Riika - Baltian Pariisi

Latvia, Riika 12/2008

Päätin lähteä muutaman päivän visiitille Riikaan, joka tunnetaan myös Balttian helmenä. Varasin lennot Ryanairilta (edestakaisin 20 €/hlö ilman ruumaan meneviä matkatavaroita) ja hotellin löysin netistä.

Lentoni Riikaan saapui myöhään illalla ja lentokentältä suuntasin bussilla (nro 22) keskustaan. Busseja on kaksi, joista valitettavasti valitsin väärän. Päädyin kuitenkin keskustaan vanhan kaupungin liepeille ja poikkesin hakemaan kartan läheisestä hotellista. Kartan avulla pienien alkuvaikeuksien jälkeen onnistuin lopulta suunnistamaan majapaikkaani Hansa-hotelliin, jonne oli vanhasta kaupungista ehkä noin 10 minuutin kävelymatka. Hotelli oli siisti ja henkilökunta, etenkin respan setä, erittäin ystävällinen.

UNESCOn maailmanperintökohteisiin kuuluva vanha kaupunki ja keskusta muutoinkin on erittäin kompakti kooltaan, joten kävellen pääsee alueella kaikkialle. Joukkoliikenteen käyttö on kuitenkin erittäin edullista (kertalippu oli 0,40 LVL), mikäli haluaa poiketa käymään kauempanakin (bussilla esimerkiksi lentokentälle matkustaessa kannattaa kuitenkin huomioida myös se, että isolle laukulle täytyy olla oma matkalippu).

Riikaa kutsutaan toisinaan Baltian Pariisiksi, joten etenkin muotiliikkeitä on paljon. Kiertelinkin kaupungissa kaupoilla ja ihastelemassa vanhan kaupungin vanhoja rakennuksia. Etenkin gotiikkaa edustava Mustapäiden talo, joka aikoinaan 1300-luvulla rakennettiin Riian suurelle killalle, oli kaunis iltavalaistuksessa. Sittemmin rakennusta on tosin uudistettu, se on kärsinyt vahinkoja toisessa maailmansodassa ja neuvostomiehittäjät lopulta myös purkivat sen, kunnes rakennus rakennettiin uudelleen 1990-luvulla Riian 800-vuotisjuhlien kunniaksi. Vanhassa kaupungissa on merkittävä osa myös jugend-arkkitehtuurilla. Ihastuin matkalla Double Coffee –kahvilaketjuun, jonka toimipisteitä on kaupungissa useita. Kahvilassa lista on erittäin laaja, syömistä ja juomista löytyy joka lähtöön ja taisinkin poiketa paikalla niin aamulla, päivällä kuin illallakin… Illalla suosittelen myös poikkeamista vanhan kaupungin vieressä sijaitsevassa Reval Hotel Latvijan ylimmässä kerroksessa (taisi olla 27.kerros) sijaitsevassa Skyline-baarissa, josta on mahtavat näkymät yli iltavalaistuksessa kylpevän kaupungin, jota halkoo Daugava-joki.

Ruokapaikoista mieleeni olivat esimerkiksi vanhassa kaupungissa sijaitseva italialainen fiini Monterosso ravintola ja latvialaisen Lido-ketjun ravintolat. Lidoketjun ravintoloita Riiassa on useampi, lyhyen bussimatkan päässä keskustasta on myös Lidokeskus, jossa poikkesin. Keskuksessa on kolmekerroksinen hirsinen päärakennus, jossa sijaitsevat oma panimo, valtavan kokoinen buffetosasto ja ala carte ravintola. Päärakennusta ympäröi puisto, jossa on esimerkiksi tuulimylly, lukuisia suihkulähteitä ja luistinrata!

Riiassa kauppojen vartiointi on tehokasta. Vartijoita oli selvästi näkyvillä ja he myös oikeasti seurasivat tapahtumia. Todistin esimerkiksi kilpajuoksua, jossa vanha mies yritti päästä pakoon kahden Stockmannilta varastamansa tomaatin kanssa. Ei päässyt. Riiassa Suomesta poiketen myydään esimerkiksi viiniä ihan elintarvikeliikkeissä ja ainakin Stockmannin yhteydessä viinipullojen kaulassa oli varashälyttimet.

