Irlanti: pubeja, luontoa ja Game of Thrones studio

 Syyskuussa päätimme suunnata T:n kanssa kaksin reissuun ja kohteeksi valikoitui Dublin. T on oluen ystävä ja me molemmat fanitamme Game of Thronesia. Olen käynyt Dublinissa aiemminkin kahdesti, mutta T:lle tämä olisi ensimmäinen kerta Irlannissa.

Päädyin ottamaan KLM:ltä lennot välilaskulla Amsterdamissa, hintaeroa Finnairin suoriin lentoihin kun tuli useampi sata euroa. KLM on myös aina toiminut luotettavasti - niin tälläkin kertaa. Vaihtoaikaa oli aika niukalti (1h 15 min) kun suurella kentällä piti päästä ihan eri päähän terminaalia ja mennä myös passintarkastuksen läpi, mutta olimme sopivasti perillä portilla boardingin alkaessa. Meillä oli aamulento ja olin tsekannut valmiiksi, että jos olisimme missanneet jatkon niin KLM:llä olisi ollut samana päivänä vielä useampi lento Amterdamista Dubliniin.

Dublin on Irlannin pääkaupunki ja sijaitsee sen itärannikolla Liffey-joen varrella. Ihmisiä Dublinin metropolialueella on suunnilleen saman verran kuin Helsingissä, noin 1,5 miljoonaa. Kaupunki on kuitenkin niin eläväinen, että se tuntuu etenkin keskusta-alueella paljon suuremmalta vaikka toisaalta talot ovat monin paikoin selvästi matalampia.

Dublinissa ei ole erityisen paljon itseäni kiinnostavia varsinaisia nähtävyyksiä, mutta kaupunki on mukava yhdistelmä kirjallisuusperinnettä, hienoa arkkitehtuuria ja pubikulttuuria. Lentokentältä saavuimme keskustaan aivan ylihintaisella turistibussilla ja päätimme ensin käydä syömässä (Hard Rock cafessa, koska pitihän souvenir-lasi täältäkin saada) ja sen päätteeksi teimme pienen kaupunkikierroksen. Arkkitehtuuriltaan kauneinta Dublinia edustaa Trinity college, Irlannin vanhin yliopisto, joka on perustettu 1592. Siihen kuuluu useita suuria ja näyttäviä rakennuksia, joiden pihamailla pääsee vapaasti käyskentelemään. Keskustasta löytyy myös 1200-luvulla rakennettu Dublin castle, joka kuuluu turistien vakiokohteisiin. Pakkohan pubikulttuuriakin oli hieman kurkistaa ja suuntasimme perin turisteina Temple bariin alueelle legendaariseen punaiseen Temple bariin. Vaikka tätä valintaa voi vapaasti parjata niin täytyy todeta, että tämä kyllä meillä toimi. Pubissa esiintyi trubaduuri, joka soitti ja lauloi jotain irlantilaista oikein kivalta kuulostavaa biisiä ja täällä oli varsin viihtyisää.

Dublinissa majoitus on kallista. Ihan törkeän kallista. Tästä syystä majoituimme noin 3-4 km kävelymatkan päässä keskustasta (törkeän kalliisti siltikin) The Lansdowne hotellissa. Hintaan sisältyi ihan jees aamiainen ja majoitus oli kaikin puolin onnistunut (pisteet myös siitä, että huoneen seinässä oli usb-pistokkeet kun olimme ottaneet mukaan vääränlaisen adapterin), hintaa lukuun ottamatta. Aluekin oli ihan mukava ja hyviä ravintoloita löytyi lähistöltä.

Dublinista teimme päiväretken Pohjois-Irlannin puolelle Bambergiin Game of Thronesin studiokierrokselle. Varasimme reissun bussikuljetuksella Dublinista (Busarasin asemalta) Get your guiden kautta, hintaa tuli noin 60€/hlö (sis. kuljetuksen + pääsyliput). Ei ehkä halvin tapa päästä perille, mutta todennäköisesti kuitenkin helpoin ja kätevin. Bussiasema löytyi hyvin, lähtöportin kanssa oli pientä säätöä sen vaihtuessa, mutta henkilökunta piti hyvin huolta siitä, että lipun ostaneet bussiin myös päätyvät. Matka perille kesti 90 minuuttia ja perillä aikaa oli noin kolme tuntia, joka oli varsin sopivasti. Studiokierroksella pääsi näkemään alkuperäisiä lavasteita (kuten House of the dragonissakin nähtävän karttapöydän ja lohikäärmeen kalloja!), pukuja ja muuta rekvisiittaa ja interaktiviisuuttakin oli mukana.

