torstai 18. joulukuuta 2014

Valoa pimeyteen - Teneriffa

Suomessa pimeä aika on harmillisen pitkä. Talvisin eteläisessä Suomessa lumipeite ei ole enää mikään itsestäänselvyys, joten harmaata/mustaa voi olla tarjolla turhankin runsaasti. Joulukuussa suuntasimmekin hakemaan valoa ja lämpöä (ja toivottua helpotusta Wiin atooppiseen ihottumaan) Kanarian saariin kuuluvalta Teneriffalta, jossa on tullut vierailtua kerta jos toinekin. Matkassa mukana olivat minun ja Wiin lisäksi äitini ja mieheni. Matkan varasimme Tjäreborgilta, kohteena Los Christianos ja hotellina Don Jose.

Hotellimme osoittautui loistavaksi valinnaksi. Pieni huoneistohotelli on aivan erinomaisella paikalla aivan rannan tuntumassa kävelykadun varrella. Hotellia piti sympaattinen ruotsalaissetä. Hotelli oli kaikin puolin siisti ja viihtyisä, meillä oli parvekkeellinen kahden makuuhuoneen huoneisto, jossa lisäksi oli keittiö, olohuone, kylpyhuone sekä parveke. Keittiö oli mukavasti varusteltu ja saimme huoneeseen myös vauvansängyn. Hotellin katolla oli mahdollisuus ottaa aurinkoa aurinkotuoleissa. Jos suuntamme samaan kohteeseen jälleen kerran uudelleen niin tämä hotelli on ehdoton loistovalinta! (Hintakin kaiken lisäksi oli edullisimmasta päästä).

Los Christianos on alkujaan pieni kalastajakylä, joka on nykyisin kasvanut yhteen Playa de las Americasin turistialueen kanssa. Jos massaturismia ei kestä, niin ei paras kohdevalinta, mutta meille tällä reissulla oli tärkeintä saada nähdä aurinkoa, saada kohtuullinen lämpötila, hyvää ruokaa ja löhöämistä :) Nämä toiveet täyttyivät paremmin kuin hyvin. Ravintoloita ja pieniä kauppoja on valtavan paljon, valinnan vaikeuteen asti. Rantaviivaa voi kävellä kilometreittäin maisemaa ihaillen. Yhtenäkään päivänä ei satanut, lämpötila oli hieman + 20 asteen paremmalla puolen ja aurinko paistoi tai oli puolipilvistä.

Rantaleikkien ja löhöämisen lisäksi toki poikkesimme perinteisesti noin tunnin matkan päässä Puerto de la Cruzissa sijaitsevassa Loro parquen eläintarhassa, jossa Wii ja T saivat elämänsä ensimmäistä kertaa ihmetellä muun muassa delfiinejä ja miekkavalaita. Erityisen symppiksinä mieleen jäivät kuitenkin jälleen kerran omalla jäävuorellaan lumisateessa hengailevat pingviinit :) Wii oli kovin tyytyväinen aina siihen saakka kun eläimet katselivat aitojen takaa, mutta heti kun isompi lintu hengailikin vapaana oli Wii kovin huolissaan etteihän isä mene liian lähelle!


Eläinpuiston lisäksi poikkesimme saman omistajan vesipuistossa, Siam Parkissa. Siam park sijaitsee Costa Adejessa noin viiden kilometrin päässä Playa de las Americasista, josta sinne kulkee ilmainen bussi (me tosin mukavuussyistä valitsimme taksin, 5 €/suunta). Siam Park on todella hieno, thaimaalaistyyliin toteutettu vesipuisto. Kovin pienille lapsille puisto ei niinkään ehkä tarjoa ihmeteltävää, mutta teineille ja aikuisille (kuten T:lle...) sitäkin enemmän. Alueen vesielementit on luokiteltu helppoihin, keskitasoisiin ja hurjiin, T kävi läpi kaikki kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat (lukuun ottamatta Tower of Poweria, jota puhdistettiin tai jotain?). Hurjien vesiliukumäkien lisäksi alueella on esimerkiksi upea Siam beach, jossa hiekkaranta on täynnä aurinkotuoleja rentoutumista varten ja edessä olevassa laguunissa tulevat suuret aallot aina 20 minuuttia tunnista. Mukava uusi tuttavuus oli myös Mai Thai river, jossa hitaasti parirenkaan kanssa kelluttiin joen vartta eteenpäin ihastellen kasvillisuutta ja vesiputouksia, kunnes joki haarautui ja työntekijä kysyi haluammeko jatkaa rauhallista kellumista alueen ympäri vai jatkammeko ylätasaanteelle. Jatkoimme matkaa ylätasanteelle ja eipäaikaakaan kun seesteinen matkantekomme muuttuikin hurjaksi laskuksi kierreliukumäkeä pitkin tunneliin, jonka yläpuolella ja sivuilla uiskentelivat hait lasin takana!  Vesileikkien lisäksi alueella voi tehdä ostoksia kelluvilla markkinoilla sekä seurailla merileijonien elämää. Joulukuussa veden lämpötila oli mielestäni turhan viileä, mutta pahimpia vesipetoja se ei vaikuttanut haittaavan. Jos aikoo vierailla sekä Loro parquessa että Siam parkissa niin kannattaa etukäteen ostaa näihin yhdistelmälippu (lippuja myydään Los Christianoksessa ja Playa de las Americasissa niin monessa paikassa, ettei voi jäädä bongaamatta). Tulee näin edullisemmaksi, eikä tarvitse myöskään jonotella :)



