Joulutorien Saksa

Jee, itsenäisyyspäivä perjantaina ja viikonloppu vapaana...! 3 päivän miniloma keskellä lukukautta myös opettajille! Syksyllä aloimme lukioaikaisen ystäväni E:n kanssa katsella minnekäs sitä edullisesti lentelisi ja bongasimme suorat lennot Lufthansalla Düsseldorfiin 120 € menopaluu eli sinne siis!

Ensimmäinen mutka matkaan tuli vastaan kun Lufthansa jonkin verran ennen lähtöä ilmoitti, että lennot ovat vaihtuneet, lentäisimmekin välilaskulla kumpaankin suuntaan. Aikaa kun oli käytössä hyvin rajallisesti niin muuttuneet lentoaikataulut aiheuttivat pientä harmistusta, mutta edullinen hinta ja Saksan joulutorien houkuttavuus saivat pitämään suunnitelmasta kiinni.

Hotelliksi valikoitui Hotel Doerenkamp lähellä rautatieasemaa sijainnin ja kaupungin yleiseen hintatasoon nähden kohtuullisen hinnan vuoksi. Plussaa myös ilmaisesta wifistä ja omasta kylppäristä. Muutoin hotelli osoittautui merkillisellä maulla sisustetuksi (ei sillä, että se haittaisi), vanhaksi (suihkusta jäi jokin osa käteen seinästä) ja tupakka onnistui haisemaan vaikkei hotellissa tietääksemme saanut polttaa. Hotellin varasin booking.comia käyttäen ja pyyntönä oli ilmoittaa, mikäli saavumme klo 18 jälkeen. Uudet lentoaikamme johtivat siihen, että olisimme aikataulun mukaan Düsseldorfin kentällä klo 17 jotakin, joten päätin varmuuden vuoksi laittaa hotelliin sähköpostia mahdollisesta 18 jälkeen saapumisesta. Mietin pitkään kirjoitanko englanniksi vai yritänkö parhaani mukaan mongertaa saksaa - päädyin lopulta englantiin. Sain viestiini hyvin merkillisen vastauksen englanniksi, josta kuitenkin kävi ilmi, että he olivat asiani ymmärtäneet ja asia ok. Allekirjoituksena oli kuitenkin "best retards".... En sitten tiedä kuka tuo paras jälkeenjäänyt mahtoi olla.

Kentällä Suomen päässä ilmeni säätöä lippujen kanssa, lentomuutoksista johtuen check in ei onnistunutkaan normaalisti, vaan ylimääräinen luukulle jonottaminen oli edessä. Sama tilanne näytti olevan kaikilla Düsseldorfiin matkaajilla ja tilanteen hoito todellakin kesti - hyvä, että oli ylimääräistä aikaa kiitos ei aivan nappiin osuneiden lentokenttäbussiaikataulujen!

Menomatka sujui onneksi ilman kommelluksia koneenvaihtoineen ja pääsimme Düsseldorfin kentälle vain hieman aikataulusta myöhässä. Kentältä keskustaan matkaaminen oli varsin helppoa ja edullista, eikä matka vienyt kuin kymmenisen minuuttia. Tosin Düsseldorfin päärautatieasema ei ole aivan keskustan ytimessä, mutta väliäkös tuolla.

Düsseldorf on noin Helsingin kokoluokkaa oleva teollisuuskeskus. Kaupungissa itsessään ei oikeastaan ole mitään järin ihmeellistä - joskin shoppailun ystäville ja muuten vain Saksasta pitäville ihan kelpo parin päivän pikakohde! Pidemmällä reissulla toki ehtii kiertelemään lähistöllekin ja katsastamaan vaikkapa Kölnin kuuluisan tuomiokirkon :)

Ystäväni E:n kanssa suunnitelmamme rajoittuivat lähinnä shoppailuun, yleiseen ihmettelyyn, ravintoloihin, joulutorien tunnelmasta nauttimiseen ja paikallisen arkkitehtuurin katsastamiseen. Siihen Düsseldorf ja käytännössä 1,5 päivää riittivät mainiosti. "Vanhakaupunki" (lainausmerkeissä sen vuoksi, että  Düsseldorf pommitettiin melkoisen pahasti maantasalle toisessa maailmansodassa) osoittautui viihtyisäksi ja joulutunnelma oli korkealla. Ihmisiä oli liikkeellä valtavasti ja glühweinin sekä pipareiden tuoksu leijaili ilmassa joulumusiikin soidessa ja joulupallojen loistaessa. Baarien edustalla terasseilla oli omat lämmittimet ja terassit olivat täynnä ihmisiä - tuntuu, ettei Suomessa koe samaa edes kesällä! Saksan tapaan englantia puhutaan Düsseldorfissakin hyvin vaihtelevalla menestyksellä ja esimerkiksi läheskään kaikilla ravintoloilla ei ole ruokalistaa englanniksi lainkaan - päädyimmekin ensimmäisenä iltana kalaravintolaan ja ainoa annos, jonka tunnistin listasta täydellä varmuudella kasvisannokseksi oli lettu suklaan ja banaanin kanssa... Seuraavan illan italialainen oli jo huomattavasti helpompi paikka :)

Düsseldorfin keskusta ei ole järin suuri, joten kävellen pääsee kiitettävästi etenemään, tarvittaessa toki on käytettävissä myös julkinen liikenne. Vanha kaupunki on ihana ja sen lisäksi Düsseldorfista kannattaa katsastaa ainakin Königsallee ja Medienhafen. Königsallee on valtavan kallis ostoskatu, joka itsessään on ihan näkemisen arvoinen (ja toisaalta varsin tunnelmallinen isoine katuja reunustavine puineen, joen ylittävine siltoineen ja jouluvaloineen), mutta mitään ei todellakaan tullut tuolta ostettua, vaan shoppailijan kannattaa siirtyä katsastamaan Schadowstraße :) Medienhafen on puolestaan entinen satama televisiotornilla ja mielenkiintoisella arkkitehtuurilla höystettynä.

Kaikkiaan mukava pikapyörähdys irti arjesta :) Saksa harvemmin pettää, etenkään joulun alla. Yleensä reissuillani otan valtavan määrän kuvia - tälläkin reissulla järkkäri matkasi itsepintaisesti mukana, mutta reissun kuvasaldoksi jäi pyöreä nolla! Düsseldorf ei ole varsinaisesti kuitenkaan mikään ruma kaupunki läheskään kaikilta osin - ehkä hieman epäkuvauksellinen vain synkähkönä joulunalusaikana.

Uuu, Las Vegas!

Opettajan lomat. Ne mahtavat ja paljon kadehditut. Ja pah! Lomien ajankohta on täysin ennakkoon määrätty, mitään et pysty vaikuttamaan. Jos haluat lomalle vaikka 2 päivää ennen joululoman alkua ja olla lomalla päivän joululoman loppumisen jälkeen niin joudut hakemaan myös koko joululoman palkattomaksi, jee! Opettajien (ja koululaisten) loma-aikaan kaikki on mahdollisimman kysyttyä ja kallista ja kaikkialla on tungosta. Puhumattakaan siitä, että isolla osalla ”lomista” toki käytännössä joutuu niitä töitäkin tekemään, vaikkei koululla istua tarvitsekaan.

Häämatkan rajoitukset liittyivätkin juuri opettajien lomiin. Syyslomaviikko, lähtö aikaisintaan perjantai-iltana, reilu viikko matkoineen aikaa, paluu aivan viimeistään maanantaina aamuyöstä. Vaihtoehtoja pyöri päässä useita (mm. Venetsia, Malaga, Kenia, Malta, Toronto, Hong Kong…). Venetsiaan ei saanut majotuksia lomaosakkeen kautta kuin vuoden päähän, Malagalle oli umpisurkeat lentoajat + käytännössä autonvuokrauspakko, Kenian turvallisuus- ja tautitilanne ahdisti, Torontossa olisi kylmä… Lopulta päädyimme suuntaamaan Jenkkilään ja Las Vegasiin todettuamme, että tosiasiassa lennot välilaskuineen Las Vegasiin ja Maltalle kestäisivät yhtä kauan!

Majoituksen varasimme lomaosakkeen kautta Tahiti Village hotellista ja lennot buukkasimme AirBerliniltä (meno: Helsinki – Berliini – New York – Las Vegas, paluu: Las Vegas – Los Angeles – Düsseldorf – Helsinki). Sitten enää passien uusiminen ja esta:n anominen.