Dublinista teimme toisenkin päiväretken, jonka varasimme Wild Wicklow Toursin kautta. Halusimme jonnekin luontoon ja kohteeksi valikoitui Wicklow ja Glendalough. Kyseessä oli pikkubussilla toteutettava kokopäiväretki (n. 9-18). Käytännön asiat kuten informointi ym. sujuivat ongelmitta ja kaupungissa oli valittavissa neljä eri lähtöpaikkaa. Mukana oli opas, joka bussimatkan aikana kertoi alueen historiasta ja nykypäivästä. Ensimmäiseksi suuntasimme Killiney hilliin reilun puolen tunnin patikkapätkälle. Tässä kohtaa sää oli vielä aika utuinen, eivätkä maisemat siten kummoisia, mutta ihan kiva oli jaloitella.

Wicklow on vuoristoinen alue noin 1-1,5h matkan päässä Dublinista, sitä kutsutaan myös Irlannin puutarhaksi. Maisemaa varsinaisten vuorten sijaan kylläkin hallitsevat nummet, laaksot ja järvet. Nyt sää suosi, aurinko kimmelsi ja oli todella kaunista! Pysähdyimme esimerkiksi Ps. I love you elokuvan kuvauspaikoilla. Tämä kansallispuisto osoittautui aivan ihanaksi!

Ennen Glendaloughia pysähdyimme ruokatauolla Lynhams of Laraghissa. Tämä oli aivan surkea paikka. Ruoka oli pahaa (vetisiä ranskalaisia, juuri muuta kasvisruokaa ei ollut saatavilla), cola zerokin maistui oudun pahalle ja maksaessa selvisi, että olivat tuoneet tavallisen vaikka tilasin zeron. No, eivät sentään laskuttaneet sitä. Jos tästä olisi tiedetty niin omat eväät olisivat olleen paikallaan.

Viimeiseksi poikkesimme Glendaloughissa, 500-luvulla perustetulla luostarialueella. Tämä sijaitsee Wicklown vuoristossa kahden järven välissä. Meillä oli pieni opastettu kierros, jolla kävimme katsomassa mm. pyöreää tornia ja keskiaikaisen katedraalin raunioita, jonka jälkeen patikoimme hyvin kauniille "yläjärvelle". Tunnelma oli turisteita huolimatta rauhaisa ja viihtyisä. Ennen paluumatkaa opas vielä tarjosi kaikille huikat viskiä.

Kun kerran Dublinissa oltiin olutfanin kanssa niin luonnollisesti suuntasimme myös Guinness Store Houseen. Vierailukeskus on avattu vuonna 2000 ja se on yksi Dublinin suosituimmista vierailukohteista yli miljoonalla vuosittaisella kävijällä. Olin liput ostanut ennakkoon netistä, niissä oli tietty kellonaika, mutta olimme paikalla noin puoli tuntia aiemmin ja meidät päästettiin jo tällöin sisään. Olin ottanut toisen lipun siten, että siihen kuului olut omalla kuvalla, tyyppi skannasi molemmat liput tämän kautta ja lopputuloksena antoi meille paperiset liput ja yhtäkkiä meillä sisältyikin kumpaankin lippuun olut omalla kuvalla! No, ei valitettu. Kierros oli yllättävän mielenkiintoinen näin myös absolutistin näkökulmasta. Saimme perehtyä Guinnesin historiaan ja valmistukseen, lisämaksusta olisi saanut myös harjoitella oikeaoppista oluen laskemista. Meillä aktiviteettina oli kuitenkin olut, jonka vaahtoon tuli oma kuva. Ensin kävimme valokuvattana, jonka jälkeen olut laitettiin jonkinlaiseen laitteeseen, joka ikään kuin piirsi kuvan vaahtoon. Näköinen tuli! Lippuun sisältyi myös yläkerran baarissa juomat, josta oli hienot näköalat ympäri kaupunkia vaikkei Dublin kaupunkien kauneuskisoissa loistakaan. Pari tuntia täällä sujui varsin viihtyisästi.

Dublinissa tasokasta ravintolatarjontaa on paljon. Kävimme esimerkiksi lounaalla Wing's world cuisinessa, jossa kävin aikoinaan myös E:n ja A:n kanssa. Lounasaikaan hinta oli melko edullinen ja eri maiden keittiöistä sai kasata haluamansa laisen kokonaisuuden. Täältä sai myös rullajätskiä! Illallisella suosimme hotellimme läheistä Angelina's Dublin ravintolaa, josta sai mainioita gnoccheja ja joka sijaitsi viehättävästi joen varrella.

Reisussa on kivaa, mutta arkeenkin täytyy palata. Dublinista lentokentälle suuntasimme toiseksi halvimmalla mahdollisella tavalla eli paikallisbussilla. Tämä toimii muuten tosi hienosti, mutta kivikautinen systeemi on kyllä maksaa matka kolikoilla purkkiin. Jos ei ole tasarahaa niin maksat extraa. Onneksi minulle oli piirtynyt jokin kaukainen mielikuva tällaisesta outoudesta ja olimme tällaiseen osanneet jopa varautua siten, että kolikoita ylipäätään oli mukana.

Loppuun vielä kuvia: