin sivusto ohjeisti meidät sinne pientä kiertoreittiä, perille päästiin kuitenkin kun I bongasi pysäkillä Phantasialandin kyltin. Asemaa vastapäätä on muuten hieno palatsi! Shuttle bussi tuli nopeasti ja pääsimme ensimmäisinä pysäkillä olijoina heti sen kyytiin. Maksu (5€/hlö edestakainen matka) piti maksaa käteisellä. Kaikki mahtuivat hyvin kyytiin ja matka jatkui raitiovaunupysäkille, jolta myös otettiin porukkaa kyytiin, kaikki mahtuivat edelleen hyvin mukaan, joskin istumapaikkoja ei enää ollut. 

Phantasialand on yksi Saksan tunnetuimmista huvipuistoista. Puisto avattiin vuonna 1967 ja se on suurimpia teemapuistoja Euroopassa. Puistossa on erilaisia alueita, kuten mystinen Klugheim, kiinalainen teemakylä ja Afrikkaa muistuttava Deep in Africa, Berliini sekä Fantasialand. 

Puisto on yleisilmeeltään upea. Valtavasti valoja ja koristeita ja alueet ovat teeman mukaisesti toteutettuja, esimerkiksi Afrikassa mylvi milloin mikäkin Afrikan eläin. Esimerkiksi keinukaruselli puolestaan pyöri vesisuihkujen yllä. 

Kävimme useissa laitteissa, erityisesti mieleen jäi Winja's fear, jonkinlainen sisävuoristorata, joka oli kerrassaan hirveä. Tuntui siltä kuin olisi joka kaarteessa lähtenyt lentoon. Löysin jälleen laitteen, jossa kävin ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Laitteita oli monipuolisesti ja useat niistä olivat tosi kivoja. Se jäi harmittamaan, että ei tullut selviteltyä kaikkea etukäteen (alue on iso) ja kiinalaiseen mytologiaan pohjautuva Euroopan pisimpiin kuuluva kummitusjuna Geister Rikscha jäi kokematta.

Puistossa oli hyvin ruokatarjontaa, mutta moneen paikkaan piti jonottaa sisällekin väkimäärän kasvaessa avaamisen jälkeen. Allergiamerkinnät myös ihmetyttävät, kävimme esimerkiksi jäätelökahvilassa, jossa oli listoissa erinomaisesti listattuna mitkä kastikkeet sisältävät mitäkin allergeenia - sen sijaan jäätelöiden allergeeneja tähän listaan ei ollut listattu. Onneksi henkilökunta puhui hyvää englantia ja olivat tietoisia kuitenkin näidenkin allergeeneistä. Sää oli kylmä, joten silloin tällöin täytyi senkin puolesta päästä sisätiloihin lämmittelemään. Puistossa tämä onnistui kohtuullisen hyvin, ruokapaikkoja oli sisätiloissa, osa laitteista oli sisällä ja kävimme myös katsomassa yhden näytöksen (muilla oli samanlaisia suunnitelmia, joten näihin eivät kaikki mahtuneet mukaan).

Seuraavana aamuna suuntasimme aikaisin Kölnin asemalle ostamaan evästä ja odottamaan Hampuriin suuntaavaa junaa. Muutoin kaikki sujui ihan hienosti, mutta junan lähtölaituri muuttui kaksi minuuttia ennen junan saapumista mikä aiheutti hieman hätäännystä sillä tämä selvisi siitä, että juna vain yksinkertaisesti katosi asemalaiturin näytöltä. Onneksemme uusi laituri oli vain parin laiturin päässä ja tässä vaiheessa DB:n sovellus jo meitä asiasta informoi. Juna oli täynnä ja myös junat Hampurista Köpikseen olisivat täynnä, joten olin varuilta ostanut ennakkoon paikkaliput sekä aiempaan että myöhempään yhteyteen kohti Kööpenhaminaa siltä varalta, että juna olisi myöhässä emmekä ennättäisi aiempaan yhteyteen kun vaihtoaikaa oli vain puolisen tuntia (ja Saksassa tunnetusti junat ovat usein myöhässä). Nyt yllätyksekseni olimme ajoissa ja pääsimme ongelmitta seuraavan junan kyytiin. Tanskan puolella liput tultiin tarkastamaan ja tässä vaiheessa huomasin kauhukseni tägänneeni meidät reilisovelluksella väärään junaan - siihen, joka lähtisi Hampurista myöhemmin. Onneksi ystävällistä virkailijaa tämä ei haitannut, olihan reilipäivä kuitenkin jo käytetty Kölnistä lähdettäessä. Junankin sain vielä vaihdettua sovelluksessa oikeaksi kun se juna, johon olin meidät tägännyt, ei ollut vielä lähtenyt.

Kööpenhaminassa majoituimme Scandic Sydhavnissa, joka sijaitsee noin 3 kilometria keskustasta ja johon on suora lähijunayhteys päärautatieasemalta (5 min). Sijainti osoittautui aivan mainioksi, reililipulla sai kulkea maksutta myös lähijunalla ja hotelli näkyi suoraan asemalta, aseman toisella puolella olisi myös ollut pieni kauppa, mutta siellä emme käyneet. Hotelli oli myös siisti ja viihtyisä, hyvät sängyt ja koko seinän mittainen iso ikkuna, jonka ikkunalaudalla saattoi istua. Uudenvuodenaattona saatoimme myös katsoa non stoppina ilotulitusta, en ole varmaan koko tähänastisen elämäni aikana nähnyt yhtä paljon ilotulituksia kuin tuon illan aikana. Kööpenhamina on tosi kallis ja myös Scandicissa majoitus varsin hintavaa. Saimme kuitenkin ostettua majoituksen kahdeksi yöksi Black Friday tarjouksena Scandic friends-jäsenille aika paljon normaalihintaa halvemmalla, n. 284€/2 yötä sisältäen aamiaiset.