Äitini vahtiessa Wiitä kävimme T:n kanssa yhdessä kahden tunnin valasretkellä. Näitä tehdään jatkuvasti, hinnat ja järjestäjät vaihtelevat. Me lähdimme matkaan Los Christianosin satamasta ja retki oli oikein onnistunut pallopäävalaiden bongauksen osalta. Itse kuitenkin oksensin kaksin käsin kiinni pitäen laivan kannella lähes koko kaksituntisen. Myös useampi muu matkustaja oksenteli ja laiva tuntui heittelehtivän siihen malliin, että koko ajan tuli pidettyä silmällä mihin suuntaan lähdetään uimaan jos veteen päädytään. Olo oli lievästi sanoen helpottunut kun palasimme vihdoin takaisin rantaan (rannassa ei muuten juurikaan ollut merkkejä siitä millainen merenkäynti hieman kauempana vallitsi).

Muu aika reissusta kuluikin rannalla kun yritimme estää vauvaa syömästä hiekkaa (mistä vauva tietenkin veti kilarit) ja mukavissa ruokapaikoissa pyöriessä. Perinteisesti Hard Rock Cafessa piti poiketa hakemassa T:lle keräilylasi. Myös iki-ihana Domus Aurea Playa de las Americasin pääkadulla oli edelleen voimissaan :) Pääasiassa hintataso oli varsin kohtuullinen. Lounasaikaan saattoi alkupalan, pääruuan, jälkiruuan ja juoman saada valittua tietystä listasta hintaan 10 euroa. Shoppailumahdollisuuksiakin paikassa on, mutta emme näitä itse juurikaan hyödyntäneet. Tosin hotellimme viereisellä kadulla oli aivan ihastuttava lelukauppa, joka myi erilaisia puisia leluja eläinaihella, aivan ihania!!

Vauvan kanssa matkatessa Los Christianos oli oivallinen valinta. Turvallista, siistiä ja palvelut hyvin saatavilla. Leveät jalkakäytävät, helppo kulkea rattaiden kanssa. Ihmiset suhtautuvat lapsiin hyvin ystävällisesti.

Teneriffan lentokentälle saapuessamme kuvittelimme matkan olevan jo melkein ohitse, mutta reissun jännittävin osuus olikin vasta edessä. Menimme yhdessä kaikki lähtöselvitykseen, missä kaikki sujui hyvin. Annoin äidilleni hänen oman boarding passinsa, sillä hän halusi käydä vielä tupakalla ulkona. Minä, T ja Wii sen sijaan suuntasimme jo turvatarkastukseen (pienten lasten kanssa matkustaville oli omansa). Pääsimme ilman ongelmia läpi turvatarkastuksesta, kävimme syömässä, tekemässä tax free ostokset ja vaihtamassa vauvan vaipan. Yritimme samalla bongata äitiä, mutta väenpaljoudessa emme häntä huomanneet. Sisään kirjautuessamme ei lennon portti ollut vielä selvillä, mutta 45 minuuttia ennen lähtöä tauluille tuli portti näkyviin ja suuntasimme hitaasti portille. Äiti ei ollut siellä, mutta ensimmäinen ryhmä matkalaisia oli jo viety bussilla koneelle, joten päättelimme äidin olevan koneessa. Suuntasimme itsekin koneelle, jossa äitiä ei näkynyt. Kone alkoi täyttyi ja lähtöaika lähestyä, mutta äitiä ei näkynyt (hänellä on työpaikan puhelin ja liittymä, jota ei saa käyttää ulkomailla. Yritimme soittaa hänelle, mutta puhelin oli suljettu). Informoimme lentohenkilökuntaa äitimme puuttumisesta ja he lähtivät selvittämään asiaa. Kapteeni oli jo ehtinyt kuuluttaa, että lähdemme ajoissa, mutta pian hän korjasi kuulutustaan, että emmepä lähdekään, joku puuttuu... Tässä vaiheessa soitin huolesta soikeana isälleni Suomeen, että olemme tulossa, mutta äiti ehkä ei (oli sovittu, että isä hakee meidät kentältä). Mietin huolissani, että jos nyt lähdemme ilman äitiä Suomeen niin asiaa jää selvittämään Suomesta käsin isäni, joka ei osaa sanaakaan englantia - saati mitään muuta kieltä kuin suomea. Saatoin jo mielessäni kuvitella kuinka isäni soittaa kiukkuisena Suomen suurlähetystöön ja matkanjärjestäjälle ja varmaan myös lentokentälle, jossa tuskin tosin kukaan ymmärtää suomea... Äiti osaa kyllä onneksi englantia, mutta muuten en ole lainkaan varma ja luottavainen selviytymistaidoista. Lopulta äiti  ilmestyi koneeseen myöhässä raikuvien ablodien saattamana punaisena ja häpeissään. Pääsimme vihdoin lähtemään. Äiti oli tyytyväisenä kierrellyt kentällä, katsonut näytöltä väärän Helsingin lennon ja tullut portille porttitiedon ilmestyttyä näkyviin - onneksi oli sama portti kuin meilläkin niin äiti löydettiin yksinään portilla harhailemasta! Vasta yksityiskyydillä kohti lentokonetta vihaisen virkailijan kanssa matkatessaan äiti ymmärsi jotain menneen pieleen :D