Aikaisena lauantai aamuna lokakuun lopussa suuntasimme kapsäkkeinemme Helsinki-Vantaalle, josta siirryimme Berliiniin Tegelin kentälle. 5 tunnin välilasku ja koska kaupunki sekä kenttä olivat itselleni ennestään tuttuja, päätimme suunnata eläintarhaan viettämään aikaa ja ihmettelemään. Kentältä pääsee eläintarhalle suoralla bussilla parin euron hintaan 5-10 minuutin välein ja matkan taittuminen vie noin vartin verran, ei paha! Ennen eläintarhaa poikkesimme vielä aamiaisella paikallisessa kahvilassa: valtava kuppi kahvia, valtava kuppi kaakaota, coca cola zero, valtaisat tuoreet täytetyt leivät ja jälkiruokahässäkkä yhteensä 6 euroa. Saksa on ihana maa!

Berliinin eläintarha on valtava ja pääasiassa hyvinhoidetun oloinen. Välilaskun aikana ehdimme mukavasti kiertää alueen läpi ja T näki ensimmäistä kertaa elämässään elävänä esimerkiksi norsuja, sarvikuonoja ja virtahepoja (tiesittekö muuten, että virtahevot ovat oikeasti aivan kammottavia petoja, jotka voivat hyvinkin palastella myös ihmisiä?).

Berliinistä jatkoimme matkaa myöhässä kohti New Yorkin JFK-lentokenttää, jonne aikataulun mukaisen saapumisenkin jälkeen vaihtoaikaa olisi ollut luvassa alle tunti... Lennot sujuivat kivasti. AirBerlinillä on poikkeuksetta ollut hyvä ruoka, juomat sekä palvelut kaikkiaan. Niin ja ruuat ja juomat tarjoillaan hienoista airBerlin kupeista, joita on aina pakko säästää myös kotiin! Elokuvia ja muuta oheisohjelmaa oli sopivasti ja itse olen myös tottunut lentokoneessa nukkuja.

Yhdysvaltoihin saavuttaessa maahantulotarkastus tehdään aina ensimmäisellä kentällä. Käytännössä siis kuvataan, otetaan sormenjäljet, kysellään kenties sitä, tätä tai tota, viedään matkatavarat itse tullista läpi ja siirretään eteenpäin jne. Ihanaa, New York ja 40 minuuttia vaihtoaikaa!

New Yorkissa sitten juostiin punainen priority-lappu kourassa kentän halki. Pääsimme kaikkien jonojen ohi, maahantulotarkastuksessa setä ei kysellyt meiltä yhtään mitään. Tullista pika pikaa eteenpäin ja ajoissa portilla! Viimeinen rutistus, useita tunteja sekin, New York – Las Vegas. Operoijana oli American Airlines, jonka kone oli vanha, suuri ja rämisevä. Kova meteli koko ajan, eikä maksutonta tarjoilua useamman tunnin lennon aikana. Onneksi nukuin valtaosin.

Las Vegasin kentälle saapuessamme määränpäästä ei voinut erehtyä. Jo pelkkä lentokenttä oli casinoiden ilotulitusta. Lennettyämme noin vuorokauden keräsimme kamat nopeasti kasaan ja otimme kentältä taksin alle 10 kilometrin päässä sijaitsevalle hotellillemme. Nopea sisäänkirjaus, suoraan huoneeseen, jossa totesimme, että ehkä parhaat sängyt ikinä ja nukuimme makeasti aamuun asti.

 

Seuraavina päivinä jaksoimmekin jo hyvin tutustua hotelliin ja ympäröivään kaupunkiin. Hotelli osoittautui aivan hulppeaksi: Vegasin keskustan kupeessa, kuitenkin syrjällä hälinästä. Ilmainen shuttle kuljetus keskustaan puolen tunnin välein. Kaksi valtaisaa uima-allas aluetta, toinen ”tavallinen” ja toisessa ihan mutkitteleva laiska joki, jota pitkin saattoi lipua uimadonitsin kyydissä! Kaksi 24/7 lämmitettyä ulkoilmaporeallasta, joista toinen oli K-18. Erilaista ohjattua toimintaa tarjolla, kävimme mm. askartelemassa omat kangaskassit lasten keskellä ja osallistuimme joogaan. Moderni kuntosali, jota myös kävimme testaamassa sekä hoitosalonki, jossa T kävi hieronnassa. Hotellihuone avara ja siisti, huoneessa keittovälineet ja jääkaappi sekä kylpyamme. Maailman mukavimmat sängyt! Mistään ei kuulunut mitään. Hotelliaulasta saatavilla kaikki palvelut lippujen varaamisesta ym. lähtien ja aamupäivisin tarjolla oli myös kahvia/teetä/kaakaota. Shuttlella saattoi toisinaan tehdä myös lyhyitä reissuja, itse kävimme esimerkiksi hieman syrjemmällä isossa ruokakaupassa.