Päätin tällä matkalla tehdä myös jotain luksusta, joten varasin ajan vanhassa kaupungissa sijaitsevasta SPA Aqua villasta, joka oli suorastaan ylellisen oloinen paikka. Otin - yllätys, yllätys - suklaakokovartalohieronnan. Hoito kesti tunnin verran ja olin erittäin tyytyväinen, hinnat olivat alhaisemmat kuin Suomessa, joskaan ei nyt aivan halvoista hinnoista voinut kuitenkaan puhua. Hieman tosin jännitti, sillä sain ainoastaan pienet paperiset stringit, joihin hoidon ajaksi tuli pukeutua… Onneksi hierojat oli naisia, muuten olisi jäänyt kokemus väliin

Riiassa riitti hyvin ihmettelemistä muutamaksi päiväksi. Hintataso ei ollut erityisen halpa, mutta ei suomalaisille kalliskaan. Ajankohtana joulukuu oli kohtuullinen, lunta ei juurikaan ollut, mutta ainakin yhtenä päivänä oli törkeän kylmä. Suurimmaksi osaksi kaupungin väestö koostuu latvialaisista ja venäläisistä, joten kaikkialla ei englantia osattu erityisen hyvin, mutta tarvittaessa piirtämällä ja käsillä huitomalla selviää kyllä.

Paluu Rodokselle

Elokuussa 2008 suuntasin kahdeksi viikoksi Rodokselle. Kaksi viikkoa lähes pelkkää rantaelämää olisi minusta ollut tylsää, joten varasin reissun keskelle myös kolmen päivän visiitin Kreikan pääkaupunkiin Ateenaan.

En ole varmaan ikinä eläessäni ollut niin pahassa flunssassa kuin lähtiessäni Rodokselle. 4 tunnin lentomatkan aikana käsipaperirulla kului täysin loppuun ja näytin aivan Petteri Punakuonolta tulipunaisen nenäni kanssa. Kaiken lisäksi eräänä aamuna huomasin flunssan laukaiseman nokkosrokon puskevan pintaan! Herätessäni lähinnä jalat olivat täynnä tummanpunaisia laajoja koholla olevia alueita, mutta hyvin pian ne levittäytyivät koristamaan kroppaani myös muuten, kasvojakin. Onneksi matkavakuutus oli kunnossa ja lähistöllä paikallinen Finnmatkojen suosittelema lääkäri, joka puhui jopa suomea. Tiesin tällä kertaa toki itsekin mistä oli kyse, sillä olin kärsinyt samanlaisesta allergisesta reaktiosta kerran aiemminkin, jolloin tosin HEMO:n allergialääkäri oli tunaroinut totaalisesti. Lääkäri kuitenkin totesi heti mistä oli kyse ja laittoi saman tien kortisonipiikin ja sain myös kortisonitabletit, voiteen ja nenäsuihkeen häneltä ilman, että tarvitsi edes käydä apteekissa. Erinomaista palvelua ja illalla olin jo jälleen tunnistettavissa ihmiseksi! :)

Kreikka sijaitsee Välimeren ilmastovyöhykkeellä, joten kesät ovat kuumia ja kuivia ja sadetta tulee pääasiassa talvikaudella. Kasvillisuus on pääasiassa nahkealehtistä haihtumisen vähentämiseksi. Rodoksella elokuussa lämpötilat olivatkin jatkuvasti yli 30 astetta ja saari on kauttaaltaan kasvillisuudeltaan melko karu. Rodoksen kaupungissa on kaksi rantaa, toisella puolen niemen kärkeä oleva ranta on tuulinen ranta (ja todellakin nimensä veroinen) ja toisella puolella sijaitsee Ellinranta. Rodoksen kaupungin rannat ovat kauttaaltaan kivikkorantoja, joten uimapatjat helpottivat suuresti auringon ottamista. Suurin osa lomasta menikin rusketuksen hankkimiseen (niin, rusketuksen hankkiminenhan on todistetusti tehokas visuaalinen laihdutuskuuri...). Iltaisin pyörin lähinnä vanhan kaupungin alueella. Rodoksen vanhakaupunki onkin maailman parhaiten säilynyt keskiaikainen kaupunki – ja kuuluu siten toki Unescon maailmanperintöluetteloon. Rodoksen kaupungissa on sijainnut myös aikoinaan yksi Antiikin maailman seitsemästä ihmeestä, 30 metrinen Rodoksen kolossi (Auringon jumala Helioksen patsas).

Keskellä matkaa suuntasin aikaisin aamusta lentokentälle, josta lähdin Aegean airlinesin lennolla Ateenaan. Lento kesti vain tunnin verran ja lentokentältä oli helppo kulkea bussilla Ateenan keskustan Syntagma-aukiolle. Hotellini (Filoxenia) löytäminen tuotti alkuun pienoisia vaikeuksia, mutta sekin löytyi lopulta. Hotellini sijaitsi kävelymatkan päässä keskustasta, mutta huonomaineisella Omonian alueella. Ulkona kävellessä myös tosiaan huomasi, että ei olla ihan Ateenan paraatipaikalla...

Huipulla tuulee

Kreikassa lähes kaikkiin nähtävyyksiin pääsee ilmaiseksi EU-maan opiskelijakortilla. Esimerkiksi yhteislippu Antiikin Ateenan nähtävyyksiin, kuten akropolis, agora jne. maksaa 12 €, mutta on kortilla ilmainen. Kiipesikin siis ihailemaan kukkulaa, jolta näköalat olivat hulppeat.

Zeuksen temppeli

Hefaistoksen temppeli

Herodion teatteri

Dionysoksen teatteri

Muutaman päivän Ateenassa vietin lähinnä keskustassa Plakan ja Psirin alueella pyörien, kiertämällä nähtävyyksiä, kuten akropoliskukkulan doorilaistyylisen Pallas Athenelle pyhitetyn Parthenon-temppelin, Erektheionin, Herakleen ja ylijumala Zeuksen temppelit, Antiikin agoran, Herodion amfiteatterin, Dionysoksen teatterin, Hadrianuksen portin ja monta muuta. Historialliset nähtävyydet eivät Ateenassa lopu kesken! Ilma oli suorastaan tukahduttavan kuuma kaiken aikaa ja ilmansaasteet pahensivat olotilaa. Akropoliilla sentään tuuli vilvoittavasti, muutoin kaupungissa oli varsin tyyntä. Lykavittoskukkulalle kiipeämisen jätin tällä kertaa suosiolla väliin. Ilmastointi kaupoissa oli erittäin tehokas, joten poikkesinkin pitkin päivää kauppoihin vilvoittelemaan. Samaa pyrkivät tekemään myös lukuisat kulkukoirat, jotka mieluusti majoittuivat kauppojen ovensuihin.

Omonian alueen levottomuus tuli hotellissa hyvin ilmi. Äänet kaikuivat huoneistoon pitkin yötä, lisäksi myös päivällä kuului varsin omituisia ääniä, joiden vuoksi jo mietin uuden huoneen pyytämistä. Myöhemmin kuitenkin törmäsin kadulla samaan erittäin kovaan ääneen. Jossakin vaiheessa lopulta selvisi, että kyseessä olikin kaskas! Meteli, joka näistä ötököistä lähtee on jotain aivan uskomatonta! Kaskaita ei myöskään juurikaan näe, ainoastaan niiden olemassa olon kuulee selvästi. PsirPsir!

 Paluu Ateenasta Rodokselle sujui myöskin Aegean Airlinesilla. Ateenan lentokenttä osoittautui varsin kivaksi kentäksi, tarjolla sattui olemaan mm. Mojitoja ilmaiseksi. Sääli etten käytä alkoholia.