perjantai 31. lokakuuta 2014

Gaudin kaupungissa

Olen vieläkin reippaasti myöhässä, tämäkin reissu tapahtui jo lokakuun loppupuolella. Syksyn keskellä siis halusimme hieman vielä ehtiä nauttia auringonpaisteesta ja t-paitakeleistä, joten päätimme suunnata kohti Espanjaa. Olen aiemmin poikennut muun muassa Madridissa ja Sevillassa, mutta Katalonian pääkaupunki Barcelona on jäänyt valloittamatta. Sinne siis!

Lennot varasimme Norwegianin kautta, menolento oli suora (4 h) ja paluulennolla oli välipysäkki Ruotsin Arlandassa. Hotellin, Sunotel Juniorin, varasimme hostels.comin kautta netissä suositellulta Eixamplen alueelta. Saapuessamme hotelliin kävi ilmi, että meidät majoitettaisiinkin läheiseen Sunotel Astoniin, joka -ainakin respan mukaan - olisi tasoltaan parempi. Kävi myös ilmi, että luvattu katolla sijaitseva uima-allas olisikin nimenomaan Sunotel Astonin katolla. Hotelli oli päällisin puolin ok, perustasoa. Huoneen piti olla äänieristetty, mutta vilkas liikenne kuului hotelliin ja myös vilkkaasti viereiseen sairaalaan liikennöineet ambulanssit. Ilmastointia ei saanut kunnolla säädettyä, joten palelin öisin pahasti. Toiseksi yöksi kaivoin kaapista paksun viltin, mikä oli virhe - olin aamulla täynnä isoja vaaleanpunaisia paukamia jalkapohjia myöten. Henkilökunta toimi kuitenkin asiallisesti ja saimme välittömästi uuden huoneen. Hotellin katolla oli tosiaan uima-allas, mutta sen hygieenisyydestä en menisi takuuseen. Henkilökunnan palvelu hotellissa oli kuitenkin aivan erinomaista. Hotellin sijainti oli kohtuullinen lähimpään metroasemaan nähden, mutta muutoin alue oli kuin yhtä suurta liikenneruuhkaa ja esimerkiksi hyvää ruokapaikkaa tuntui olevan mahdoton löytää lähikortteleista. Eräänäkin iltana etsimme takeaway pitsaa mukaan hotellille ja lopulta löysimme paikan, josta pitsaa saisi. Hetken päästä aasialaistaustainen työntekijä tuli kuitenkin käsillä huitoen kertomaan minulle, että heillä ei ole pitsa margaritaa - sen sijaan kinkkupitsaa kyllä on. Jäivät pakastepitsat ostamatta. Hotels.com kyselee aina reissun jälkeen palautetta hotellista ja palautetta yritin minäkin antaa neljään kertaan hotels.comin aina hylätessä palautteeni, vaikka mitään heidän virallisesti määrittelemistään rikkomuksista en tehnytkään :)

Jos Barcelona on jostain oikeutetusti kuuluisa niin Antonio Gaudista. Tuo toisinaan arkkitehtuurin kauhukakaraksikin nimitetty miekkonen on ollut luomassa kaupungin kuuluisimpia nähtävyyksiä Parc Güellia sekä Sagrada Familiaa. Vuosina 1900-1914 rakennettu Güellin puisto  on kuuluisa etenkin mosaiikkikaakeleilla koristellun kiemurtelevan penkin ympäröimästä näköalatasanteesta sekä keramiikkakoristeisista paviljongeista. Puisto on suurehko ja muilta osin vaikutelmaltaan melko luonnonmukainen. Puistoon pääsee sisään maksutta, tosin osa alueista, kuten esimerkiksi näköalatasanne, ovat maksullisia. Gaudin toinen valtavan kuuluisa luomus on pyhää perhettä tarkoittava Sagrada Familian kirkko, jonka rakennustyöt aloitettiin vuonna 1882 - ja joka on yhä keskeneräinen. Gaudi keskittyi suuresti työhönsä erakoituen ja muuttaen asumaan valmisteilla olevaan kirkkoon. Gaudi menehtyi 1926 jäätyään raitiovaunun alle, hänellä oli vaikeuksia aluksi päästä sairaalaan, sillä häntä luultiin kerjäläiseksi. Hänet haudattiin Sagrada Familian keskeneräiseen kryptaan. Sagrada Familia on merkittävin maamerkki Barcelonassa ja modernistisen arkkitehtuurin sekä art noveaun maailmanluokan luomuksia. Kirkko on kooltaan valtaisa, pinta-altaan 4500 neliötä, kolme sisäänkäyntiä ja valmistuessaan 18 tornia (joista korkein 170 m) käsittävä katedraali täynnä pieniä jänniä yksityiskohtia ja symboliikkaa. Sagrada Familiaan on valtaisat jonot ja kiukkuisen pienen äkäpussin kanssa päätimme olevan paras ratkaisu ihailla Jumalle luotua katedraalia ulkoapäin.

Parc Güell ja Sagrada Familia ovat ehdottomasti minusta Barcelonan parasta antia. Pyörimme toki kaupungissa muuallakin, ostoskaduilla, pääkatu Las Ramblasilla, vanhassa kaupungissa, satamassa Port Vellissa (jossa Kolumbus mielestämme taisi osotella vikasuuntaan) ja puistoalueilla. Pidin vanhasta kaupungista ja puistojen rauhasta. Sen sijaan kaupunkisuunnittelun helmeksi en Barcelonaa tituleeraisi. Valtavan äänekäs liikenne satoine autoineen ja moottoripyörineen herättää monin paikoin aivan ahdistusta ja betonia piikattiin auki joka toisessa kadunkulmassa. Hintataso oli pääasiassa ok, kun katsoi minne menee syömään. Esimerkiksi pääsylippujen hinnat olivat kuitenkin yllättävän korkeat ja saivat hylkäämään esimerkiksi eläintarhassa ja akvaariossa poikkeamisen. Myös taksimatkustus tuntui yllättävän tyyriiltä, matka lentokentältä hotellille kustansi melkein 40 euroa.

Lokakuun loppupuolellakin kaupunki kuitenkin tarjosi sitä mitä haettiin: aurinkoa ja mukavaa, reilun 20 asteen lämpötilaa. Katseltavaa oli mukavasti ja espanjalaiset tapakset eivät petä. Suosimme erityisesti lounasaikojen hintalaatusuhteeltaan oivia menuja. Shoppailumahdollisuuksia kaupunki tarjoaa roppakaupalla, niitä tosin emme hyödyntäneet Corte de Ingles tavaratalon leluosaston leikkihetkiä lukuun ottamatta.

Wiin kanssa matkustaminen sujui mukavasti, matkarattaissa körötellen pitkin tasaisia jalkakäytäviä. Vauvan kannalta liikenteen valtaisa melu oli kovin ikävää, mutta neiti ei onneksi vähästä hätkähdä. Ihmiset olivat ystävällisiä ja neiti saikin runsaasti huomiota ja vilkutuksia osakseen. Yllättävän paljon ihmiset puhuivat vain katalaania tai espanjaa, eivätkä useinkaan osanneet englantia. Tämä tosin ei estänyt meitä kysymästä tietä, saamasta neuvoja ja pääsemästä perille.

Barcelona on nyt näiltä osin nähty ja se oli näkemisen arvoinen. Mitään kovaa hinkua lähitulevaisuudessa takaisin ei kuitenkaan ole, itse kaupunki ei valloittanut minun sydäntäni vaikka Antonio Gaudi niin taisi tehdäkin.

torstai 31. heinäkuuta 2014

Jälleen Prahassa

Heinäkuu tänä vuonna osoittautui matkailun täyteiseksi, mikäs sen mukavampaa :) Kokoonpanolla minä, T, Wii ja äitini suuntasimme kohti Prahaa. Itse olin Prahassa vieraillut kerran aiemmin, muiden ollessa ensikertalaisia. Sainkin siis toimia jälleen matkaoppaana.


Prahassa hintataso on mukavan edullinen, joten olimme päätyneet hieman tavanomaista laadukkaampaan majoitusvaihtoehtoon, Hotel Jurys Inn:iin. Hotellista minulla oli ennestään kokemusta, sillä majoituin siellä aiemminkin. Sijaintikin on mukava, suoraan Florencin metroasemaa vastapäätä, josta pääsee sekä linjalle C että B (Prahassa on yhteensä kolme metrolinjaa) ja vieressä on iso ruokakauppa, Billa. Äiti majoittui omaan huoneeseen ja me kolme omaamme - joka sekin oli ruhtinaallisen kokoinen kolmine vuoteineen. Hotelli oli myös ehdottoman siisti ja hiljainen, ilmastointi oli juuri sopiva, sängyt ja etenkin tyynyt supermukavat, aamiaispöytä valtavan runsas ja amme kylpyhuoneessa luksusta.

Hankimme suoraan Prahan lentokentältä julkisen liikenteen passit, joilla sai 72 tunnin ajan suhata niin paljon kuin ehti. Kannattava ostos, riitti kun lapun leimasi ensimmäisellä kerralla ja muuten piti vain mukana (liput tarkastettiin useampaan otteeseen matkamme aikana). Prahassa näkee paljon ja voi toki liikkua kävellenkin, mutta metro- ja raitiovaunuliikenne olivat myös erittäin käteviä käyttää ja osa kohteista (esim. eläintarha, Strahovin luostari jne.) on hiukan etäänpänä.