Aivan hotellimme vieressä sijaitsivat valtavat Outlet-myymälät, joissa saatavilla oli ties mitä merkkitavaraa sadoista eri liikkeistä. Ja hinnat jotain aivan muuta kuin Suomessa. Ehdottomasti parasta oli mielestäni Disney-kauppa! Päätin samalla protestoida isälleni sitä mistä kaikesta olinkaan pienenä jäänyt paitsi... T löysi itselleen kellon, boksereita, kengät, paitoja ja vaikka mitä ja minä löysin itseni jatkuvasti haaveilemasta Disneykaupasta.

Las Vegasin ydinkeskusta keskittyy yhden suoran pääkadun varrelle. Pääkatua reunustavat valtaisat toinen toistaan upeammat hotellit (joiden yhteydessä on totutusti aina valtaisa casino), jotka esiintyvät eri teemoilla. Kaupungista löytyykin mm. Pikku-Pariisi, Pikku-Venetsia, Pikku-Egypti sekä mini New York! Hotellit myös houkuttelevat ihmisiä mitä erilaisimmin teemoin, esimerkiksi New York New York hotellin katolla voi ajaa vuoristoradalla, Body worlds näyttely kiersi tällä erää Luxor hotellissa, Bellagion edustalla iltaisin oli mieletön suihkulähdemusiikkiesitys, Miraclen edessä tapahtui iltaisin tulivuorenpurkaus ja Venetian hotellin edustalla oli mahdollista käydä gondoliajelulla. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat!

Iltaisin kiertelimme kaupungilla ja lähinnä tyydyimme ihastelemaan ympäristöä. Niin keinotekoista ja feikkiä, mutta kuitenkin jotain todella kiehtovaa ja hienoa! Kävimme visiittimme aikana myös katsomassa kaksi Cirque du Soleilin näytöstä, jotka olivat aivan huippuja!

Las Vegasin viikkoon sisällytimme yhden pitkän ja raskaan päiväretken, halusimme käydä Grand Canyonin south rimillä. Varasimme järjestetyn bussimatkan, luksusta kun ei tarvinnut itse ajaa tai huolehtia! Matkalla piipahdimme myös vilkaisemassa tunnettua valtavan kokoista Hooverin patoa ja ajelimme pitkin maailmankuulua Route 66:iä. Saimme myöskin kattavan selostuksen alueen historiasta ja mm. läheisestä alue 51:stä sekä ufoista.

 

Grand Canyon on mykistävä. Koon tietää ennalta aivan valtavaksi, mutta siltikään ei osaa odottaa sitä mitä näkee. 1,5 km pudotusta, kanjonin pohjalla kiemurtelee Colorado-joki satoja kilometrejä. Miljoonia vuosia kestäneet geologiset prosessit näyttävät voimansa. Kiersimme parin tunnin ajan kanjonin reunaa, pysähdyimme nauttimaan eväitä ja bongasimmepa pari condoriakin! Mielettömät maisemat, todellakin yksi maailman ihmeistä. Jälleen kuvat kertovat eniten.

Kokonaisuutena Vegasin reissu oli loistava irtiotto arjesta. Ihanat hellelukemat keskellä lokakuuta, hulppea hotelli, ikinä en ole missään nukkunut yhtä hyvin. Viileät yöt kuumassa porealtaassa lojuen. Keskustan värit, vilinä ja vilkkaus. Grand Canyonin jylhyys.

Paluulennot sujuivat ilman kummempia ongelmia, kävi tosin ilmi ettei T osaa nukkua lentokoneessa (minähän nukun vaikka kerällä rakennustyömään kattotelineellä jos tarve vaatii). Onneksi T:llä oli kuitenkin myös loman jälkeinen viikko vapaata, se todellakin tuli tarpeeseen jetlagista toipumiseksi! Kotona olimme su-ma yönä ja itse suuntasin maanantai aamuna takaisin työmaalle.

Balkanin helmiä

Balkanin helmiä

Heinäkuussa suuntasin kahden viikon reppureissulle Balkanille, suunnitelmissa kiertää Kroatiaa, Montenegroa, Bosniaa, Makedoniaa, Kosovoa ja Bulgariaa. Läpikulkumaina saisivat toimia ennestään tutut Albania ja Serbia. Ensimmäisen viikon säntäilisin yksinäni ristiin rastiin Balkania ja toiseksi viikoksi T liittyisi seuraan ja rauhoituttaisiin (sikäli mikäli sellainen kohdallani on mahdollista…?). Suorat lennot varasimme Finnairilta hyvissä ajoin Dubrovnikiin. Varasin etukäteen myös majoitukset T:n ja minun yhteisen reissuni ajaksi, mutta oman osuuteni ajattelin katsoa paikan päällä, netistä kun on lähes mahdotonta saada täysin paikkaansa pitäviä aikatauluja Balkanin liikenteestä! Kaikenlaisia aikatauluja kyllä löysin ja kävin läpi – perillä sitten kävi ilmi, että mikään ei ihan pitänyt paikkaansa. Esimerkiksi Skopjesta Sarajevoon pääsee kyllä bussilla ilta kahdeksalta, mutta ei suinkaan joka päivä, vaan kaksi kertaa viikossa.

Dubrovnik on erinomainen paikka aloittaa Balkanin kierros. Busseja kulkee kohtuullisesti eri suuntiin ja on valinnanvaraa minne jatkaa matkaa, tyypillisimpiä vierailukohteita ovat naapurimaat Bosnia ja Montenegro. Dubrovnikiin en jäänyt hengailemaan paikalle saavuttuani, vaan suuntasin suoraan kentältä bussiasemalle, josta klo 15 iltapäiväbussilla köröttelin reilut pari tuntia Montenegron Kotoriin. Tarkoituksenani oli suorittaa alkuun rankka matkustus ja suunnata suoraan yöbussilla Albanian läpi Makedonian Ohridiin, mutta kuinkas kävikään, perjantai-iltana ei bussi sinne kuljekaan, vaan vasta lauantai-iltana. Niinpä etsiydyin Kotorin vanhaan kaupunkiin, jossa majotuin huokeaan (mutta hyvätasoiseen!) hostelliin, 8 hengen ryhmähuoneeseen (”Vu de hostel” saa suosittelut!).

Montenegro: Kotor

Montenegron Kotor kuuluu Kotorin lahden poukaman ympäröimine alueineen UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Eikä ihme, paikka on lumoavan kaunis. Turkoosina kimalteleva vesi, vanhankaupungin kiemurtelevat muurit ja vuorien ympäröimä maisema. Turistikaupungin leimasta huolimatta turisteja tosiasiassa oli hyvin kohtuullisesti varsin pienessä ja sievässä vanhassa kaupungissa ja hinnat olivat suomalaiselle hyvin kohtuulliset jopa keskellä varsin ”kallista” vanhaa kaupunkia. Ruoka oli myös hyvää ja tarjontaa laajalti!

Varsinainen rantakohde Kotor ei ole. Pienehkö kivikkoranta löytyy kivenheiton päästä vanhasta kaupungista, mutta siinäpä se oikeastaan onkin. Kulttuurikohteena paikka on upea, mutta erittäin pieni, joten päiväreissukin paikalle on antoisa, pari päivää jo aivan riittävä. Ihmiset ovat ystävällisiä ja hyvin kielitaitoisia. Valuuttana toimii euro, vaikkakaan Montenegro ei ole EU:n jäsen. Omia euroja maalla ei olekaan, vaan käytössä on muiden maiden eurot.

Makedonia: Ohrid & Skopje

Kotorista matka jatkui yöbussilla Albanian halki kohti Makedonian Ohridia. Viideltä aamulla pysähdyimme jossain keskellä ei mitään ja suurin osa porukasta vaihtoi bussia. Missään ei näkynyt mitään merkkejä siitä missä mahdoimme olla, mikään paikka ei ollut auki ja Makedoniassa ei toki käytetä myöskään länsimaisia kirjaimia. Bussikuskitkaan eivät toki puhuneet sanaakaan englantia. Hädissäni huitoessani ja hokiessani ”Ohrid, Ohrid” sedät alkoivat lopulta levitellä käsiään, Ohrid siis olisi ympärillämme…

Selvä. Parin kilometrin tallustaminen keskustaan melko pimeässä ja (ilman takkia) myös aavistuksen koleassa säässä. Ensimmäiset melkein neljä tuntia sainkin tutustua Ohridiin lähes täysin omassa rauhassani – bongasin kaksi kulkukissaa, yhden koiran ja vanhan miehen, joka väkersi ongenkoukkuja.