Rodoksella päätin tehdä paikallisbussilla päiväretken Lindokseen, kuvankauniiseen pieneen kylään, jossa talot ovat valkoiseksi kalkittuja ja sijaitsevat vanhan antiikin aikaisen akropoliin (kukkulan) ympärillä. Matkaa Lindokseen on Rodoksen kaupungista noin 50 kilometriä, bussilla matka vei reilun tunnin. Bussi oli aivan täynnä lähtiessäni, itse sain seistä koko matkan nenä kiinni kanssamatkustajien niskassa. Lähtöpysäkkiä lukuun ottamatta muilta pysäkeiltä ketään ei enää mahtunutkaan kyytiin.

Lindos on varsin viehättävä kylä. Tuulenvire ei kylässä ole lainkaan yhtä voimakas kuin Rodoksen kaupungissa, jonka vuoksi lämpötila tuntuu heti korkeammalta ja elokuussa ainakin oli jopa tuskallisen kuuma. Kiipesin kuitenkin urheasti ihailemaan paikallista akropolista (6 €, EU-maan opiskelijakortilla ilmaista). Muutoin kiertelin pienillä kujilla, kävin syömässä crepin paikallisessa kahvilassa ja siirryin rantaan vilvoittelemaan. Lindoksen ranta on kauttaaltaan matala, vesi kirkasta ja hiekka hienojakoista, jonka johdosta viihdyimmekin rannalla useamman tunnin. Auringonlaskua olisi ollut mahtavaa jäädä katsomaan johonkin kukkulan ravintoloista, mutta bussilla piti vielä päästä takaisin Rodoksen kaupunkiin, joten tähän ei ollut mahdollisuutta.

Yhden päivän vietin merellä. Lähdin mukaan Finnmatkojen retkelle, jossa paatilla suuntasimme pieneen Stegnan kylään. Matkan aikana pysähdyimme useampaan kertaan pitämään uimataukoja ja Stegnassa kävimme lounastamassa ja vietimme muutaman tunnin kylää ihmetellen ja rannalla aurinkoa ottaen. Retki oli ihan jees, joskin laiva oli turhan täyteen buukattu ja penkit kovat.

Finnmatkojen opaspalveluista jäi reissulla melkoisen kehno kuva. Kreikassahan missään ei yleensä mainita sitä, että EU-maan opiskelijakortilla pääsee ilmaiseksi lähes kaikkialle eli suurin osa opiskelijoista maksaa todellisuudessa aina täyden hinnan. Tiedustellessani oppaalta pääsymaksuja esim. Ateenan ja Lindoksen akropoliille totesi hän, että pieni opiskelija-alennus saattaa olla, mutta ilmaista se ei ole. No oli se. Lisäksi opas väitti, ettei Rodoksen kaupungista pääse lentokentälle kuin taksilla - menee siitä vierestä kyllä bussitkin ja hyvin paljon halvemmalla (taksilla n. 16 € suunta). Tämän lisäksi opas myös sotki Stegnan retken maksuni ja veloitti sen tuplana sekä luottokortilta että käteiseltä, eikä osannut perua luottokorttimaksua. Hänen piti ottaa yhteyttä kun on saanut maksun peruttua ja lopulta kun olin lentokentällä matkalla kohti kotia sain tekstiviestin "maksua ei voi perua ystävällisin terveisin..." :D Sainkin siis selvitellä asiaa vielä hyvän tovin Suomesta käsin. Lisäksi erehdyin kysymään tietääkö opas yhtään hyvää italialaista ravintolaa, josta saisi gnoccheja. Noh tiesihän hän, useamman kilometrin päässä keskustasta. Yhtenä iltana sitten kävelin karttaan merkitylle paikalle hyvin syrjään keskikaupungista, eikä siellä kyllä ollut tietoakaan mistään italialaisesta ravintolasta... Plussaa oppaalle kuitenkin siitä, että sain reissun ajaksi lainaan kännykän laturin, joka oli jäänyt matkasta!

Helsinki-Vantaan lentokentälle palasin keskellä yötä ja oli aika luksusta havaita, että iskä oli yllättäen tullut hakemaan kentältä. Pian selvisi syykin, iskä ei ollut malttanut odottaa päästä kertomaan, että hänellä on kaapissa pappa, joka ajoi toukokuussa autolla päälleni. Niin, isäni on siis ruumiinavaaja, mikä kenties selventää edellistä lausetta...