Kööpenhaminan Tivoli, joka tunnetaan myös nimellä Tivoli Gardens, on yksi maailman vanhimmista huvipuistoista. Vuonna 1843 perustettu Tivoli sijaitsee aivan Kööpenhaminan ytimessä, aivan päärautatieaseman ja kaupungin pääaukion, Rådhuspladsenin, vieressä.

Tivoliin olimme etukäteen ostaneet netistä liput, itselleni sisäänpääsylipun ja lapsille sisäänpääsyliput sekä rannekkeet, jotka saimme portilla. Olin ennalta hieman huolissani mahdummeko mukaan uudenvuodenpäivänä, mutta huoli osoittautui turhaksi: etenkin kun tulimme paikalle heti tivolin auetessa klo 11 oli todella väljää ja lapset ehtivät ravata laitteissa ilman jonottamista. Iltaa kohden väkimäärä ja jonot sen myötä huomattavasti lisääntyivät ja tunnelma oli taianomainen valtavien valokoristeiden ansioista sekä siellä täällä räiskähtelevien ilotulitusten loisteessa (Tanskassakin ilotulitteita sai ampua klo 18-02 välillä, mutta tätä noudatettiin tosi huonosti).

Tivolin alue on varsin viehättävä runsaine koristeineen, pienine kojuineen, lukuisine ruokapaikkoineen ja laitteineen. Huvipuistolaitteita on moneen makuun ja suurin osa on sellaisia, joihin omat lapseni (yli 130cm) jo pääsevät. Erityiseksi suosikiksi lapsille laitteista nousivat Rutschebahnen, joka on yksi maailman vanhimpia yhä toimivia vuoristoratoja sekä ns. törmäilyautot (joilla toki ei saa törmäillä). Lapset kävivät myös esimerkiksi pienellä veneretkellä ja kokeilivat myös luistelua muovin päällä (luistimien lainasta piti maksaa erikseen). Kiva erikoisuus oli myös, että laitteissa otettavia kuvia sai sähköisesti itselleen maksutta, yleensä tällaisista aina rahastetaan erikseen.

Tivolissa olen syönyt aikoinaan puolisoni kanssa vuosia sitten loistavan illallisen, mutta nyt kun mukanani oli vähemmän kulinaristisia henkilöitä, tyydyimme käymään hakemassa hampurilaisen, ranskalaisia ja nugetteja (jotka sai syödä sisätiloissa) ja illalla tilasin Woltilla hotellille nepalilaista ruokaa erittäin hyvät arvostelut saaneesta ravintolasta. Ruoka oli ihan ok, mutta naan-leipä oli aika pettymys. Tivolista sai myös paljon erilaisia herkkuja ja lapset söivätkin hattarat ja mukaan ostettiin purkki Lakridsia, tuota tanskalaista gourmet-lakritsia, joka on päällystetty erilaisin herkuin. Lapset toivoivat myös donitsia, mutta sen ostaminen tyssäsi siihen, että myyjä pahoitellen kertoi, ettei tiedä onko siinä pähkinää.

Vietimme tivolissa aikaa seitsemisen tuntia, sitten alkoi kylmyys jo jokseenkin tuntua ja väkimäärän lisääntyminen, joten päätimme suunnata hotellille ihailemaan ilotulituksia loppuillaksi. 

Uudenvuodenpäivä alkoikin sitten aamulla viideltä palohälytyksellä. Äkkiä vaatetta niskaan ja tärkeimmät kamat (kuten I:n pehmolelut mun lapsuudesta) mukaan ja rappusia pitkin ala-aulaan, jonne väkeä kertyi nopeasti. Missään ei näkynyt tulta tai savua, mutta rappukäytävässä hieman haisi. Paikalle tuli nopeasti kaksi paloautoa ja ambulanssi ja muutama palomies varusteineen lähti yläkerroksiin. Tunnelma oli rauhallinen koko ajan. Meidät ohjattiin myös ulos, mikä oli pakkasella toki vähän mälsää kun totesin housujen jääneen huoneeseen ja mekonkin olevan väärinpäin, mutta aika pian pääsimme palaamaan takaisin sisään ja tilanne oli ohi. Kukaan ei kertonut (ainakaan englanniksi) tarkempia tietoja siitä mitä tapahtui, olisin mieluusti kuullut mistä tilanne johtui sillä seurasimme ikkunasta miten aika moni hotellivieras myös poistui tilanteen jälkeen hotellista. Lapsetkaan eivät saaneet enää unen päästä kiinni vaan istuivat ikkunalaudalla pelaamassa kunnes aamu seitsemältä jo suuntasimme aamiaiselle. Itse otin vielä aamiaisen jälkeen torkut.

Kotimatka sujui kohtuullisesti, reililipulla suuntasimme junalle lentokentälle. I alkoi olla hieman huonovointinen, mutta pääsimme ongelmitta lennoilla perille. Suomessa jatkoimme vielä kentältä reililipuilla Lahteen, tämä oli ensimmäinen kerta kun käytimme reililippua myös Suomessa. Onneksi Facebookin ystävällisestä Maata pitkin matkustavien ryhmästä sain ennalta vahvistuksen sille, että voin käyttää kotimaan matkapäivän siten, että reililippua on samana päivänä käytetty myös ulkomailla. Tikkurilassa olisin toivonut voivani saada asiakaspalvelusta paikkaliput junaan, mutta asiakaspalvelijalle ei vaikuttanut olevan yhtään tuttua miten se voisi tapahtua. Hän osasi kuitenkin kertoa junassä olevan aika väljää ja katsoi meille tyhjät paikat, joille sitten suunnistimme.