Ohrid on viehättävä. Ohrid-järven rannalla oleva melko vilkas ja modernin oloinen kävelykatu putiikkeineen, vuoristoinen profiili, pienet sievät asuinrakennukset, jotka kohoavat rinteellä.Pienen pieni kaupunki, varustettuna aivan hillittömällä määrällä kirkkoja ja historiaa! Äärimmäisen viehättävää aluetta. Ensimmäisten kahviloiden avatessa ovensa päädyin ihailemaan auringon nousua ja kuvittelin tilaavani kaakaon ”hot chocolate”, mutta sainkin kuuman suklaavanukkaan lasissa, erinomaisen hyvää!

Ohridkaan ei ole rantakohde, piipahdin pienen pienellä rantakivikkokaistalla, jonka lisäksi järven päälle oli rakennettu kellumaan auringonottotulien armeija. Muuta rantaa ei käytännössä ollutkaan, mutta se ei vähennä Ohridin houkuttavuutta matkakohteena. Valuuttana on muuten Makedonian dinaari ja hinnat erittäin kohtuulliset… Ennen kuin jatkoin matkaani pääkaupunki Skopjeen, päätin vielä tehdä puolen tunnin veneajelun Ohrid-järvellä. Vanha setä, joka minua kyytsäsi, näytti itsestään suomalaiseen lehteen tehdyn lehtijutun! Setä oli aikoinaan ollut töissä tupakkatehtaassa ja ainakin hänen mukaansa hänellä asiat olivat paljon paremmin Titon valtakaudella…. Niin tai näin.

Iltapäivällä jatkoin matkaa kolmisen tuntia bussilla Makedonian pääkaupunki Skopjeen. Maisemat osoittautuivat kerta kaikkiaan huimiksi! Jylhiä vuoria, vehreää maastoa. Skopjen bussiasemalla minulle selvisi, että pääsisin vasta kolmen päivän päästä jatkamaan matkaa yöbussilla Bosnian Sarajevoon, joten päätin varata liput myös päiväreissuille Kosovon Pristinaan sekä Bulgarian Sofiaan.

Majotuin mukavasti pieneen hostelliin (Shanti hostel 2) syrjäisellä ja hieman pimeällä kujalla Skopjen bussiaseman ja keskustan välissä. Lisäjännitystä elämään toivat kaupungissa valtoimenaan elävät kulkukoirat, joista kaikki kohtaamani olivat onneksi vallan ystävällisiä. Ei kuitenkaan kovasti naurata kun keskellä yötä pimeällä kujalla valtavan lehmän kokoinen koira juoksee suoraan kohti, vaikkakin vain tervehtiäkseen… Oli muuten täysi työ pitää koira hostellin portin ulkopuolella! Raskauspahoinvointi myös hieman haittasi matkantekoa ja sellikaverini eivät ehkä olleet ihan innoissaan kun eräänä aamuna laattasin yläsängystä suoraan lattialle. Tosin kaikki näyttivät jokseenkin tottuneelta moiseen.

Skopje osoittautui ihanaksi. Keskustaa halkova Vardar-joki, upeat rakennukset sen laidalla, keskusaukion suihkulähteet, musiikki- ja väriesitykset, boheemi basaarialue, pieni ja sievä eläintarha, suuret puistoalueet. Kaikkiaan Makedonia yllätti positiivisesti länsimaisuudellaan – mielikuvani etukäteen olivat jotakuinkin samansuuntaiset kun kokemukseni Albaniasta ja Makedonia osoittautui kerta kaikkiaan eri planeetalla olevaksi. Köyhä maa, mutta ei kerrota sitä muille. Noin Helsingin kokoinen, mutta pienemmältä vaikuttava sympaattinen kaupunki, ihana katukahvilakulttuuri. Paikalla voi käydä myös fiilistelemässä äiti Teresan kotikonnuilla. Makedonialla on potentiaalia matkailumaana! Suomesta ei paikalle voi lentää suoraan, mutta naapurimaan Arlandan kentältä on toisinaan Skopjeen suoria lentoja.