Prahan reissu sujui vanhan kaupungin kujia ja pieniä putiikkeja kierrellen, kuuluisaa Kaarlen siltaa ja kuninkaanlinnaa ihmetellen ja tunnelmasta nauttien. Poikkesimme myös Strahovin luostarissa, jossa T ja äitini pääsivät maistamaan paikallisen luostarin oman panimon olutta, perinteistä tsekkiläistä ruokaa sekä jälkiruuaksi olutjäätelöä. Minun ruokavalioni oli edelleen kasvis + maidoton + viljaton + munaton + soijaton. Onneksi toisaalta Praha ei ollut kulinaristisesti kohdallani ollenkaan samanlainen menetys kuin Sisilia tai Budapest, tsekkiläiset kun rakastavat lihaa ja kasvisruokanakin mainostetussa ruuassa voi aivan hyvin olla vaikkapa makkaraa. Prahassa muuten olut on halvempaa kuin coca cola.

Prahasta teimme lyhyen osapäiväreissun myös läheiseen pieneen Kutna Horan kaupunkiin, noin tunnin junamatkan päähän, jossa sijaitsee kuuluisa Sedlec Ossuary eli luukirkko. Kirkossa on yhteensä noin 40 000 ihmisen maalliset jäännökset, jotka Frantisek Rink järjesteli uudelleen 1800-luvulla, kooten näistä esimerkiksi kattokruunun, jossa on käytettynä jokainen ihmiskehon luu.

Muutama päivä reissussa kului nopeasti. Nukuimme myös paremmin kuin pitkään aikaan, Suomen ennätyshelteet tekivät nukkumisen tuskaisaksi kotimaassa. Prahassa lämpötila ulkona oli vain noin + 25 astetta ja hotellin ilmastointi piti huolen lopusta :)

Viimeinen päivä meinaa usein käytöltään jäädä hieman muita tehottomammaksi, joten päätimme suunnata silloin läheiseen ostoskeskukseen tuliaisostoksille (löysimme pikkusiskolleni aivan ihanan uuden lemmikin, vaaleanpunaisen röh röh possun, joka kuljeskeli orpona saparo ja kärsä vipattaen ympäri lelukauppaa). Tuliaisostosten lomassa päädyimme syömään erääseen aasialaiseen ravintolaan, jossa pöytien keskellä oli kaksikerroksinen kiertävä linjasto, jossa kiersivät erilaiset pienet ruoka-annokset. Näistä sitten asiakkaat napsivat haluamiaan vaihtoehtoja näiden tullessa kohdalle. Kiva idea!





Vauvan kanssa matkustamisesta todettakoon sen verran, että Wiin kanssa reissussa on melkeinpä helpompaa kuin Wiin kanssa kotona. Wii on tyytyväinen kun koko ajan sattuu ja tapahtuu ja ollaan liikkeessä. Reissussa tämä on luontevaa, toisin kuin kotona olkkarin ympäripyöriminen päättömästi ottaa voimille. Rattaita ei otettu tälläkään kertaa mukaan mukulakivetyksien vuoksi ja pärjättiin ihan hyvin ilmankin - tosin päätettiin seuraavalle kerralle hankkia kunnon kantoreppu rintarepun rinnalle. Lentokentällä on mukavaa kun vauvan kanssa pääsee jonojen ohi ja Prahan lentokentän lastenhoitohuone oli ehkä hienoin missä ikinä olen ollut! Valtaisa huone omassa rauhassa seinämaalauksineen, leluineen, ruokapöytineen, mikroineen, hoitopöytineen ja mikä parasta - ei vessaa ja oletusta, että vauvan pitäisi ruokalla virtsan ja ulosteen hajussa kun eiväthän aikuisetkaan niin tee.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Sveitsi & Liechtenstein

Olen ollut valitettavan laiska rustaamaan, mutta tekosyyksi mainitsen pienenpienen ihmisolion, joka on tehokkaasti vienyt valtaosan ajastani. Matkaamaanhan sitä silti toki ehtii, pikkuneidin kun voi ottaa mukaan :) Tällä reissulla kuitenkin käväsin ilman neitiä ja ajankohta olikin mitä mainion hieman ennen "äiti en voi elää tai tehdä mitään ilman sinua tai en kestä jos olet kahden metrin päässä".

Olin jo pitkään haaveillut piipahduksesta Sveitsiin, mutta matkaa on toistuvasti siirtänyt maan korkea kustannustaso. Viime kesänä oli kuitenkin aika suunnata alppivaltioon yhdessä M:n kanssa! Matkassa oltiin viisi päivää, maanantaista perjantaihin heinä-elokuun vaihteessa.

