Paris, Je't Aime!

Aika rientää, niin minäkin! Taas on tapahtunut jo sitä ja tätä ja tota ja kolmatta ja raportoimattakin on vaikka mistä! Yritetäänpä kiriä, loppuvuodesta luvassa reissutaukoa, joten silloin viimeistään...mutta nyt, paluu huhtikuulle.

Keväinen Pariisi jälleen kerran. Kuin tapaisi vanhan ystävän. Niin likainen ja rähjäinen, mutta toisaalta niin charmantti ja elävä. Jokaiselle jotakin.

Tällä kertaa suuntasimme matkaan isommalla poppoolla anopin 60-vuotissynttäreiden kunniaksi. Majapaikaksi valikoitui Ibis hotel Paris Porte d'Italie, edullinen hyvin perustason hotelli Gentillyn kaupunginosassa. Sijainti oli minulle uusi, en ollut koskaan käynytkään alueella (lähellä on pääasiassa kai hautuumaita?), emmekä sinne nytkään olisi eksyneet ilman majapaikan sijaintia (toinen osa poppoosta majoittui tyyriimpään hotelliin lähistöllä, joten läheltä oli löydyttävä edullisempi paikka). Sijainti oli mielestäni hieman syrjäinen, mutta Pariisissa metro kulkee niin kätevästi ettei sillä kummempaa merkitystä ole, puuduttavaa vain aamulla lähtiessä ja illalla tullessa. Lennot meillä oli Norwegianilla Orlyyn ja plussaa siitä, että kentältä pääsi suoraan bussilla melko lähelle hotelleja Porte d'Choisyn asemalle.

Saavuimme perille maanantai-iltana jolloin ohjelmassa oli ainoastaan iltatoimet ja nukkumaanmeno, aamulla suunnaksi mikäpä muukaan kuin Disneyland! Pariisissa on julkiseen liikenteeseen tarjolla erilaisia lippusysteemejä, mm. kertalippuja, 10 lipun sarjoja, Paris Visite -kortti tietyiksi päiviksi jne. Hinta vaihtuu myös sen mukaan millä vyöhykkeellä ollaan. Pariisin keskusta on pääasiassa vyöhykkeillä 1 ja 2, mutta esimerkiksi Orlyn kenttä on vyöhykkeellä 4 samoin kuin Versailles ja Disneyland on vyöhykkeellä 5. Päätimme hankkia koko viisi päivää ja kaikki vyöhykkeet kattavan lipun suoraan jo lentokentältä, se yleensä tulee kannattavimmaksi, mikäli lentokentältä suuntaa hotellille julkisilla samoin kuin takaisin päin ja lisäksi vierailee joko Disneylandissa tai Versaillesissa. Paris Visitellä saa lisäksi alennuksia joistakin paikoista, kuten esimerkiksi Disneylandissa - 10 euroa lipun hinnasta.

Tiistaiaamuna suuntasimme siis kohti Disneylandia RER A-junalla (Marne la Vallee). Päätimme mennä vain itse puistoon ja jättää studiot väliin. Ihmisiä oli valtavan paljon (kauniin sään myötä?), mutta turvatarkastus ja lippujono vetivät hyvin. Lippujen hinnat ovat varsin suolaiset, lapsiltakin peritään maksu jo 3-vuotiaasta alkaen. Disneylandissa tulee kuitenkin vierailtua sen verran harvoin, että mieluummin vaikka maksaisin vielä vähän enemmän jos tällöin ihmisiä olisi vähemmän (ja jee, ipana on alle 3!). Ikuisena Disney-fanina ja sydämeltään pikkutyttönä Disneyland jaksaa kuitenkin kerta kerralta viehättää ja ilahduttaa. Taidokkaat yksityiskohdat, kukkaistutuksista väkerretyt Disneyhahmot, valtava Ruususen linna... Myös kauppaa löytyy kaupan perään ja näistä mitä ihanampia Disneyjuttuja. Tällä kertaa mukaan tarttui miehen valitsemana koriste Eiffel-torni, jossa kiipeilevät Tiku ja Taku. Sinänsä varsinaisia huvipuistolaitteita paikassa ei ole mitenkään mielettömästi ja niihin on yleensä pitkät jonot (tosin jonoja voi vältellä hyödyntämällä fast pass -systeemiä, jolla pääsee tiettyyn aikaan jonon ohi), mutta laitteet eivät todellakaan ole tämän paikan ydin, vaan enemmänkin tunnelma ja ympäri puistoa kiertävät Disneyhahmot sekä erilaiset paraatit ja muut esitykset. Itse kävimme laitteista ainoastaan pyörimässä karusellissä. Wii tuijotteli pökertyneenä ylös alas heijaavia hevosia :D Aiemmista reissuista poiketen lapsen kanssa matkustamiseen toi uusia haasteita se, että pikkuneiti on oppinut kävelemään. Ja sehän haluaa kävellä. Mutta ei useinkaan sinne minne vanhemmat haluaisivat. Ja ai että miten mielenkiintoisia kivenmurikoita sitä Disneylandin kadut pitivätkään päällään. Disneylandiin kannattaa varata ehdottomasti koko päivä (yhdelle puistolle), päivä kuluu kuin huomaamatta ja pian onkin aika lähteä.