Pohjolan Venetsiassa

Huhtikuussa 2008 maantieteen opiskelijat Ry:n vuotuinen reissu suuntautui Itänaapuriimme, kohteena oli Nevan suistossa sijaitseva entinen Leningrad ja Petrograd eli nykyinen lähes viiden miljoonan asukkaan Pietari.

Etukäteen meille oli teroitettu, että Pietarissa kahta asiaa tulee ensisijaisesti varoa. Ensimmäinen on liikenne, toinen on miliisi. Olikin siis hivenen yllättävää, kun hostellissa, jonka piti olla kokonaan meidän käyttöömme varattu, majoittuikin myös joukko miliisejä. Ei muuta kun bileet pystyyn! Hostelli oli muuten kuitenkin kaikkiaan ok, etenkin sijainti keskustan kupeessa Vasilin saarella oli loistava (tosin täytyi muistaa, että yöllä saaren ja keskustan välinen yhteys on katki sillan ollessa ylhäällä). Suihkuista tuli toisinaan lämmintäkin vettä, mutta yleensä ei.

Pietari on täynnä mahtipontisia monumenttejä ja kaunista arkkitehtuuria. Kiertelimme bussilla katselemassa nähtävyyksiä, tutuiksi tulivat mm. Iisakin kirkko, jota rakennettiin vuosikausia, Kirkko veren päällä, Pietari-Paavalin linnoitus ja monta muuta paikkaa. Teimme bussilla nähtävyyksien lisäksi myös lähiökierroksen, eli kiertelimme katselemassa miten loistokkaan Pietarin keskustan ulkopuolella eletään myös aika paljon vähemmän loistokkaasti.

Iisakin kirkko

Kirkko veren päällä

 Pietarin metro on ehdottomasti vierailemisen arvoinen! Valitettavasti siellä kuvaaminen on kiellettyä (myös miliisien kuvaaminen on muuten kiellettyä), mutta itse pariin otteeseen ajoimme metrolla Nevajoen ali keskustaan ja metropysäkit olivat vaikuttavia. Eräälläkin pysäkillä koko tunnelimainen pysäkki oli valkoiseksi kalkittu, itsemurhat metron eteen hyppäämällä oli tehty mahdottomiksi, sillä seinässä oli ovet niillä kohdin mihin ovet metron pysähtyessä osuivat ja ovet aukesivat vain metron ollessa pysähdyksissä. Seinällä oli kello, josta näkyi reaaliajassa kuinka monen sekunnin päästä metro tulee. Luksusta!

Pietarissa sijaitsee maailman suurin taidemuseo, Eremitaasi. Eremitaasi koostuu viidestä rakennuksesta, jotka ovat Talvipalatsi, pieni eremitaasi, vanha eremitaasi, uusi eremitaasi ja eremitaasin teatteri. Eremitaasissa kiersimme muutaman tunnin oppaan johdolla, mutta toki näimme vain aivan murto-osan museon valtavasta tarjonnasta. Kultaa ja kimallusta oli kuitenkin kylliksi.

Eremitaasikierroksen jälkeen porukkamme hajaantui entistä enemmän, osa lähti Nevajoelle risteilemään, mutta itse suuntasin pienen porukan kanssa sirkukseen, jossa tosin tuli lähinnä hyvin paha mieli kuperkeikkoja tekeviä karhuja ja kärryjä vetäviä siilejä katsellessa.

Venäjälle kun mentiin niin perinteisesti suomalaiset tuntuvat olevan erityisen huolestuneita turvallisuudesta. Mekin huolissamme piilottelimme rahoja sukkiin, rintsikoihin ja ties minne, ihmetellen myöhemmin mihin ne mahdoimmekaan laittaa. Mitään suurempia ongelmia reissussa ei vastaan tullut, mitä nyt yksi nyrjähtänyt nilkka, yksi varastettu kamera ja yksi kapakkatappelu, jonka seurauksena oli venäläisessä putkassa yksin vietetty yö, muiden soitellessa Suomen suurlähetystöön kadonneen jäsenen perään (ei, mikään näistä ei tapahtunut minulle).