KUSTANNUKSET

Sveitsiin lentäminen ei ole erityisen kallista, lensin edestakaisin Helsinki-Geneve (välilaskut Saksassa) alle 200 eurolla. Kustannuksia pienentääksemme varasimme vain yhden yön Genevestä hostellista (40 €/naama, kahden hengen huone, yllättävän edullinen!) ja muutoin sohvasurffasimme eri puolilla maata. Emme myöskään lainkaan syöneet ulkona (mikä osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi, sillä esim. Zürichin keskustassa PITSAT maksoivat yli 30 frangia kipale), vaan ostimme kaupasta eväät ja popsimme ne junassa. Olin kaiken lisäksi ihastuttavalla imetysdieetillä maidoton-viljaton-munaton-soijaton normaalin laktovegetarismini päälle, joten tuskin olisin voinut juuri mitään syödäkään. Isoin kustannuserä oli julkinen liikenne. Kiersimme paljon ympäri maata, joten päädyimme ottamaan neljän päivän julkisen liikenteen lipun, jolla sai käyttää rajattomasti junia, busseja sekä kaupunkien sisäistä liikennettä (pienin poikkeuksin), hintaa kortille tuli alennuksen kanssa (alennuksen saa kun vähintään kaksi matkustaa yhdessä) 242 frangia eli noin 200 euroa. Päätimme viimeisen päivän viettää Genevessä, sillä tällöin korttikaan ei olisi enää voimassa. Geneven hotelleissa ja hostelleissa yöpyvät saavat vierailunsa ajaksi kortin, jolla voi ilmaiseksi käyttää kaupungin sisäistä liikennettä, joten perjantainen Geneveen tutustuminen ja matka lentokentälle eivät myöskään tuottaneet lisäkustannuksia. Näiden maksujen jälkeen suurin kustannuserä olivat VESSAMAKSUT! Loistavat siistit 24 h julkiset vessat, mutta kova hinta, 2 frangia kerta! Suomessa tosin yleensä sitä kovempi hinta mitä epäsiistimpi vessa...

YLEISTÄ

Sveitsi on pieni 26 kantonista muodostuva valtio, joka voidaan maantieteellisesti jakaa Juravuoristoon, Mittellandiin ja Alppeihin. Sveitsissä on neljä virallista kieltä, jotka ovat saksa, ranska, italia ja retoromania. Sveitsi lienee tunnettu etenkin puolueettomuudestaan (ei EU- tai NATO-jäsen, shengen-jäsenyys kylläkin löytyy), toimimisestaan useiden kansainvälisten  järjestöjen pääpaikkana, kelloistaan, pankeista, upeista maisemistaan ja tietysti suklaastaan! (Lindt aahhh...). Niin ja iso osa porukasta luulee aina pääkaupungin olevan Zürich (joka kyllä on Sveitsin isoin kaupunki), vaikka se on Bern.

REISSU

Reppu selkään ja reittinä: Geneve-Basel-Liestal(Augusta Raurica)-Vaduz-Zürich-Einsiedeln-Lüzern-Bern-Zermatt-Montreux-Lausanne-Geneve. Junat toimivat kuin kello ja olivat hyväkuntoisia, ei mitään valittamista. Välimatkat ovat pienessä maassa lyhyitä ja jälkikäteen jäi vähän kaivelemaan ettei poikettu Sveitsin italiankielisellä alueella.

BASEL

Heti saavuttuamme Geneven lentoasemalle jatkoimme matkaa junalla kohti Baselia. Parin tunnin junamatkustuksen jälkeen olimmekin jo ihmettelemässä kaupunkia. Basel sijaitsee melko lähellä Saksan ja Ranskan rajaa, kaupungissa puhutaan etupäässä saksaa, mutta kaupunki on ennemminkin
@ Basel
liberaali kuin konservatiivinen. Basel sijaitsee Juran ja Schwarzwaldin vuoristojen välisellä alueella, Reinjoen molemmin puolin. Sveitsiläisittäin Basel on kohtuullisen kokoinen kaupunki reilulla 160 000 asukkaallaan ja hyvin tiheästi asuttu kaupunki. Basel on tunnettu Erasmus Rotterdamilaisen kotikaupunkina, mutta mitään kovin ihmeellistä turistinähtävää kaupungissa ei ole. Kiertelimme keskustassa kivasta tunnelmasta ja mukavasta arkkitehtuurista nauttien sekä omituisia suihkulähdevirityksiä ihmetellen. Sää oli hieman sateinen ja viileähkö, paossa Suomen superhelteitä...

Majotuimme Baselin lähistölle. Lähijunalla matkasimme Liestalin asemalle, josta meidät ruhtinaallisesti haettiin autolla läheiseen kylään. Ensimmäistä kertaa olin sohvasurffaamassa surffaajan ominaisuudessa ja yllättävää oli huomata, että hostimme, joka oli 19-vuotias nuori nainen, asui vanhempiensa kanssa. Majotuimme siis pieneen kylään suureen omakotitaloon, jota asuttivat hostimme lisäksi hänen äitinsä, isänsä sekä muutama kissa. Talo oli suuri, sillä perheessä oli viisi lasta, joista kuitenkin neljä asui jo omillaan. Olin kuvitellut sohvasirffauksen lähinnä nuorten
@ AugustaRaurica
harrastuksena, tuntui yllättävältä, että vanhemmat ihmiset osallistuivat, mutta kokemus oli valtavan positiivinen :) Meille tarjottiin oma huone ja syötävää, illalla jutellessamme saimme paljon tietoa lähialueesta ja sveitsiläisestä kulttuurista ja perhe jopa käytti meitä autolla katsomassa lähistön Augusta Rauricaa, 2000 vuotta vanhaa roomalaista kylää! Perheen isä tuntui myös olevan hyvin perillä ulkoilmamuseosta ja toimi oivana oppaana :) Aamulla saimme lisäksi taas kyydin autolla juna-asemalle. Mitä vieraanvaraisuutta!