Olin jo pitkään haaveillut vierailusta Claude Monet Foundationissa Givernyn kylässä ja tällä reissulla päätin toteuttaa aikeeni. Pieni Givernyn kylä sijaitsee noin tunnin matkan päässä Pariisisista ja siellä maailman kuuluisin impressionisti, erityisesti lummetöistään tunnettu Claude Monet asui 1800-luvun loppupuolelta aina kuolemaansa saakka. Monetin kotitalon lisäksi alueeseen kuuluu suuri puutarha, joka jakautuu kahteen osaan, kukkapuutarhaan ja japanilaiseen lummepuutarhaan. Monet'n kuolemaan jälkeen (1926) paikka pääsi rapistumaan, mutta se kunnostettiin 1970-luvulla ja avattiin yleisölle 1980-luvulla kaikessa loistossaan. Suuntasimme aamulla St.Lazaren asemalle, josta otimme 8.20 junan Vernoniin (n. 15€). Juna-asemalta on bussikuljetus perille Givernyyn (4 €). Givernyn kylä on mitä viehättävin pikkukylä. Pieniä putiikkeja, vanha mies täyttämässä saippuakuplakonetta, joka puhaltaa sateenkaarenvärisiä kuplia pitkin pikkukatua, kukkia siellä ja täällä, pieniä kahviloita. Aivan kerrassaan viehättävä paikka! Claude Monet Foundation on tunnistettavissa helposti pitkästä turistijonosta. Jos liput on hankkinut etukäteen netistä (9,50€) - kuten me - pääsee jonon ohi :) Olimme hankkineet lipun, jolla pääsee puutarhaan sekä Monet'n taloon, mutta rattaiden ja ipanan kanssa päätimme keskittyä puutarhaan. Puutarhaa on vaikea kuvata sanoin, mutta se on yksi kauneimpia paikkoja, jossa olen vieraillut. Lintujen laulu, kukkien voimakas tuoksu ja väriloisto. Lummepuutarhassa tunnelma kuin olisi maalauksessa. Kuvat puhukoon puolestaan.

Turisteja oli paljon, mutta onneksi osa pienistä kujista oli suljettu yleisöltä, joten turistittomia kuvia oli helppo saada ja puutarhaa saattoi ihailla melko rauhassa. Myös liikkuminen, rattaidenkin kanssa, oli melko vaivatonta ja tilaa annettiin hyvin. Ihana, ihana, ihana paikka.

Givernyn rauhan jälkeen oli aika palata taas Pariisin sykkeeseen. Kipasimme hakemaan totutusti miehelleni Hard Rock Cafen lasin ja samalla reissulla suuntasimme Pariisin henkilökohtaiseen lempipaikkaani, Montmarten kukkulalle. Aiemmilla kerroilla olen aina kiivennyt tuskatuttavan pitkän tuntuisen mäen Pariisin korkeimmalle kukkulalle ylös asti, mutta nyt ipanan kanssa tuntui helpommalta hyödyntää Montmartobussia. Montmartella kävimme ihailemassa Pariisin yli levittäytyviä maisemia ja kaunista Sacre Coeurin (Pyhän Sydämen) basilikaa. Kävimme kirkossa myös sisällä, sisällä ei saanut kuvata, mutta mitäs muuta nunnat siellä tekivätkään kuin kuvasivat :) Kirkossa tuli myös olla hiljaa, mikä tuntui olevan kovin vaikeaa 1-vuotiaalle Minä Itse - ikäiselle taapertajalle, joka marssi kirkossa melko kiltisti perässämme pulputtaen samalla omia kommenttejaan ilmoille. Tietoisku: Kirkon rakentaminen on aloitettu 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1919 kirkko vihittiin käyttöön. Kirkon valtava kello painaa 19 tonnia ja on yksi maailman suurimmista.

Montmartelta (marttyyrien vuori, sai nimensä 272 teloitetun piispa Dionysiuksen mukaan) löytyy aina jotain kivaa. Tällä kertaa kukkulalla oli jonkinlaiset paikallismarkkinat, paikalla oli eläimiä, kuten kanoja, possuja, puppuja, vuohia ja niin edelleen, joita lapset saivat ihastella ja rapsuttaa. Lisäksi erilaisissa kojuissa oli myytävänä kaikenlaisia lähialueiden tuotteita. Montmarten pieneltä kukkulalta löytyy myös lukuisia pieniä kauppoja, katutaitelijoita ja mukavia ravintoloita. Turisteja saattaa tosin olla tungokseksi asti. Tällä reissulla myös edellisistä poiketen koin häiritsevänä kukkulalla olleen autoliikenteen. Aiemmin sitä ei juurikaan ollut tai itselleni ei ainakaan ollut jäänyt lainkaan mieleen, mutta nyt tuntui, että vähän väliä kaikki saivat siirtyä pois tieltä kun kapealla kujalla tulee vastaan joko bussi tai pikkuauto.

Puutarhatunnelmiin kun oli päästy niin päätimme vierailla myös Versaillesissa (RER C). Versaillesin palatsi on upea, UNESCOn maailmanperintökohde (puistoineen) ja valtaisa pala Euroopan historiaa. Aurinkokuninkaan kultaisessa unelmassa olin vieraillut kerran aiemminkin, joten nyt valtavan pitkän lippujonon ja lastenrattaiden kanssa päätimme suosiolla tyytyä puutarhaan ja puistoon, jotka iloiseksi yllätykseksemme olivat kyseisenä päivänä ilmaiset (toisinaan siellä on musiikki- tai valoesityksiä, jolloin myös puutarha ja puisto ovat maksulliset). Puistoalue käsittää valtavasti patsaita suihkulähteitä ja periranskalaiseen tapaan kaikki on hyvin säntillistä ja tiukasti muodossa. Paluumatkalla asemalla ostimme läheisestä kaupasta jätskit ja oli muuten niin härskin hintaista, etten toista moista edes muista (tosin edellisenä iltana rakas mieheni joi ruokahintojen puolesta edullisessa italialaisessa ravintolassa oluen, jolle hintaa kertyi 15 euroa... olin hyvin lähellä ilmoittaa, että meidät on juuri ryöstetty!).

Aikahyppymme historiaan jälkeen suuntasimme itseoikeutetusti katsomaan Eiffel-tornia, tuota Gustave Eiffelin suunnittelemaa vuonna 1899 avattua, 324 metriä korkeaa, kenties maailman tunnetuinta maamerkkiä.Olen tornissa vieraillut aiemmin ja muu poppoo oli jo siellä poikennut ja odotteli meitä läheisessä puistossa, joten tyydyimme tällä kertaa ihailemaan Eiffeliä kauempaa ja ottamaan hölmöjä selfieitä. Puistoilun ja poppoon kasaamisen jälkeen kävimme syntymäpäivälounaalla läheisessä venäläisravintolassa (shamppanjapullo yli 300 euron hinnallaan sai jäädä välistä), jonka jälkeen tallustelimme pitkin kuuluisaa Champs Elyseen ostosbulevardia Riemukaarelle, jonka rakentamisen aloitti Napoleon  1800-luvun alussa ja jonka alle on sijoitettu tuntemattomaksi jääneen, ensimmäisessä maailmansodassa menehtyneen sotilaan hauta.

Lyhyt reissu ja niinpä viimeistä päivää vietiin nopeasti. Aamupäivästä suuntasimme aamiaiselle Tuileriesin puistoon ja kävimme samalla ihmettelemässä Louvrea ulkoapäin. Sisällä piti poiketa sen verran, että saimme mukaan iki-ihania Ladureen salty caramel macaroneja! (Söin kaikki, joten piti etsiä myöhemmin vielä toinenkin Laduree...). Louvrelta jatkoimme matkaa muutamassa putiikissa pysähdellen kohti Notre Damen katedraalia, jota kuuluisat kivihirviöt vartioivat. Kävelyretkemme päätimme Latinalaiskorttelissa pyörimiseen ja Luxemburgin puistoon, jonka jälkeen olikin aika suunnata hakemaan hotellilta matkatavarat ja lähteä kohti lentokenttää.

Pariisin kevät näyttäytyi parhaimmillaan, kaupunki, johon on mahdotonta kyllästyä, vaikka vierailisi uudestaan ja uudestaan. Seuraavaa reissua odotellessa.

PS. Käytännön asioista vielä sen verran, että vauvan/taaperon kanssa Pariisin reissulla varaudu siihen, että lähes missään ei ole hissejä (muskelimies mukaan!). Varaudu myös siihen, että kaikki eivät osaa englantia, eivätkä halua puhua tai ymmärtää elekieltä. Varaudu myös siihen, että kunnollisia lastenhoitotiloja ei välttämättä tunnu olevan missään, edes Disneylandissa. Kadulta sen sijaan voi bongata hienoja avaruusssukkulaa muistuttavia vessakoppeja, jotka pesevät itse itsensä jokaisen käyttäjän jäljiltä!