Irlanti: pubeja, luontoa ja Game of Thrones studio

 Syyskuussa päätimme suunnata T:n kanssa kaksin reissuun ja kohteeksi valikoitui Dublin. T on oluen ystävä ja me molemmat fanitamme Game of Thronesia. Olen käynyt Dublinissa aiemminkin kahdesti, mutta T:lle tämä olisi ensimmäinen kerta Irlannissa.

Päädyin ottamaan KLM:ltä lennot välilaskulla Amsterdamissa, hintaeroa Finnairin suoriin lentoihin kun tuli useampi sata euroa. KLM on myös aina toiminut luotettavasti - niin tälläkin kertaa. Vaihtoaikaa oli aika niukalti (1h 15 min) kun suurella kentällä piti päästä ihan eri päähän terminaalia ja mennä myös passintarkastuksen läpi, mutta olimme sopivasti perillä portilla boardingin alkaessa. Meillä oli aamulento ja olin tsekannut valmiiksi, että jos olisimme missanneet jatkon niin KLM:llä olisi ollut samana päivänä vielä useampi lento Amterdamista Dubliniin.

Dublin on Irlannin pääkaupunki ja sijaitsee sen itärannikolla Liffey-joen varrella. Ihmisiä Dublinin metropolialueella on suunnilleen saman verran kuin Helsingissä, noin 1,5 miljoonaa. Kaupunki on kuitenkin niin eläväinen, että se tuntuu etenkin keskusta-alueella paljon suuremmalta vaikka toisaalta talot ovat monin paikoin selvästi matalampia.

Dublinissa ei ole erityisen paljon itseäni kiinnostavia varsinaisia nähtävyyksiä, mutta kaupunki on mukava yhdistelmä kirjallisuusperinnettä, hienoa arkkitehtuuria ja pubikulttuuria. Lentokentältä saavuimme keskustaan aivan ylihintaisella turistibussilla ja päätimme ensin käydä syömässä (Hard Rock cafessa, koska pitihän souvenir-lasi täältäkin saada) ja sen päätteeksi teimme pienen kaupunkikierroksen. Arkkitehtuuriltaan kauneinta Dublinia edustaa Trinity college, Irlannin vanhin yliopisto, joka on perustettu 1592. Siihen kuuluu useita suuria ja näyttäviä rakennuksia, joiden pihamailla pääsee vapaasti käyskentelemään. Keskustasta löytyy myös 1200-luvulla rakennettu Dublin castle, joka kuuluu turistien vakiokohteisiin. Pakkohan pubikulttuuriakin oli hieman kurkistaa ja suuntasimme perin turisteina Temple bariin alueelle legendaariseen punaiseen Temple bariin. Vaikka tätä valintaa voi vapaasti parjata niin täytyy todeta, että tämä kyllä meillä toimi. Pubissa esiintyi trubaduuri, joka soitti ja lauloi jotain irlantilaista oikein kivalta kuulostavaa biisiä ja täällä oli varsin viihtyisää.

Dublinissa majoitus on kallista. Ihan törkeän kallista. Tästä syystä majoituimme noin 3-4 km kävelymatkan päässä keskustasta (törkeän kalliisti siltikin) The Lansdowne hotellissa. Hintaan sisältyi ihan jees aamiainen ja majoitus oli kaikin puolin onnistunut (pisteet myös siitä, että huoneen seinässä oli usb-pistokkeet kun olimme ottaneet mukaan vääränlaisen adapterin), hintaa lukuun ottamatta. Aluekin oli ihan mukava ja hyviä ravintoloita löytyi lähistöltä.

Dublinista teimme päiväretken Pohjois-Irlannin puolelle Bambergiin Game of Thronesin studiokierrokselle. Varasimme reissun bussikuljetuksella Dublinista (Busarasin asemalta) Get your guiden kautta, hintaa tuli noin 60€/hlö (sis. kuljetuksen + pääsyliput). Ei ehkä halvin tapa päästä perille, mutta todennäköisesti kuitenkin helpoin ja kätevin. Bussiasema löytyi hyvin, lähtöportin kanssa oli pientä säätöä sen vaihtuessa, mutta henkilökunta piti hyvin huolta siitä, että lipun ostaneet bussiin myös päätyvät. Matka perille kesti 90 minuuttia ja perillä aikaa oli noin kolme tuntia, joka oli varsin sopivasti. Studiokierroksella pääsi näkemään alkuperäisiä lavasteita (kuten House of the dragonissakin nähtävän karttapöydän ja lohikäärmeen kalloja!), pukuja ja muuta rekvisiittaa ja interaktiviisuuttakin oli mukana.

Dublinista teimme toisenkin päiväretken, jonka varasimme Wild Wicklow Toursin kautta. Halusimme jonnekin luontoon ja kohteeksi valikoitui Wicklow ja Glendalough. Kyseessä oli pikkubussilla toteutettava kokopäiväretki (n. 9-18). Käytännön asiat kuten informointi ym. sujuivat ongelmitta ja kaupungissa oli valittavissa neljä eri lähtöpaikkaa. Mukana oli opas, joka bussimatkan aikana kertoi alueen historiasta ja nykypäivästä. Ensimmäiseksi suuntasimme Killiney hilliin reilun puolen tunnin patikkapätkälle. Tässä kohtaa sää oli vielä aika utuinen, eivätkä maisemat siten kummoisia, mutta ihan kiva oli jaloitella.

Wicklow on vuoristoinen alue noin 1-1,5h matkan päässä Dublinista, sitä kutsutaan myös Irlannin puutarhaksi. Maisemaa varsinaisten vuorten sijaan kylläkin hallitsevat nummet, laaksot ja järvet. Nyt sää suosi, aurinko kimmelsi ja oli todella kaunista! Pysähdyimme esimerkiksi Ps. I love you elokuvan kuvauspaikoilla. Tämä kansallispuisto osoittautui aivan ihanaksi!

Ennen Glendaloughia pysähdyimme ruokatauolla Lynhams of Laraghissa. Tämä oli aivan surkea paikka. Ruoka oli pahaa (vetisiä ranskalaisia, juuri muuta kasvisruokaa ei ollut saatavilla), cola zerokin maistui oudun pahalle ja maksaessa selvisi, että olivat tuoneet tavallisen vaikka tilasin zeron. No, eivät sentään laskuttaneet sitä. Jos tästä olisi tiedetty niin omat eväät olisivat olleen paikallaan.

Viimeiseksi poikkesimme Glendaloughissa, 500-luvulla perustetulla luostarialueella. Tämä sijaitsee Wicklown vuoristossa kahden järven välissä. Meillä oli pieni opastettu kierros, jolla kävimme katsomassa mm. pyöreää tornia ja keskiaikaisen katedraalin raunioita, jonka jälkeen patikoimme hyvin kauniille "yläjärvelle". Tunnelma oli turisteita huolimatta rauhaisa ja viihtyisä. Ennen paluumatkaa opas vielä tarjosi kaikille huikat viskiä.

