Dam, Dam, Amsterdam...
Joulu”loma” alkoi mukavasti 15 tuntisilla työpäivillä, joten
hetken irtiottokin oli saatava ennen paluuta face-to-face kouluarkeen.
Tunnetusti opettajien joululoma on tuskallista aikaa matkustamisen suhteen:
kaikki on hyvin varattua ja/tai hyvin kallista! Lopulta pitkällisen etsinnän
jälkeen kävi tuuri: suorat lennot KLM:llä edestakaisin ja 4 tähden hotelli
Zaandamin keskustasta 3 yöksi (juna-aseman vieressä, junalla 12 min Amsterdamin
keskustaan) alle 300 €/naama. Pelkillä käsimatkatavaroilla, mutta mitäpä sitä
lyhyelle reissulle enempää raahaamaankaan. Joululahjaongelma paremmalle puoliskolle hoidettu! Plussaa myös siitä, että KLM:llä saa ennen raskausviikkoa 36 lennellä vapaasti ilman mitään lääkärin lippulappusia.
Zaandamissa hotellimme (Zaandam Inn) löytäminen osoittautui
helpoksi: se todellakin on aivan juna-aseman vieressä. Zaandam vaikutti ihan
viehättävältä pikkukylältä, toisella puolen asemaa kanava halkoi maisemaa ja
hassunnäköiset talot vihreän erisävyissä seurasivat toisiaan. Heti aseman
toiselta puolelta alkoi myös jonkinlainen kauppakuja, jolta löytyi mm. Primark
ja mukava aamiaiskuppila sekä ruokakauppa. Hotellikin osoittautui passeliksi.
Loistava sijainti, mukava henkilökunta, hyvät huoneet. Äänieristys tosin oli tehoton, onneksemme
ainoastaan yhtenä yönä koko kerroksessamme taisi edes olla muita ihmisiä.
Liikenteen äänet sen sijaan eivät huoneeseen kuuluneet. Tosin raideliikennettä lukuun ottamatta ei hotellin vieressä ihmeempää liikehdintää ollutkaan.
Amsterdamissa oli vielä pystyssä perinteinen joulutori.
Pieniä suloisia mökkejä, joissa tarjoiltiin kuumaa kaakaota sekä glühweinia,
suklaisia työkaluja, erilaisia toffeeherkkuja, karamelliomenoita, leivoksia,
käsinmaalattuja joulupalloja, käsitöitä, suklaapäällysteisiä hedelmävartaita ja
ties mitä ihanuuksia (mansikkasuklaavarras oli aivan pop!). Eri maat olivat
myös edustettuina omine mökkeineen: Italia juustoinen, Venäjä maatuskoineen,
Suomi poroineen ja niin edelleen. Tunnelma katossa, vaikka lumi loisti
poissaolollaan ja lämpötila oli melkein + 10 astetta.
Hetkellisen sadekuuron yllättäessä suuntasimme
kanavaristeilylle katsomaan kaupunkia vesiperspektiivistä. Samalla opimme
paljon uutta niin kaupungin historiasta, arjesta kuin arkkitehtuuristakin.
Kaupunkilaiset ovat mm. nimenneet mielestään kaupungin rumimman talon nimellä
”iron toilet”. Kaupungissa on melkoinen asunto-ongelma, joten osa ihmisistä on
ratkaissut ongelman muuttamalla paattiin asumaan. Lisäksi kaupungin talot ovat
niin hurjan kapeita, että isojen huonekalujen muutot hoidetaan usein ikkunan
kautta ovien sijaan. Kaupunki on täynnä pieniä viehättäviä kahviloita, mutta
niiden lisäksi myös ”coffeehouseja”, joiden habitus ja tuoksu poikkeaa
merkittävästi totutusta ja joista saa jotain vahvempaakin.
Pyörimme keskustaa ristiin rastiin lähinnä maisemia ihaillen
ja näyteikkunoita katsellen. Lisäksi missä sitä olisikaan parempi paikka
kiinnittää lemmenlukko kuin kanavien kaupungissa? Poikkesimme välillä
hengähtämässä kahvilla (amsterdamilainen kaakao on muuten hyvää) ja syömässä
kävimme italialaisessa ravintolassa. Hintataso Amsterdamissa ei varsinaisesti
ole erityisen edullinen, mutta kylläkin Suomen hintoja mukavampi. Tarjonta myös
on huomattavasti laajempaa.
Seuraavan päivän käytimme päiväreissuun Brysselissä. Matka
junalla vei kolmisen tuntia ja hintaa tuli noin 25 euroa/suunta. Bryssel yllätti
todella positiivisesti! Mielikuvat kankeasta EU-byrokratia kaupungista
karisivat heti keskustaan astuessa: viehättäviä joulutoreja, osaavia
katusoittajia, kaunista arkkitehtuuria etenkin Grand Placella, jota ympäröivät
rakennukset edustavat barokin eri tyylisuuntia. Brysselin keskusta on kuitenkin
hyvin pieni ja nähtävää vähän, joten päiväreissukohteeksi aivan bueno paikka!
Aika kului joutuisasti liikkeiden näyteikkunoita katsellessa. Missään ei ole
varmaan yhtä paljon toinen toistaan herkullisemman näköisiä suklaakauppoja,
joiden näyteikkunat notkuivat suklaapäällysteisiä mansikoita sekä
suklaasuihkulähteitä. Näimme myös olutkaupan, jossa kaupan oli 250 erilaista
belgialaista olutta. Jostain syystä belgialaiset ovat myös innostuneet ranskanperunoista ja niitä olikin saatavana
joka kadun kulmasta. Ranskalaisten testaamisen päätimme jättää toiselle kertaa,
mutta sen sijaan testasimme toista paikallista herkkua, belgialaista vohvelia
belgialaisella suklaalla, nam!
Ennen lähtöämme poikkesimme vielä syömässä Hard Rock Cafessa
ja hakemassa samalla T:lle matkamuistolasin. Brysselistä jäi kaikkiaan varsin
positiivinen kuva ja sieltä on lyhyt matka matkustaa muualle Belgiaan tai
naapurimaihin. Itse Brysselissä nähtävää tuskin kuitenkaan riittäisi pidemmäksi
aikaa.
Hieno Blogi taas kerran.
VastaaPoistaKiitos opetuksesta ja onnea!