LIECHTENSTEIN: VADUZ

@ Vaduz
Seuraavana päivänä vuorossa oli Liechtensteinin pääkaupunki, noin 5000 asukkaan Vaduz. Matkasimme junalla Sargansin asemalle, jossa vaihdoimme bussiin, joka suuntasi Vaduziin. Myös Liehtensteinissa matkustaminen sisältyi hankkimaamme matkakorttiin. Vaduz oli pikkukaupunki, jossa voisi shoppailla, mikäli olisi rikas (valuuttana toimii Sveitsin frangi). Me ei oltu eikä olla vieläkään, joten pyörittiin ympyrää, otettiin kuvia ja käytiin kirjaston ilmaisessa vessassa. 1300-luvulla rakennettu Vaduzin linna vartioi kaupunkia komeasti rinteeltä. 1938 ruhtinas Franz Josef II teki linnasta Liechtensteinin ruhtinaiden vakituisen asumuksen, eikä linna ole avoinna yleisölle. Hienon näköinen silti. Otettiin lisäksi kuvia keskustan hassuista hevospatsaista, kuten tekivät myös aasialaiset turistit. Päivä oli oikein aurinkoinen ja lämmin.

ZÜRICH

Iltapäivällä suuntasimme Zürichiin, joka on Sveitsin suurin kaupunki ja tunnettu bisneskaupunki lukemattomine pankkeineen. Zürichissä pyörimme keskustassa ihmettelemässä kaupungin komeaa arkkitehtuuria ja Zürichjärven linnustoa: bongasimme niin nokikanoja, silkkiuikkuja kuin kyhmyjoutseniakin. Valtavia määriä keskellä kaupunkia! Kiertelimme myös nälkäisinä haaveilemassa ruuasta, mutta ravintolahinnat olivat kohtuuttoman tuntuiset.

Zürichissä yövyimme opiskelijapoikien kommuunissa. Kommuuni oli oikein kodikkaasti sisustettu jouluvaloin koristelluin liikennemerkein. Saimme oman huoneen käyttöön ja grilli-illalliselle mukaan kutsun.
Zürichin hostiemme sisustusta

EINSIEDELN

Einsiedeln abbey
Piskuinen Einsiedeln osoittautui sympaattiseksi ja söpöksi. Ensisijassa suuntasimme paikalle siellä sijaitsevan valtavan suuren ja hienon luostarin vuoksi. Katedraalissa ei saanut kuvata, mutta pääsimme seuraamaan Jumalanpalvelusta! Muun ajan kulutimmekin pääasiassa rapsuttelemalla hevosia.

LÜTZERN

Kuoleva leijona
Lützern osoittautui suosikkikaupungikseni Sveitsissä. Pienehkö ja viihtyisä alle 80 000 asukkaan kaupunki. Lutzernin keskustaa halkoo Reussjoki, jonka ylittää Euroopan vanhin puusilta, kappelisilta (Kapellbrücke 1333). Kerrotaan, että kyläläiset rakensivat sillan aikoinaan tulvivan joen mukana ajelehtivista puunrungoista ja että sillan tornia on aikoinaan käytetty mm. kidutuskammiona. Silta on täynnä maalauksia, jotka on entisöity 1900-luvun alkupuolella. Siltaa on jouduttu jälkikäteen muutenkin korjailemaan, sillä kymmenisen vuotta sitten suuri osa siitä kärsi vahinkoja tulipalossa. Upea ilmestys kaikkineen joka tapauksessa! Sillan lisäksi toinen
Kapellbrücke
Lützernin "turistinähtävyys" lienee Bertel Thorvaldsenin luoma kallionkoloon sijoitettu muistomerkki "kuoleva leijona", joka on tehty niiden luzernilaisten sveitsiläiskaartilaisten muistoksi, jotka Ranskan suuren vallankumouksen alkuaikoina Tuileries-palatsissa puolustivat kuningasta ja kaatuivat jakobiinien hyökkäyksessä tai murhattiin antautumisen jälkeen.

Pakollisten turistinähtävyyksien lisäksi tuli vietettyä aikaa ihailemassa Reussjoelle linnoittautuneita lintuja, suuri määrä kyhmyjoutsenia sekä muutamia silkkiuikkuja ja nokikanoja. Saimme myös todistaa silkkiuikkuperheen arkielämää, äiti- ja isäuikun syöttäessä kalaa poikaselleen :)

BERN

Sveitsin pääkaupunki on Bern, jonka viehättävä vanhakaupunki kuuluu UNESCON maailmanperintöluetteloon. Bernissä majotuimme jälleen poikamieskommuuniin. Hostimme - jonka nimen olen jo autuaasti unohtanut - tuli illalla hakemaan meitä keskustasta ja vei meidät istumaan iltaa merkillisen oloiseen ns. taiteilijasielujen kuppilaan. Paikallisten luona majottumisessa on hyvänä puolena (kustannuksettomuuden lisäksi) se, että pääsee paremmin kokemaan paikallista kulttuuria ja saa tietoa suoraan kaupungissa asujalta. Ennen majapaikkaan suuntaamista hän myös veti meille pikaisen kävelykierroksen läpi öisen Bernin keskustan :) Aamuvarhaisella suuntasimme vielä uudestaan tutkimaan keskustaa ennen kuin oli aika jatkaa matkaa.

ZERMATT

Matterhorn
Suuntasimme junalla Etelä-Sveitsiin Alpeille Zermattin kylään, joka on erityisen kuuluisa, mistäpä muustakaan kuin talviurheilukeskuksestaan ja Matterhorn-vuoresta, jonka profiili on varmasti kaikille tuttu vähintään Tobleronesta ja jonka juurella kylä sijaitsee.

En pidä talviurheilusta, en yhtään. Tai no, telkkarista katsottuna toki. Itse tehtynä voisin kokeilla lumikenkäilyä, lumilinnan tekoa, pulkkamäkeä tai lumisotaa, mutta kaikki muu mihin liittyy epäilyttäviä välineitä on kertakaikkisen hyi. Ennen tätä en voinut kuvitellakaan, että olisin innoissani talviurheilukeskuksesta, mutta näin pääsi käymään. Aivan ihana ja valloittava paikka! (tosin olisinko samaa mieltä jos olisi ollut talvi?) Sympaattinen autoton pikkupaikka, komea ja jylhä Matterhorn, upeat maisemat, varmasti olisi hieno paikka vaelluksille. Jos Sveitsiin jonnekin pitäisi tulla pidemmäksi aikaa niin tämä olisi erinomainen ehdokas! (Hinnoista en sano mitään, en ostanut mitään...)

MONTREUX

Château de Chillon
Montreuxissa piipahdimme nopeasti matkallamme kohti Geneveä. Montreux, jossa entinen presidenttimme Mannerheimkin on aikoinaan asustellut, sijaitsee Genevejärven itäpäässä ja sieltä pääsee halutessaan Geneveen myös paatilla. Montreauxissa pääkohteemme oli lyhyen matkan päässä sijaitseva Sveitsin kuuluisimpiin nähtävyyksiin lukeutuva keskiaikainen kivilinna, kaunis Château de Chillon.

LAUSANNE

Lausannessa poikkesimme hetken mielijohteesta ennen suuntaamista Geneveen, kunhan sattui olemaan matkan varrella. Lausannessa kiertelimme keskustassa, mutta reilun 100 000 asukkaan kaupunki ei jäänyt mieleen kovin erityisenä. Ihan kiva ja yleisilmeeltään siisti kaupunki, jossa Mannerheim kuoli 1951. Keskustassa osoitettiin mieltä Israelin toimia Palestiinassa vastaan.

GENEVE

Jet d´Eau
Genevessä oli luksusta majoittua ensimmäistä kertaa reissun aikana hostelliin. Kahden hengen huone ja tieto siitä, ettet ole kenenkään nurkissa (ja avain!). Jei! Kiertelimme kaupunkia sekä kävellen että raitiovaunulla. Keskustassa Genevejärvellä on Geneven tunnetuin maamerkki, 140 metriin yltävä vesisuihku, Jet d'Eau. Järven rannalla oli myös tivoli ja bongasimme Itävallan keisarinna Elisabetin eli tutummin Sisin murhapaikalle (1898) pystytetyn muistolaatan. Aikoinaan kelttien asuttama
Geneve sijaitsee aivan Ranskan rajalla, joten jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi voinut olla hauskaa poiketa myös Ranskan puolella. Genevessäkin riitti kuitenkin tekemistä ja näkemistä illaksi ja seuraavaksi päiväksi, harrastimme taas vähän lisää jo tutuksi tullutta lintujen bongailua ja kävimme lisäksi tsekkaamassa YK:n Euroopan päämajan eli Palais des Nationsin.

Tiivistahtinen Sveitsin reissu oli nopeasti ohitse ja oli aika suunnata lentokentälle, josta suuntasimme M:n kanssa eri lennoilla (varasimme kumpikin lentomme itse ja oma paikkani sattuikin olemaan
@ Zürichsee
viimeinen kyseisellä lennolla) välilaskun kautta kohti kotiSuomea. Kaikkiaan loistava reissu, toteutettu melko kohtuullisella budjetilla ja nähty paljon kaikkea. Sveitsissä mikään varsinainen kaupunkikohde ei mielestäni vaikuttanut siltä, että haluaisin sinne matkustaa moneksi päiväksi. Erityisen paljoa nähtävää ei kaupungeissa mielestäni ole, jollei sitten halua esimerkiksi kierrellä museoita. Niinpä Sveitsiin sopi erinomaisesti kiertoajelu junalla :) Jos joskus pidemmän kaavan kautta tulen takaisin niin ehdottomasti Alpeille!