Kun kerran Dublinissa oltiin olutfanin kanssa niin luonnollisesti suuntasimme myös Guinness Store Houseen. Vierailukeskus on avattu vuonna 2000 ja se on yksi Dublinin suosituimmista vierailukohteista yli miljoonalla vuosittaisella kävijällä. Olin liput ostanut ennakkoon netistä, niissä oli tietty kellonaika, mutta olimme paikalla noin puoli tuntia aiemmin ja meidät päästettiin jo tällöin sisään. Olin ottanut toisen lipun siten, että siihen kuului olut omalla kuvalla, tyyppi skannasi molemmat liput tämän kautta ja lopputuloksena antoi meille paperiset liput ja yhtäkkiä meillä sisältyikin kumpaankin lippuun olut omalla kuvalla! No, ei valitettu. Kierros oli yllättävän mielenkiintoinen näin myös absolutistin näkökulmasta. Saimme perehtyä Guinnesin historiaan ja valmistukseen, lisämaksusta olisi saanut myös harjoitella oikeaoppista oluen laskemista. Meillä aktiviteettina oli kuitenkin olut, jonka vaahtoon tuli oma kuva. Ensin kävimme valokuvattana, jonka jälkeen olut laitettiin jonkinlaiseen laitteeseen, joka ikään kuin piirsi kuvan vaahtoon. Näköinen tuli! Lippuun sisältyi myös yläkerran baarissa juomat, josta oli hienot näköalat ympäri kaupunkia vaikkei Dublin kaupunkien kauneuskisoissa loistakaan. Pari tuntia täällä sujui varsin viihtyisästi.

Dublinissa tasokasta ravintolatarjontaa on paljon. Kävimme esimerkiksi lounaalla Wing's world cuisinessa, jossa kävin aikoinaan myös E:n ja A:n kanssa. Lounasaikaan hinta oli melko edullinen ja eri maiden keittiöistä sai kasata haluamansa laisen kokonaisuuden. Täältä sai myös rullajätskiä! Illallisella suosimme hotellimme läheistä Angelina's Dublin ravintolaa, josta sai mainioita gnoccheja ja joka sijaitsi viehättävästi joen varrella.

Reisussa on kivaa, mutta arkeenkin täytyy palata. Dublinista lentokentälle suuntasimme toiseksi halvimmalla mahdollisella tavalla eli paikallisbussilla. Tämä toimii muuten tosi hienosti, mutta kivikautinen systeemi on kyllä maksaa matka kolikoilla purkkiin. Jos ei ole tasarahaa niin maksat extraa. Onneksi minulle oli piirtynyt jokin kaukainen mielikuva tällaisesta outoudesta ja olimme tällaiseen osanneet jopa varautua siten, että kolikoita ylipäätään oli mukana.

Loppuun vielä kuvia:

Interrail: Freiburg

 Hampurista matkasimme junalla Freiburgiin. Onneksi tarjolla oli suora yhteys. Silloin kun olin sen varannut oli kestoksi merkitty noin 5h, mutta lähtiessämme kesto oli muuttunut noin 6 tunniksi. Lopulta etenimme paikoitellen mateluvauhtia ja olimme perillä Freiburgin asemalla yli 8 tuntia lähtömme jälkeen. Olin tähän kuitenkin varsin tyytyväinen: vielä hetki sitten Hampurin rautatieaseman nettisivut olivat suositelleet välttämään kaikkea matkustusta Etelä-Saksaan tulvatilanteen vuoksi ja meidänkin junamme oli tarkoitus jatkaa matkaa Sveitsiin, mutta viimeiset pysäkit peruttiin.



Alun perin olimme suunnitelleet olevamme Hampurissa kaksi yötä ja tehneet majoitusvaraukset sen mukaisesti. Myöhemmin päädyimme kuitenkin supistamaan Hampurin visiitin yhden yön mittaiseksi, jotta ehtisimme valtavaan huvipuistoon, Europaparkiin, arkipäivänä lauantain sijasta. Samaan hostelliin, josta olin jo varannut majoituksen kahdeksi yöksi, ei kuitenkaan ollut saatavilla edeltäväksi yöksi majoitusta, joten jouduimme ottamaan yhden yön majoituksen hieman hintavammasta majapaikasta, hotel Paradiesista (tämän majoituksen varasimme sen omien nettisivujen kautta, koska Bookingissa hinta oli selvästi korkeampi). Paikka oli kyllä ihan huippukiva: kävelymatka asemalta, kulman takana oli leikkipuisto, jossa lapset hieman purkivat päivän junamatkan aikana patoutunutta energiaa ja hotellissa oli ravintola, jossa kävimme syömässä pientä iltapalaa. Huone oli myös tosi viehättävä ja ihana, meillä oli oma iso parvekekin aurinkotuoleineen (sää tosin osui olemaan hieman sateinen). Toisen kulman takana taas oli kahvila-konditoria, jossa pääsimme nauttimaan aikaista aamiaista seuraavana aamuna.

Suuntasimme perjantaina aamusta kävellen asemalle ja jätimme rinkat ja ylimääräiset reput aseman lukittavaan säilytysboksiin päiväksi - seuraava majoituksemme olisi myös lähellä asemaa, mutta ihan eri suunnalla kuin edellinen. Asemalta matkustimme junalla Ringheim/Europa park - asemalle, josta oli bussikuljetus Europaparkiin. Asemalta bussipysäkille ei ollut mahdollista olla löytämättä, sen verran muutakin väkeä oli samaan paikkaan menossa. Sää suosi meitä täydellisesti, 24 astetta ja puolipilvistä.

Europa-Park on yksi Euroopan suurimmista ja suosituimmista huvipuistoista. Se sijaitsee Rustin kaupungissa, lähellä Ranskan rajaa. Puisto tunnetaan erityisesti monipuolisista ja teemallisista alueistaan, jotka edustavat eri Euroopan maita. Näihin alueisiin kuuluvat esimerkiksi Italia, Ranska ja Skandinavia. Europa-Parkissa on yli 100 erilaista laitetta ja nähtävyyttä eri ikäisille ja paljon esityksiä sekä ravintoloita.

Liput puistoon olimme ostaneet muutamaa päivää etukäteen netistä varmuuden vuoksi, vaikka arvelin, että valtavan kokoiseen puistoon varmaankin mahtuu kyllä sisään kun on kesäkuun alun perjantai, eivätkä saksalaisten koululaisten lomat olleet vielä alkaneet. Netistä liput ovat myös hieman halvemmat, vaikka siltikin toki aika tyyriit kun erillisiä pelkkään sisäänpääsyyn oikeuttavia lippuja ei myydä. Sisään päästiin hyvin sujuvasti ilman ihmeempää jonottamista.

Europapark on valtava. En ole erityisemmin huvipuistoihminen, voin herkästi pahoin laitteissa, mutta lasten takia toki tulee hyvipuistoissa käytyä (tosin aina jos puoliso on mukana niin hän on se, joka joutuu ottamaan rannekkeen ja menemään mukaan ainakin niihin laitteisiin, joihin lapset eivät keskenään pääse). Mutta tämä huvipuisto osoittautui aivan mielettömän ihanaksi paikaksi. Kaikkialla oli hämmentävän siistiä ja myös valtavan kaunista, paljon vehreää kasvillisuutta ja kukkia ja myös laitteet oli toteutettu esteettisyys huomioiden. Tavallisten äänteen ja visuaalisten tehosteiden lisäksi useissa laitteissa oli myös mukana esimerkiksi tuoksua. Keinuimme esimerkiksi hitaasti pientä puroa eteenpäin vehreän vihreän kasvillisuuden seassa rauhallisen musiikin soidessa kukkaistuoksujen keskellä. Maantieteilijänä minua toki miellytti myös kovasti se, että huvipuisto oli suunniteltu Euroopan eri alueita huomioiden. Esimerkiksi Islannissa kävimme veneellä valassafarilla. Ikuinen ykkössuosikkini on kuitenkin Pirates in Batavia, veneseikkailu läpi merirosvoalueen. Tämä on hyvin samanlainen kuin vastaava Disneylandissa (toki Jack Sparrow puuttuu ja tilalla näyttää olevan jonkinlainen seikkaileva saukko). Tässä kävimme neljästi perätysten ja olisimme varmaan käyneet myöhemmin uudestakin, mutta aika loppui kesken kun klo 19 aikaan laitteita alettiin pikkuhiljaa sulkea.