Ennen kotiinpaluun hetkeä poikkesimme myös Vasilin saarella sijaitsevassa Kunstkameramuseossa pällistelemässä Pietari Suuren epämuodostuneiden sikiöiden kokoelmaa ja ihailemassa keskustan kanaaleja. Pietaria ei turhaan kutsuta Pohjolan Venetsiaksi.

Sanotaan, että Pietari on hintatasoltaan erittäin kallis. Kenties se pitää paikkansa. Opiskelijabudjetilla tehty reissu kuitenkin onnistui mainiosti, matka ja majoitus olivat edulliset (muistaaksenin. 160 €) ja itse selvisin reissussa nelisen päivää hyvin vaihtamalla 40 euroa rupliksi. Tosin eihän sitä sitten shoppailtu Nevski Prospektillä, eikä käyty hyvissä ravintoloissa syömässä, mutta hengissä säilyminen ei tuottanut ongelmia ja museoiden ja sirkuksen pääsymaksut sai maksettua. Sää huhtikuussa oli valitettavasti jäätävän kalsea, tuulinen ja märkä, ensimmäisen illan jälkeen jo kengät olivat läpimärät ja saatettiin alkaa odotella milloinhan nokka alkaa vuotaa.

Paluumatkalla kotiin poikkesimme vielä lyhyesti Viipurissa. Bussikuski antoi tarkat suositukset siitä missä ei kannata syödä (pyöreä torni) ja missä kannattaa syödä (ruoka kuulemma edullista ja hyvää sekä tulee nopeasti,). Tietenkin suuntasimme siis koko joukko sinne missä kannattaa syödä! Lopputuloksena lähtömme Viipurista pois viivästyi selvästi, kun 50 kiukkuista ja nälkäistä maantieteilijää kansoitti ravintolaa, jossa ruokien saaminen tuntui kestävän ikuisuuden. Lopulta ruokaa kyllä saatiin, mutta: joku tilasi pihvin ja sai sienikeittoa, toinen tilasi lihapullia ja sai jotain tunnistamatonta, eikä kolmaskaan saanut mitä oli tilannut. Itse kiitin onneani siitä, että olin päätynyt kasvissyöjänä (ja sienten inhoajana) tilaamaan lihapainotteiselta listalta pelkät ranskalaiset ja ne jopa 40 minuutin odottelun jälkeen sain, jee! Siinä olikin kaikki oleellinen Viipurin paussista. Bussilla kohti kotia!

Kamalan ihana Kanaria

Heti vuodenvaihteen 07-08 jälkeen suuntasin viikoksi lomailemaan Kanarian saariin kuuluvalle Teneriffalle. Vaatimuksena lähinnä oli kohtuullinen hinta ja riittävä lämpötila. Tähän paljon kiistelty, niin ihanaksi kuin kamalaksikin haukuttu massaturismin mekka Playa de las Americás sopi erittäin hyvin.

Olin varannut majoituksen Etelä-Teneriffalta Playa de las Americásin ja Los Christianosin rajalla sijaitsevasta hotelli Andorrasta, sillä Espanjan korkein vuori, tulivuori Teide, sijaitsee saaren keskellä ja vuoresta johtuen pohjoispuolella saarta on usein pilvisempää ja kosteampaa, eteläisen puolen ollessa aurinkovarmempi. Pientä jännitystä matkaan toi se, että etukäteen seurasin lämpötilatietoja eri matkanjärjestäjien nettisivuilta ja esimerkiksi Tjäreborg ilmoitti saapumispäivän arvioiduksi lämpötilaksi Playa de las Americásiin vaivaiset 14 astetta... Onnekseni paikan päällä kävi pian ilmi, että jostain syystä Teneriffan kohdalla ilmoitetut lämpötila-arviot olivat poikkeuksetta liian alhaisia. Sää oli koko viikon ajan ok, päivisin rannalla tarkeni hyvin auringon paistaessa, iltaisin taas pitkähihainen oli tarpeen. Matkan aikana satoi vain kerran, ja silloinkin parin kymmenen minuutin ajan.