Kävimme myös katsomassa ratsastusnäytöstä, joka oli hieno. Näytöksiä olisi ollut tarjolla paljon erilaisia, mutta jos viettää vain yhden päivän paikalla kuten me, ei niitä ehdi kovin montaa käydä katsomassa - tekemistä ja näkemistä riittäisi siis kyllä useillekin päiville. Europaparkin vierustalla voi myös yöpyä ja ostaa samalla pääsyliput hieman halvemmalla, mutta pidimme yöpymistä sen verran kalliina, että majoituimme Freiburgissa. Lisäksi esim. telttailu/mökkimajoituksen ongelmana olisi ollut se, että lakanat olisi pitänyt roudata ja meillä oli reissussa mukana minimivarusteet ja silti rinkka ja pikkureput täynnä.

lltaa kohti alkoi väsy iskeä pitkän päivän jälkeen ja lähtiessä V itki pääkipua ja I itki sitä kun täytyi lähteä. Junamatka ei ollut varsinaisesti pitkä, alle tunnin, mutta kahden itkevän lapsen kanssa vähän mälsää, joten Freiburgin asemalla kävimme noutamassa tavaramme ja suuntasimme taksilla hostellille. Hostellille ei olisi ollut pitkä kävelymatka, mutta toisaalta kun emme siellä vielä olleet käyneet niin emme ennalta tunteneet edes reittiä, jonka vuoksi perille hankkiutuminen olisi saattanut kestää.

Hostellimme oli StayInn Hostel und Gästehous. Olimme saaneet etukäteen ohjeet siitä miten pääsisimme sisään ja pääsimme perille ongelmitta. Miten ihanaa, että huoneessa oli pieni jääkaappi! Jos jokin reilillä oli tuottanut haasteita niin se oli järkevä syöminen erityisesti kun mukana oli yksi varsin nirso lapsi. McDonaldsit ja BurgerKingit tulivat jo ainakin itselläni korvista ulos (ja muutoinkin kasvissyöjän vaihtoehdot niissä olivat aika rajallisia) niin oli mukavaa kun evästyyppistä syömistä pystyi selvästi laajentamaan kun oli jääkaappi. Yhteiskäytössä olisi ollut myös keittiö, mutta sitä emme hyödyntäneet. Lapset olivat hostellista aivan innoissaan ja ihan hämillään siitä miksi niin upea majoitus maksaa vähemmän kuin hotelli - meillä kun oli huoneessamme kaksi kerrosta. Alakerrassa oli kaksi kerrossänkyä, pieni jääkaappi ja ruokapöytä ja yläkerrassa oli kaksi tavallista sänkyä ja kylpyhuone. Huoneen miinus oli ilmastoinnin puuttuminen, joka hieman vaivasi öisin vaikkei ulkona edes ollut erityisen kuuma ilma.

Kaupunkina Freiburg im Breisgau on viehättävä. Se sijaitsee Baden-Württembergin osavaltiossa, lähellä sekä Ranskan että Sveitsin rajoja. Kaupunki tunnetaan erityisesti leppoisasta tunnelmastaan, aurinkoisesta ilmastostaan ja kauniista luonnonympäristöstään Schwarzwaldin juurella.

Freiburgin vanhakaupunki (Altstadt) on täynnä historiallista arkkitehtuuria, kuten vaikuttava goottilainen Freiburgin katedraali (Münster), joka kohoaa kaupungin ytimeen. Kaupunkia halkovat myös pienet, perinteiset vesikanavat, jotka ovat yksi Freiburgin omaleimaisista piirteistä. Lapset tykkäsivät näitä ihmetellä ja loikkia näiden ylitse.

Seuraavan päivän vietimmekin Freiburgia ihmetellen. Suuntasimme keskustan liepeillä olevalle puistoalueelle, jossa lapset pääsivät leikkimään ja hämmentävästi jonkinlainen vesirakkennelmasysteemi viehätti kovasti ja sen parissa kului useampikin tunti, vaikka sää ei ollut parhaimillaan vaan lähes koko ajan tihkutti ja hetkellisesti osui myös isompia joskin hyvin lyhyitä kuuroja. Puiston laidalla oli myös funikulaari, jolla pääsi kukkulalle ihastelemaan näkymiä kaupunkiin. Siellä oli myös ravintola, jossa kävimme nauttimassa samalla välipalaa. 

Illaksi oli luvattu kehnoa säätä, joten kävimme lyhyesti kaupoilla hakemassa syötävää ja kasvo- sekä jalkanaamiot ja palasimme hostellille viettämään kauneudenhoitoiltaa.

Seuraavana päivänä kävimme vielä uudelleen puistossa viettämässä aikaa ennen iltapäivän lähtöä kohti Baden-Badenia.

Interrail: Hampuri

 Berliinistä siirryimme junalla Hampuriin aamupäivällä, juna oli lähes tunnin myöhässä (alle 3h junamatkalla), mutta olimme lähteneet ajoissa varaten hieman varoaikaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli ollut tarkoitus olla Hampurissa kaksi yötä, mutta harkinnan jälkeen supistimme tätä yhteen, koska varaamaamme majoitusta pystyi maksutta muuttamaan ja koska päädyin siihen, että Euroopan suurimpaan huvipuistoon, Europaparkiin olisi parasta suunnata perjantaina viikonloppuvisiitin (ja oletettavasti pahojen ruuhkien) välttämiseksi.

Saavuimme Hampurin ankealla päärautatieasemalle ja etsiskelimme rinkalle säilytyspaikkaa. Löysimme lokerikot, joihin johtava ovi oli kuitenkin teljetty kiinni. Löysimme lopulta toisetkin eräästä pimeästä nurkasta, mutta sinne johti hyvin pieni käytävä, jonka edessä oli osittain jonkinlainen väliaikainen aita. Päädyin siihen, etten uskaltanut jättää rinkkaa sinne siltä varalta jos sekin suljettaisiin enkä saisi rinkkaa enää haettua takaisin. 

Niinpä suuntasimme metrolla Hampurin eläintarhaan Tierpark Hagenbeckiin, kaikkine kantamuksinemme. Olin käynyt tässä eläintarhassa lähes 20 vuotta sitten ja tämä oli niin kiva, että halusin viedä lapsetkin tänne erityisesti norsuja katsomaan. Eläintarha on saksalaisittain aika hintava (aikuiset lähes 30€ ja lapset lähes 20 €), mutta hyvin hoidettu ja rahoille saa vastinetta.

Saavuimme eläintarhalle ja tiedustelin mahdollisuutta jättää rinkan jonnekin ja sellainen onneksi järjestyi: jonkin varastohuoneen ovi avattiin ja jätettiin rinkka ja yksi pikkureppu sinne kierroksen ajaksi. 

Suuntasimme heti ihastelemaan norsuja, joita Hampurin eläintarhassa elääkin kunnon lauma. Aikoinaan norsuja sai myös ruokkia, mutta nyt ei tai sitten ei ollut ruokahetken aika. Tytöt jaksoivat katsella pitkän aikaa norsujen puuhia ja kauhistella kakan määrää. Norsujen lisäksi näimme esimerkiksi kirahveja ja seeproja.

Erityistä viehätystä herätti myös jääkarhu, jota pääsi katselemaan useasta eri suunnasta ja joka intoutui sukeltelemaan suoraan lasin viereen kohti tyttöjä. Jääkarhun lisäksi saatiin samanlainen selfie myös mursun kanssa.

Hampurin eläintarha on hyvin hoidettu ja kaunis alue. Alueella kulkee vapaana maroja eli hieman jäniksiä muistuttavia töpöhäntäisiä marsueläimiä. Tai kulkee ja kulkee, pääosa maroista näytti löhöilevän nurmikoilla.

Villieläinten lisäksi alueella on myös pieni kotieläinten alue, jossa erityisesti seuranhakuinen ja ruokaa vailla oleva vuohi oli halukas tekemään tuttavuutta. 

Kävimme myös kevyellä lounaalla eräässä kahvilassa eläintarhan alueella ja lapset viihtyivät pitkän aikaa eläintarhan leikkipaikalla missä oli hieman eri tyyppisiä vempeleitä kuin Suomessa. Jokin lautanen, joka pyöri kun sen päällä käveli ja tukki, jonka päälle lapset jonossa asettuivat seisomaan ja vetivät köysistä tukkia eteen ja taakse. 

Eläintarhakierroksen jälkeen suuntasimme metrolla hotellillemme,  Reeperbahnin kupeessa sijaitsevalle Ibis budget St.Paulille. Sama ketju kuin Berliinissä, mutta toiminta oli hieman erilaista, täällä myös lasten aamiainen sisältyikin hintaan eikä siitä tarvinut erikseen maksaa. Hintakin oli huokeampi kuin Berliinissä. Huone itsessään oli aivan kuin kopio Berliinin huoneesta ja aamiainenkin seuraavana päivänä oli tismalleen samanlainen (mikä erityisesti nutellaa kaivannutta I:tä ilahdutti).

Purettuamme tavarat ja hetken hengähdettyämme suuntasimme läheiseen Burger Kingiin syömään ja jatkoimme siitä metrolla matkaa Miniatur Wunderlandiin. Se on maailman suurin pienoisrautatie ja valtavan suosittu nähtävyys. Liput olin ostanut netistä huomattavan paljon etukäteen ja jo silloin oli ollut jäljellä vain joitakin ilta-aikoja - hinta myös vaihteli ajankohdan mukaan. Jos siis tänne varmasti haluaa päästä vierailemaan ja  erityisesti tiettynä ajankohtana niin liput on syytä ostaa ennakkoon. 

Ihmisiä paikalla oli paljon. Olimme kuitenkin tosi yllättyneitä siitä miten valtavan hieno pienoisrautatie on. Se kulki halki monien eri alueiden ja maiden kuten Italian, Monacon, Alppien, Amerikan ja Skandinavian. Yksityiskohtia on aivan mielettömästi, jossain joku oksentaa, toisessa paikassa illallistetaan, kolmannessa ollaan yöpuulla ja toisaalla tapellaan. Rakennukset ovat tyyliltään alueen kaltaisia ja paikalla on erilaisia liikkuvia ajoneuvoja kuten Monacon katuradalla viilettävät formula-autot ja paloa sammuttamaan kulkevat paloautot. Monin paikoin on myös nappeja, joita painamalla yleisö voi vaikuttaa tapahtumiin. Alueella on myös lentokenttä, jossa pienoislentokoneet nousevat matkaan ja laskeutuvat kiitoradalle. Näimme runsaasti tuttuja nähtävyyksiä kuten Colosseumin ja minimaalisen Cristo Rei -patsaan, mutta myös mielikuvitustyyppejä kuten Godzillan kiipeämässä pilvenpiirtäjään. Tämä paikka oli aivan lumoava ja olisimme täällä viihtyneet paljon kauemminkin!

Hampurin visiitti jäi varsin lyhyeksi, mutta toisaalta nähtiin ne kaksi paikkaa, jotka olimme suunnitelleetkin. Lisäjännitystä matkaan toi se, että seuraavana vuorossa olisi Etelä-Saksan Freiburg ja Saksassa oli edellisellä viikolla tulvinut pahasti ja vielä Hampuriin saapuessamme Hampurin juna-aseman nettisivut varoittelivat tulvista ja kehottivat välttämään kaikkea turhaa matkustusta Etelä-Saksaan. Seuraavana aamuna varoitus oli kuitenkin onneksemme poistunut ja pääsimme aamusta junalla ajallaan matkaan kohti Freiburgia.

Loppuun vielä lisää kuvia!

Interrail: Berliini

Siellä se näkyy! Tropical island!

Lensimme tosiaan interrailimme aloituspisteeseen eli Berliiniin Finnairilla, koska lauttamatka Saksaan olisi tullut monta sataa euroa hintavammaksi. Majoituksen olin varannut Ibis budget Potsdamer platzista, jonka sijainti on oikein mainio Berliinin ytimessä ihan kivenheiton päässä Checkpoint Charliesta, jonka kautta aikoinaan harvat ja valitut saattoivat astua muurin toiselle puolen. 

 

Saavuimme perille illalla, emme erityisen myöhäänkään, mutta kentältä hotellille päästyämme olimme kaikki aika väsyneitä ja menimme pian nukkumaan lasten tapeltua siitä kumpi saa olla yläsängyssä. Ibis budget on hotelliketju ja tosiaan budjetti sellainen. Huone on pieni, eikä siellä ole ylimääräistä, mutta toisaalta se on täysin riittävä ja lapsia selvästi parisängyn yläpuolelle kohoava sänky kiehtoi. Täytyy kuitenkin todeta, että Berliinissä hinnat ovat huomattavasti kohonneet muutaman vuoden takaisesta ja tästä budjettiversiostakin sai maksaa yli 100€/yö ja aamiainenkin sisältyi vain aikuiselle, lapsista piti erikseen maksaa, sentään vain puolet aikuisen aamiaisen hinnasta (5€). Bookingista, jossa tein varauksen, luin myös, että aamiaiselle pääsisi vain koronarokotustodistuksen esittämällä, joka olisi lasten kohdalla ollut ongelmallista, koska Suomessa ei lapsia laajamittaisesti edes rokotettu, mutta tämä osoittautui vanhentuneeksi tiedoksi, eikä kukaan aamiaisella ollut kiinnostunut mistään todistuksesta. Aamiainen oli aika askeettinen, mutta toisaalta ihan riittävä. Peruspaahtoleipää ja muroja löytyi ja I:n suureksi riemuksi nutellaa. Esimerkiksi leikkeleitä ei kuitenkaan ollut, toki kasvissyöjänä en niitä kaivannutkaan.

 

Ensimmäisen kokonaisen reissupäivämme, syntymäpäiväni, ohjelmassa oli päiväreissu Tropical islandiin, valtavaan lämpöiseen kylpylään, joka sijaitsee noin tunnin junamatkan päässä Berliinissä. Iloksemme Berliinissä interraillipulla saattoi kulkea myös S-junamatkat, joten kun muutenkin olimme matkapäivän käyttämässä niin saatoimme reililipulla myös kulkea asemalla, josta Tropical islandiin suuntaava junamme lähtisi. Brandin asemalle juna saapui muutaman kymmenen minuuttia myöhässä, joten saimme jonkin aikaa asemalla vartoa Tropical islandin maksutonta bussikuljetusta, joka veisi meidät kohteeseen. Liput kylpylään olin ostanut netistä etukäteen hieman huokeammalla hinnalla. Olin ostanut liput vain kylpylän puolelle, sillä saunamaailma oli viime visiitillänni vuosia sitten K-18, mutta tämä oli yllätyksekseni muuttunut. No, en tiedä olisivatko tytöt olleet valmiita nakuleimaan pitkin poikin saunamaailmaa (saa siellä pyyhkeen pitää ympärillä), mutta aika meni niin siivillä, ettei saunojen puolelle olisi ehdittykään. 

 

Viime vierailusta oli sen verran aikaa, ettei kaikki toimintatavat olleet ihan tuoreessa muistissa. Sisään pääsimme helposti ja sain rannekkeen, jolla voi kätevästi kuitata ostokset kylpylässä ja maksaa lähtiessä. Pukukaappia sitten hieman saatiinkin etsiskellä ennen kuin löydettiin sellainen, joka toimi meidän rannekkeellamme, mutta sen löydyttyä lähti kaikki sujumaan. Olimme pakanneet mukaan pienen ns. rantakassin, jossa kannoin mukana pyyhkeitä ja kaikilla oli jonkinlainen kevyt paituli tai hame pidettäväksi uikkareiden päällä silloin kuin ei uitu, mutta kaikki arvokas jätettiin kaappiin. 

 

Lasten riemu oli rajaton kun kiersimme kylpylää lämpimistä vesistä nauttien ja V:kin jaksoi hienosti olla mukana kun ei tarvinut palella kuten useimmissa paikoissa viimeistään silloin kun nousee vedestä - Tropical islandissa on nimittäin sisälämpötila 30 asteen nurkilla. I oli erityisen innoissaan vesiliukumäistä, pienemmistä lapset menivät sujuvasti yhdessä, mutta isompien mäkien kohdalla tuli hetkiä, jolloin olisin kaivannut mukaan toista aikuista - kiipesin I:n kanssa toistuvasti metallirappusia neljä kerrosta isoa uimarinkulaa kantaen, jotta I saattoi riemuissaan laskea mäkeä alas ja V joutui odottamaan ja katsomaan alhaalla, koska ei uskaltanut itse laskea, mutta ei häntä uskaltanut silmistä laskea muuallekaan. Taisimme päivän aikana käydä kokeilemassa kaikki allasalueet ja rannan. Laguuni on oma suosikkini. Aiempi visiittini T:n kanssa vuosia sitten oli lokakuussa, joten uutena koettavana olivat nyt ulkoaltaat. Sää siihen ei ollut kaikista suopein, ei satanut, mutta lämpötila oli alle 20 astetta ja ulkoaltailla se jo vähän ikävästi tuntui. Silti lasten toiveesta pariin kertaan sielläkin vierailtiin ja lapset laskivat vesiliukumäkeä, mutta pidempiä aikoja emme siellä viihtyneet. Ulkona on eräänlainen virtaava jokisysteemi ja pari allasta. Sisältä hallista löytyy maksulliset kuivauskoneet, joissa itsensä saattoi maksua vastaan puhallella kuivaksi, näitä tuli hyödynnettyä ulkoilun jäljiltä. 

 

Tropical islandilla on myös lintuja, kilpikonnia ja perhosia sekä pieni sademetsäreitti, joka kulkee keskellä hallia, jonka tietysti kuljimme läpi flamingoja ihastellen. Ravintolat, baarit ja muut rakennukset on tehty aasialaiseen tyyliin. Hallissa on myös mahdollista nousta kohti kattoa kuumailmapallolla, jota työntekijä sitten kuljettaa ympäri hallia. Lapset kovasti halusivat tällaista kokeilla, joten otimme kierroksen vaikka mikään budjettiratkaisu tämä ei todella ole. Oli kuitenkin ihan kiva yläilmoista katsella missä mitäkin on.

 

Se paikassa on pieni miinus, että ruoka on vähän mälsää pikaruokaa, mutta toisaalta niin taitaa usein tämän tyyppisissä paikoissa olla ja maha tuli kuitenkin täyteen kaikilla. Torakoita oli hämmentävän paljon, viime reissulla en muista nähneeni yhtäkään nyt ravintolassa lapset hepuloivat paria vilkasta kiitäjää ja sademetsäpolulla näkyi aika monta liiskaantunutta tyyppiä.

 

Iltaseitsemältä aloin olla jo hieman huolissani paluumatkastamme, mutta I päätti pahastua ihan kunnolla siitä, että täytyi lähteä ja itkusta ei meinannut tulla loppua. Illalla kuitenkin shuttle kulkee asemalle harvakseltaan, joten täytyi mennä ulos odottamaan sitä. Ja siinä sitten iski I:llä pissahätä. Ei muuta kuin hirveällä kiireellä sisälle kun aikaa on muutama minuutti ja onneksi vessa löytyi ja asiointi onnistui niin, että ehditiin vielä bussiin ja siitä junaan. Asemalla käytiin vielä syömässä pikaruokalassa ennen kuin suunnattiin unten maille hotellille.

 

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen suunnattiinkin sitten junalla kohti Hampuria, siitä lisää seuraavassa postauksessa. 

 

Berliinissä oli toiveissa hieman kiertää, ehkä Brandenburgin portti ja ainakin nyt se hotellin vieressä ollut Checkpoint Charlie, mutta Berliinin osuus typistyi nyt kokonaan Tropical islandiin eikä oikeastaan mitään muuta tullut nähtyä, paitsi lapsillekin ehti selvitä, että Berliinissä on joka puolella erivärisiä karhuja. En tarkemmin tiedä mikä on se kävelevä ukko, jota joka puolella näkee, mutta puisen sellaisen kaulakorun sain hotelliltani syntymäpäivälahjaksi. 

 

Ehkä tänne joskus lasten kanssa vielä uusiksi, itse olen käynyt kaksi kertaa aiemminkin, joten muutakin on tullut nähtyä. I kovasti toivoo, että seuraavalla kerralla yövytään Tropical islandilla (mutta ei teltassa) ja ainakin kaksi yötä. Ehkä joskus.

Interrail: suunnitelmia ja järjestelyjä

Olen haaveillut vuosikausia interrailista. Koskaan ei olevinaan ollut riittävästi aikaa, eikä ehkä ollutkaan. Nyt edessä oli ensimmäinen opettajan täysi kesäloma, joten ei muuta kuin matkaan! Toki puolison töiden vuoksi lapset oli otettava mukaan, mutta olipahan matkaseuraa.