Ensimmäisen lomapäivän aamuna suuntasin heti katamaraaniristeilylle bongailemaan valaita ja delfiinejä. Nelisen tuntia kestänyt risteily oli varsin onnistunut, näimme heti matkan aluksi delfiinejä, jotka hyppivät lyhyen matkan päässä veneestämme ja myöhemmin näimme myös useita lyhyteväpallopäävalaita. Saimme myös kuulla, että Teneriffan aluevesillä elelee 27 eri hailajia, joten valaat nukkuvat toinen aivopuolisko kerrallaan vaarojen vuoksi! Katamaraanilla oli hintaansisältyvä lounas- ja juomatarjoilu (kasvissyöjille tosin tarjolla oli pelkkää vihreää salaattia...) ja pelle viihdyttämässä lapsia. Tosin sain minäkin pelleltä pitkulaisen sydämen muotoon kierretyn punainen ilmapallon :)

Yhtenä iltana suuntasin illanviettoon läheiseen San Migueliin, jossa olevassa linnassa vietettiin ritariturnajaisia. Jokaisella ritarilla oli oma hevonen ja eri värinen asu ja yleisö oli jaettu kannattamaan eri ritareita. Keskiaikaisen tunnelman mukaisesti tarjolla oli viiniä ja ruokaa, joka syötiin ilman aterimia (keittoa ja kanaa). Ilta oli varsin hauska, ritarit eläytyivät rooleihinsa ja samoin yleisö. Mekkala olikin melkoinen ritarien taistellessa keskenään ja yleisön kannattaessa tai buuatessa. Selostus oli vain Espanjaksi, mutta se ei tunnelmaa latistanut vähääkään. Ilta sujui loistavasti vaikkei meidän ritarimme tällä kertaa voittanutkaan :

Päivät kuluivat suurimmaksi osaksi saman kaavan mukaisesti, aamusta suuntasin rannalle, jossa otin aurinkoa niin kauan kun lämpötila oli riittävä. Päädyin myöskin rakentelemaan hiekkolinnoja :) Vesi oli tammikuussa vielä varsin kylmää, joten jätin suosiolla väliin. Los Christianosin puolella poikkesin pari kertaa markkinoilla ja kiertelemässä kauppoja. Hintataso turistialueilla on melkolailla samaa luokkaa kuin Suomessa.

Yhtenä päivänä kävin saaren pohjoispuolella Loro parquen eläinpuistossa Puerto de la Cruzissa, jossa itse olin käynyt kerran kuusi vuotta aiemmin. Puisto on siisti ja hyvin hoidettu, viisi tuntia kului melko huomaamatta. Omia suosikkejani olivat jäävuorella asustelleet pingviinit. Puistossa sijaitsee myös maailman suurin valasallas, OrcaOcean, jossa elelee miekkavalaita. OrcaOceanissa oli päivällä useampaan kertaan näytöksiä ja erään näytöksen aluksi seurasin huvittuneina kun kamera kiersi kuvaamassa yleisöä screenille, johon näille lisättiin puhekuplia. Pääsin itsekin kuvaan mukaan lisätyn puhekuplan kera, mutta suurinta hupia oli mieshenkilö, jonka toilailuja - kuten mm. nenän kaivamista - saimme seurata useamman minuutin ajan ennen kuin tämä vihdoin huomasi olevansa päivän päätähtenä :)

Iltaisin kiersin kävelemässä keskustassa kaupoilla, söin useimmiten ulkona ravintolassa, kävin katselemassa esiintyjiä (ah, Dominic <3!) ja poikkesin baareissa viettämässä iltaa. Ruokapaikoista mieleen painui etenkin ihastuttava italialainen Domus Aureus, johon tykästyin suuresti ruuan, palvelun ja tunnelman oltua erinomaista. Sääli, että löysin paikan vasta loman loppupuolella. Teneriffalla tuntui usein olevan tarjolla kanaa, sillä sekä katamaraaniretkellä, että ritariturnajaisissa tarjolla oli kanaa ja lisäksi kuunneltuani pitkäveteisen villaesittelyn ja saatuani vaivanpalkaksi lounaan ravintolasta tarjolla oli jälleen kanaa.