 

Valmistelut aloitin hyvissä ajoin syksyllä 2023. Interrailpassit ostin Black Friday alesta -25% hintaan 10 päivälle, lapset saivat passin maksutta kun minä maksoin omani, mutta myös heille piti omat passit ottaa. Suunnittelin hartaudella reittiä ja tekemisiä ja päädyin siihen, että varasin myös kaikki majoitukset etukäteen. Junamatkojen kohdalla pyrin pitämään kiinni periaatteesta, että mahdollisimman pienet riskit siihen, että jotain menee isommin pieleen: siispä suosin suoria yhteyksiä ja kohtuullisia päivämatkoja. Olisin kovasti halunnut aloittaa reissun sillä, että olisimme laivalla suunnanneet Helsingistä Travemundeen, mutta Finnlinesin hinnat osoittautuivat sietämättömiksi: yli 300e pelkkä matka, siihen kun huomioi, että jos haluaa syödä buffetissa ja ottaa lapsille netin niin summa nousee yli 500 euron. Siispä aloitimme reilin siitä, että lensimme Finnairilla Berliiniin (yksi aikuinen, 2 lasta ja 1 rinkka 200€).

 

Reittimme (3.-19.6.) oli seuraava:

 

• Helsinki - Berliini (Finnair)
• Berliini (2 yötä), visiitti Tropical islandilla
• Hampuri (1 yö)
• Freiburg (3 yötä), visiitti Europapark
• BadenBaden (1 yö)
• München (2 yötä)
• Innsbruck (1 yö)
• Verona (1 yö)
• Peschiera del Garda (5 yötä)
• Bergamo-Helsinki (Ryanair)
  

 

Junamatkustamisesta täytyy kyllä todeta, että selvästi tuntui olevan hyväosaisten harrastus - kaikkialla on omanlaisensa varaussysteemit ja sata erilaista asiaa, jotka täytyy huomioida ja tietoa saa sieltä sirpaleen, toisen täältä - reissu vaati siis normaaliin lentomatkustamiseen verrattuna ihan valtavasti tiedonhankintaa. Esimerkiksi joissain junissa tai maissa paikkavaraukset ovat pakollisia, toisissa eivät tai sitten ne voivat olla vaikka jonain aikana pakolliset ja toisena eivät. Joissain maissa on juniin interrailaajille omat kiintiöt eli vaikka juna olisi puolityhjä niin kyytiin ei pääse interraillipulla jos kiintiö on täynnä. Joissain maissa pakollisen paikkavarauksen voi ostaa vain ko. maassa tiskiltä tai soittamalla. Italiaan rajan yli reilipassilla matkustettaessa taas täytyy maksaa pakollinen lisämaksu, sen sentään onneksi voi maksaa myös junassa. Joissain maissa myös vain osa junista on sellaisia, joita reilipassilla voi käyttää ja osa ei. Reittiä suunnitellessani ja junamatkustukseen tutustuessani päädyin olemaan tyytyväinen siitä, että Disneylandissa tuli käytyä viime vuonna, eikä sitä ollut tarve sisällyttää reiliin, Ranska nimittäin ei ole erityisen mukava reilimaa kun tietyissä junissa reilaajien määrää on rajoitettu. 

 

Arvokkaaksi tietolähteeksi reissulle osoittautui the man in seat sixty one (https://www.seat61.com/) ja maata pitkin matkustavien fb-ryhmää tuli myös hyödynnettyä. Matkalla erityisesti pidin Deutsche bahnin sovelluksesta, josta näki hyvin mm. junan myöhästymiset (ja myöhässä ne lähes joka kerta olivatkin).

 

Paikkavaraukset tein juniin ennalta, osaan ne olivat pakolliset, osaan eivät olisi olleet, mutten halunnut ottaa kesäaikaan riskiä, että lapset olisivat joutuneet seisomaan junassa tunteja, vaan toivoin, että he saavat mukavan kokemuksen. Deutsche bahnilla oli tosi kiva varaussysteemi, paikat sai itse valita ja näki vaunukartan, joten pystyin kuukausia etukäteen valitsemaan paikat pöydän ympäriltä ja matkatavarasäilytyksen vierestä. Lisäksi Deutsche bahnilla pystyi myös säätämään haluamansa pysähdyksen kestoa, ottaisipa VR tästä oppia! Itävallan ÖBB ei niinkään ihastuttanut, paikan varaaminen kyllä onnistui, mutta paikkoja ei voinut valita. Junassa myös kävi ilmi, että systeemi oli laittanut minut erilleen istumaan lapsista, lapset pääsivät yhteisen pöydän ääreen, vastapäätä olisi ollut vapaat paikat, mutta tyypit, joiden paikat olivat jossain muualla, olivat nämä ottaneet. Italiaan mennessä maksettavaa maksua päädyin olemaan maksamatta etukäteen ja odottelemaan josko junassa sitä kysytään. Sitä kysyttiin kyllä kun lähdimme Münchenistä, mutta tällöin olimme menossa vain Innsbruckiin (junan jatkaessa Veronaan), joten totesin konduktöörille, että menemme Itävaltaan. Innsbruck-Verona välillä sitten kukaan ei tuota maksua tai mitään muutakaan kysellyt, joten vältyimme sen maksamiselta. Opin myös, että paikat kannattaa varata suoraan junayhtiöltä, sillä reilipassin sovelluksen kautta paikkoja ostaessa tulee selvä lisämaksu. 

 

Majoitukset varailin Bookingin.comin kautta lukuun ottamatta yhtä guesthousea, jonka etsin kyllä ensin Bookingista, mutta varasin heidän omien nettisivujensa kautta, koska se tuli halvemmaksi. Hintojen saattoi todeta nousseen selvästi, toki yleinen kustannustaso on noussut muuallakin kuin Suomessa. Majoituksissa suosimme Ibis budget -ketjua (2 yötä Berliinissä, 1 yö Hampurissa ja 2 yötä Münchenissä), hostelleja (Freiburg 2 yötä ja Verona 1 yö), guesthouseja (Freiburgissa 1 yö ja Inssbruckissa 1 yö) ja huoneistoja (BadenBadenissa 1 yö ja Peschiera del Gardassa 5 yötä). Valinnassa painotin ensisijaisesti sijaintia ja viimeisen majapaikan osalta myös uima-allasta. Kaikki majoitukset osoittauivat oikein kelvollisiksi. Ibis budget on aika koruton, mutta yöpymiseen ihan riittävä ja lapsilla oli tappelua kumpi saa olla yläsängyssä. Etenkään Veronan hostellia ei kyllä hotellista erottanut mitenkään ja Freiburgin hostelli sai lapsissa aikaan ihastuksen huokauksia kahdella kerroksellaan. Eniten piti maksaa Peschiera del Gardan majoituksesta (700€/5 yötä), edullisin oli Münchenin Ibis budget (110€/2 yötä).

 

Junamatkoja voi monessa Euroopan maassa ostaa varsin halvalla jos varaa todella paljon etukäteen ja esimerkiksi Saksassa kumpikin lapseni olisi matkustanut mukanani maksutta myös ilman reilipassia. Saksassa olisi voinut myös hankkia n. 50e/kk maksavan kortin, jolla lähijunia voi käyttää miten paljon vaan ja kaupunkien lähiliikennekin sisältyy. Vaikka siis sain reilipassista selvän alennuksen niin tarkalla etukäteissuunnitelulla ja varauksilla olisi myös erikseen ostettuna junamatkat voineet tulla halvemmaksi. Reilipassin etuja on kuitenkin joustavuus, jos suunnitelmat muuttuvat niin reittiä voi muuttaa (toki usein ongelmana on se jos majoituksia ei voi muuttaa) tai jos tulee myöhästymisiä niin usein voi hypätä seuraavaan vaihtoehtoon ilman, että täytyy asiakaspalvelun kanssa käydä säätämässä. Reittimuutosta jouduimme matkan varrella harkitsemaankin kun Etelä-Saksassa oli ennen reissuamme tulvinut ja vaikutti epävarmalta pääsemmekö Baden-Badenista Müncheniin (päästiin!).

 

Yksi päänvaivaa reissulle tuottanut asia oli toki pakkaaminen kun aikuisia olisi mukana yksi ja kummallakin lapsella "ylimääräisiä" mukaan otettavia - toinen tarvitsee tilaa vieviä rasvoja ja toinen ei voi matkustaa ilman pehmokissaa ja Pikku Ukkoa (kyllä, se Peppi Pitkätossun hevonen pehmoleluversiona - on muuten iso!). Päädyimme lopulta siihen, että otimme mukaan kolme pikkureppua (joista yksi olisi aina pakattuna rinkkaan silloin kun myös rinkkaa kannetaan) ja yhden ison rinkan. Lasten rooliksi jäi kantaa omat vesipullot ja eväät sekä I kantoi kissansa. Valitsimme majoitukset siten, että joka paikassa oli petivaatteet ja pyyhkeet tarjolla ja mukaan pakkasimme ohuet hamam-pyyhkeet, uikkarit, lapsille uimalasit, släpärit, V:lle kaksi yökkäriä ja I:lle yksi, kummallekin kolmet housut (yhdet paksut ja yhdet ohuet) sekä kolme paitaa (joista yksi paksu) ja yhdet ohuet fleecetakit. Alusvaatteita oli lapsilla 4 päivälle, itsellä kahdelle. Päädyimme siihen, ettemme ottaneet esimerkiksi takkeja tai ulkohousuja ollenkaan mukaan vaan tyytyisimme kerrospukeutumiseen (ja tarvittaessa ostoksilla käyntiin). Eniten jännitystä ehkä aiheutti kengät, mukaan oli mahdollista ottaa vain yhdet, mikä voisi olla ongelmallista niiden kastuessa. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt ja järkeilin, että hätätapauksessa sitten släpärit hetkellisesti rankkasateessa jalkaan. Sadevarusteita ei ollut myöskään mahdollista kanniskella, mutta rinkalla on oma sadesuoja ja otin mukaan kaksi meille retkeilyä varten ostettua suojapussia, joihin lasten reppujen sisällön olisi tarvittaessa voinut pakata suojaan. Lisäksi mukana oli muutama kertakäyttösadetakki kaiken varalta. Tekemistäkään ei voinut juurikaan mukana kanniskella, joten puhelimet saivat junamatkoilla toimia viihdyttäjänä, lisäksi mukana oli kaikilla pieni vihko ja kynä (ja I osti kesken matkaa värikyniä) ja uno-pelikortit.

 

Varsin hyvin päädyimme pärjäämään pakkaamillamme tavaroilla, toki osin on kiittäminen säätä, joka ei missään vaiheessa ollut hurjan kylmä (viileimmillään n. + 12 astetta) eikä kovin sateinen. Nyrkkipyykkiä sai toki jatkuvasti olla pesemässä (tosin viimeisessä majoituksessa oli pesukone!) ja usein lyhyillä pysähdyksillä sai vähän jännittää ehtivätkö vaatteet kuivua. Aina ei ihan ehtineet.

Ennakkoon myös matkan pituus vähän jännitti, sillä I itki puoli vuotta etukäteen joka ilta sitä, että isi ei tule mukaan ja ollaan niin pitkään reissussa. Lopulta viimeiset itkut tulivat Helsinki-Vantaan lentokentällä isin saattaessa kentälle ja reissussa sitten itkettiinkin vain sitä kun piti lähteä paikasta toiseen ja kotiin. Itkun määrä vaikuttaa olevan vakio.

Interrail-reissun osalta kirjoittelen jokaisesta kaupungista oman pienen postauksen kunhan saan aikaiseksi.

Aurinkoinen Alicante

2023-2024 talvi Suomessa tuntui jatkuvan ikuisesti. Lunta tuli aina vaan ja jos ei lunta niin vähintään räntää. Lumitöitä sai tehdä vuosien tarpeiksi ja Aavetta sai kantaa kuukausikaupalla pihalle kun sekin olisi mielummin odotellut kevättä. Pimeä ja kylmä aika on muutoinkin itselleni aika haastavaa, mutta nyt erityisesti talven jatkuminen tosi pitkälle, helmikuussa ollut pariksi kuukaudeksi pahasti voimat vienyt sairastelu ja kevätlukukauden työkiireet saivat aikaan sen, että oli pakottava tarve päästä hetkeksi eroon kaikesta, jonnekin missä on aurinkoista ja mahdollisuus ladata akkuja ja d-vitamiinia.

 

Ryanairilta löytyi tähän kohtuukustannuksin vastaus ja niinpä toukokuun alussa suuntasin kohti Alicantea, joka sijaitsee Espanjan itärannikolla, Välimeren rannalla Costa Blancalla. Ilokseni ystäväni E lähti mukaan, joten pitkästä aikaa pääsimme taas reissuun yhdessä. 

 

Ryanairin lento on Alicanten kentällä vasta juuri ennen puolta yötä, mutta kenttä on vain noin 10 kilometrin päässä keskustasta. Yritimme etukäteen ottaa selvää julkisesta liikenteestä ja se osoittautui jokseenkin haastavaksi, mutta selvisi, että ainakin vuosi sitten on puolen yön aikaan vielä mennyt bussi keskustaan. Niin meni nytkin ja ehdimme ylätasanteelta lähteneen bussin 1C kyytiin, bussi täyttyikin seisomapaikkoja myöten. Matkan pystyi kätevästi maksamaan suoraan kortilla ja hinta keskustaan oli hieman alle 4 euroa. Pysäkillä näytti siltä, että busseja todellisuudessa kulkee kentältä keskustaan ilmeisesti myöhemminkin.

 

Majoituksen varaaminen Alicantesta oli tuottanut etukäteen hieman päänvaivaa. Halusimme erinomaiselle sijainnille ydinkeskustaan, mutta varsin kohtuuhinnalla. Katselimme majoituksia Bookingin kautta ja jos valitsi sisäänkirjautumisen 24h niin vaihtoehdot laskivat huimasti. Päätimme kuitenkin varata keskustasta huoneiston (Alojamiento Centro San Anton), vaikka kuvauksessa luki, että sisäänkirjautuminen on klo 22 asti. Yksi asiakas oli kuitenkin palautteessa kommentoinut, että avainten nouto boksista sujui hienosti ja lisäksi majapaikalla oli maksuton perumismahdollisuus, joten olisimme voineet perua ja vaihtaa majoitusta jos saapuminen yöllä olisi ollut ongelma. Onneksi näin ei ollut, vaan majapaikasta vastattiin heti kyselyymme, että saapuminen yöllä onnistuu, avaimen saa boksista koodilla ja ohjeet tulevat saapumispäivänä. Laskeuduttaessa vähän jännitti kun ohjeita ei ollut tullut ennen Suomesta lähtöä vaikka lähdettäessä oli jo ilta, mutta lennon aikana ohjeet olivat tulleet Bookingin viestipalveluun ja ohjeiden avulla pääsimme hyvin perille.

 

Näkymä kattoterassiltamme Santa Barbaran linnakkeelle

Ääriään myöten täynnä oleva lentokenttäbussi saapui keskustaan rantakadulle yöllä ja kävelimme noin 10 minuutin matkan majapaikalle. Oli perjantai-ilta, joten iltapalaakin sai kätevästi vielä ostettua kadun varrelta (bürek!). Majoitus oli ihan keskustan kupeessa, linnakukkulan vierellä, mutta hiljaisella sivukadulla. Hissiä ei ollut, mutta toisaalta portaita oli vain kolme kerrosta. Ensin noustiin portaat ylös ja mentiin ovesta hienolle kattoterassille, josta sitten sisään huoneeseen. Huone oli ihan perussiisti, pieni keittiö ja kylppäri, yhdistetty olohuone-makuuhuone kerrossängyllä ja sohvasängyllä. Sohvasänky oli aika kehno, eikä kumpikaan meistä halunnut nukkua yläsängyssä, joten ratkaisimme asian siirtämällä yläsängyn patjan sohvasängyn päälle. Hyvä ja toimiva wifi oli ehdoton edellytys, koska lähdimme E:n kanssa molemmat matkaan siten, että ajalle osui pari (lyhyttä) työpäivää. Wifi oli saanut arvosanaksi 10 ja toimi minulla ihan hyvin läppärissä, mutta jostain syystä puhelinta en saanut siihen missään vaiheessa yhdistettyä. Huoneessa oli pikkuruisia muurahaisia, joista ei kuitenkaan ollut harmia. 

 

Alicantessa voi yhdistää ranta- ja kaupunkiloman. Rantoja löytyy kauempaa keskustasta, mutta myös ihan keskustan kupeesta sataman vierestä (ruuhkaa siellä tosin riitti). Alicante on reilun 300 000 asukkaan kaupunki, mutta keskusta-alue (vanha kaupunki-satama-alue ja viereinen ranta) on hyvin kompakti ja helposti käveltävissä. Oikein sopiva paikka muutaman päivän vierailulle!

 

Keskityimme reissulla nyt ensisijaisesti kulinaristisiin nautintoihin, lämpöön ja lepäämiseen. Kävimme myös ihailemassa Alicantea ylhäältä Benacantil-vuoren huipulla sijaitsevasra Castillo de Santa Barbárasta. Tosin aivan huipulle ja sisään linnaan emme menneet - itseasiassa näytti ihan siltä kuin sinne ei olisi edes päässyt - ketään ihmisiä ei näkynyt ja kulkureitit (jotka löysimme) oli suljettu. Maisemat olivat silti hienot! Hissilläkin ilmeisesti pääsisi ylös, mutta portaat ja polutkaan eivät olleet paha rasti.

 

Alicante ei ole Espanjan kauneimmasta päästä kaupunkeja, mutta sieltäkin löytyy myös viehättäviä alueita. Esimerkiksi vanhassa kaupungissa, kukkulan juurella sijaitseva Santa Cruzin kaupunginosa on sievä kapeine kujineen, portaineen ja vanhoine hieman ränsisysteine rakennuksineen. Rantakatukin on hieno (vaikka ihan eri tavalla): värikkäästä marmorist rakennettu Explanada de España -kävelykatu, jonka varrella on kahviloita, ravintoloita, putiikkeja ja kaikenmoisia katutaiteilijoita. Keskustasta löytyy myös katu, jota hallitsevat useat sienipatsaat!

 

Hyvää ruokaa Alicantesta kyllä löytyy. Toukokuussa iltaisin monet ravintolat olivat kuitenkin varsin täynnä ja usein saimmekin odotella, että pääsimme haluamaamme paikkaan. Kävimme melkolailla joka aamu mainiolla aamiaisella Mist Mist -nimisessä kahvilassa (patonki ja levitettä, amerikkalaisia pannukakkuja, marjoja, appelsiinimehu, teetä ja kreikkalaista jugurttia hunajalla ja pähkinöillä, hintaa noin 12€). Aamiainen oli mainio, mutta palvelu taas oli hyvin epätasaista. Osa henkilökunnasta ei ilmeisesti ymmärtänyt oikein englantia ja vähän oli tuurista kiinni mitä sattui ensiyrittämällä saamaan pöytään. Tosin jossain kohtaa osaa  tilauksesta ei myöskään laskutettu, meille ei selvinnyt johtuiko se siitä, että itsekin hoksasivat palvelun olleen tosi huonoa vai oliko tämäkin vain moka. Kävimme muutamaan otteeseen syömässä erinomaista italialaista ruokaa ravintola Spigassa ja samalla silmiimme osui lähes vieressä sijaitseva Livanti gelato di Sicilia, joka mainosti olevansa Espanjan parhaimpia jäätelöbaareja. Se saattoi hyvin olla tottakin, sillä jono yleensä oli valtava, vaikka vieressä olisi ollut toinenkin, lähes tyhjä ja hyvältä näyttävä jäätelöpaikka. Piti siis jätskit maistaa ja hyvää oli. Churroja toki myös nautittiin yhtenä iltana. Ruokapuolesta oikeastaan ainoa pettymys oli intialainen ravintola, Welcome India, joka oli saanut Googlessa aivan huippuhyvät arvostelut. Ruoka oli täysin mitäänsanomatonta, myös naan-leipä. Joku toinen suomalainen sentään oli jonkin aikaa sitten kommenttien perusteella ollut samaa mieltä. Ehkä osui vaan huono päivä kokille, mikäli kokki ylipäätään oli paikalla. 

 

Vierailut lähialueille jäivät tällä kertaa tekemättä, Murcia ja Elche (jossa on suuri palmupuisto) olivat harkinnassa, mutta kokonaan vapaita (= ei töitä) päiviä oli käytössä kaksi ja E halusi rannalle, joten nämä jäävät toiseen kertaan. Kävimme kuitenkin muutaman kilometrin päässä Alicanten keskustasta sijaitsevassa palmupuistossa, joka sekin oli ihan mukava vierailukohde kauniina kesäpäivänä. 

 

Löydettiin tietämämmekin taitelijan teos, arvaatko kenen tämä on?

 

Kulttuuriakin tarvitaan, joten piipahdimme nykytaiteen museossa (MACA), jonne oli vapaa pääsy. Euroviisujen finaalikin osui reissullemme: olisipa ollut mahtavaa jos Espanja olisi voittanut, Espanjaa edustanut puumatar kun oli kaiken lisäksi kotoisin Alicantesta. Katsoimme lähetystä telkkarista ja totesimme lähetyksen tulevan Alicantesta. Ensi alkuun luulimme, että kyseessä olisi härkätaisteluareena ihan kivenheiton päässä majapaikastamme, mutta valitettavasti lähetys tulikin kauempaa, joten pitäydyimme telkkarin ääressä.

 

Reissu toimi siihen mihin oli toivottukin, rentoa meininkiä, hyvää ruokaa ja aurinkoa.

Eräs sienikadun sienistä

Rantakadun marmoripäällysteet

Näkymiä Benacantil-vuorelta