Bulgaria: Sofia

Sofiaan päätin tehdä päiväreissun, huolimatta raskaasta viiden tunnin bussimatkasta. Edestakaista matkaa ei muuten voi hankkia lähtöpisteestä, mikäli tulee takaisin eri yhtiön bussilla… Sofian bussiasema muistuttikin sitten ihan Turkin bussiasemia, jokaisella yhtiöllä oli oma pieni kojunsa, omat bussinsa, omat kohteensa ja omat aikataulunsa… Kesti siis aikansa selvittää mistä saa ostettua liput päivän myöhäisimpään Sofia-Skopje lähtöön!

Sofia on Bulgarian pääkaupunki. Mielenkiintoinen kohde sinänsä, tätä ennen viimeksi olin poikennut Bulgariassa vuonna 2004 ja silloin kohteet olivat Mustanmeren rannikolla sijaitsevat Sunny beach, Nessebar ja Burgas.

Sofia on oikeastaan jollain tavalla pieni ja kodikas – helposti hallittavissa kävellen, ei mikään megaluokan pääkaupunki. Mitään mielestäni kovin ihmeellistä nähtävää kaupungissa ei ole, keskusta-aukioiden laidoilla on joitakin varsin hienoja rakennuksia ja kivoja kirkkoja, mutta paikoitellen myös selvää rähjäisyyttä. Kahvilakulttuuri on vilkasta ja tunnelmallista ja shoppailijalle Sofia on hyvä kohde niin hintojensa kuin tarjontansakin puolesta.

Kosovo: Pristina

Kun kerran vieressä oltiin niin pitihän sitä piipahtaa myös Kosovon pääkaupungissa Pristinassa. Matka Skopjesta taittui parissa tunnissa minibussilla. Ennakkoon Pristinassa ei pitänyt olla mitään erityisen mielenkiintoista ja se piti melko hyvin kutinsa. Tai sitten en vain löytänyt oikeita asioita?

Kohtuullisen ruma, yliliikennöity kaupunki, jossa silmiinpistävää on jenkkifanitus Bill Clintonin patsaineen ja USAn presidenttien mukaan nimettyine katuineen. Mielenpainuvin kokemus oli Pristinan bussiaseman vessat, jotka olivat ehdottomasti kamalammat kiinalaiset kyykkyvessat, kuin Pekingissä ikinä! Todella halpaa Kosovossa on ja valuuttana euro, mikä sinänsä on kivaa. Mielestäni kuitenkin päiväreissu kohde, ainakaan itselläni ei kiinnostusta pidempään visiittiin löytyisi. Missään määrin pelottavana en kohdetta osannut pitää.

Kosovossa vieraillessa kannattaa muistaa myös, että välit Serbian kanssa ovat kireähköt, joten maahantulosäännösten kanssa kannattaa olla tarkkana. Jos saavut Kosovoon vaikkapa Makedoniasta, niin et voi jatkaa suoraan matkaa Serbiaan tai sinut katsotaan laittomasti maahantulleeksi. Kosovosta Serbiaan pyrkivällä on oltava aiemmin saatu Serbian maahantuloleima. Vaihtoehdoksi jää siis palata samaa reittiä takaisin Makedoniaan ja mennä sen jälkeen Serbiaan.

Bosnia: Sarajevo & Mostar

Toinen pitkä ja piinallinen yö bussissa takana, tällä kertaa tosin bussisetä jopa väkersi minulle oman sängyn! Johtuen Skopje-Sarajevo aikatauluista jäi Bosnian visiittini aiottua lyhyemmäksi: vietin ensin päivän tallustelemalla pitkin Sarajevon vanhaa kaupunkia (todella kivanoloinen ja symppiskaupunki, joskin ihan liian pinnalliseksi vilkaisuksi jäi tutustuminen!), jonka jälkeen suuntasin illaksi kohti Mostaria. Mostarissa poikkesin vanhaan kaupunkiin illalliselle ja ihailemaan vanhaa upeaa siltaa (Stari Most), josta Mostar onkin kuuluisa.

Bosniaan houkuttaa kenties jonain päivänä vielä palata. Mostarissa yksi ilta oli ihan riittävä, mutta Sarajevossa voisi hyvinkin viettää viikonloppua ja lomakohteena Bosnia on huomattavasti Kroatiaa edullisempi, mutta varustettuna yhtä upealla ilmastolla ja hulppeilla maisemilla.

Aamusta suuntasin suoraan bussilla kohti Dubrovnikia, josta T:n kanssa suunnistimme edelleen Montenegron Kotoriin kahdeksi yöksi.

Kroatia: Dubrovnik, Plitvice & Krka

Montenegrosta palailimme T:n kanssa Dubrovnikiin. Kroatiassa on perinteisesti tarjolla paljon kotimajoitusta ja olimmekin varanneet majoituksen aivan vanhan kaupungin kupeesta vanhalta ihastuttavalta papparaiselta, joka osoittautui Suomifaniksi tietäen muun muassa Kimi Räikkösen ja Mika Häkkisen. 

Dubrovnikissa on kerrassaan upea vanha kaupunki, tulisen kuumaa keskikesällä, miljoona porrasta, tsiljoona turisti, täyteen kansoitettu piskuinen rannanpätkä ja suurimmaksi osaksi törkeän kalliita ravintoloita. Hieno paikka nähdä ja kokea, mutta lyhyt visiitti todella riittää. Itse onnistuimme ihan majapaikkamme kulmalta bongaamaan erinomaisen ravintolan niin hinnoiltaan kuin laadultaan ja söimmekin lopulta samassa paikassa jokainen päivä – erityisesti gnocchit ja pizza greece olivat makuumme.

Dubrovnikista vuokrasimme auton – etukäteispelot Kroatiassa ajamisessa osoittautuivat täysin turhiksi. Dubrovnikista pohjoiseen menee tasan yksi moottoritie, joten eksymisen vaaraa ei ole. Matkalla on tietulleja, joten matkanteosta joutuu kyllä maksamaan, mutta sitten saakin posottaa yhtä soittoa 140 km/h erittäin hyväkuntoista tietä eteenpäin erittäin vähäisten kanssa autoilijoiden seurassa! Ei paha, kun matkaa on rutkasti edessä! Mielenkiintoisena juttuna myös rahanvaihto osoittautui kohdallamme edullisimmaksi tietullissa, maksettiin siis aina niin isolla eurosetelillä kun löydettiin ja otettiin vaihtorahat kunina... Vuokrasimme auton siis kahdeksi päiväksi ja suunnitelmanamme oli piipahtaa Plitvicen ja Krkan kansallispuistoissa ja yöpyä välillä Zadarin kaupungissa.

Auton vuokraaminen olikin sitten oma operaationsa. Turisti-infossa ystävällinen työntekijä hoiti asian puolestamme, mutta maanantaina aamulla mitään autoa ei näkynyt missään. Hiltonin aulassa työntekijät kuitenkin tekivät kaikkensa auttaakseen meitä (oletettavasti luulivat kyllä meidän majoittuvan heidän hotellissaan...) ja saimmekin lopulta käyttöömme automaattivaihteisen henkilöauton hieman alkuperäistä hintaa edullisemmin. Tosin vuokraajasedällä oli valtava kiire ja hän suorastaan vain lykkäsi avaimet kouraan ja kertoi että "tuolla, tuolla, tuolla ja tuolla on lommoja, hyvää matkaa". Mielessä hetkellisesti kummittelivat kaikki ohjeistukset siitä kuinka lommot käydään etukäteen yhdessä läpi, kuvataan, kirjataan paperille..

Matkaan päästiin kuitenkin! Plitvice osoittautui uskomattoman kauniiksi. Kiersimme noin neljän tunnin mittaisen patikkaretken puiston halki ihaillen turkoosina kimmeltäviä järviä, vehreitä metsikköjä ja näimme myös kuuluisat ”roikkuvat järvet”. Edes lukuisat muut turistit eivät onnistuneet pilaamaan tunnelmaa. Upea paikka!

Zadarissa vietimme vain yön ja jatkoimme aamulla matkaa suoraan Krkan kansallispuistoon. Krka ei ole yhtä kaunis kuin Plitvice, mutta pointsit siitä, että vesiputoukseen pääsee uimaan!

Rankat kaksi päivää, paljon ajamista, mutta oli todellakin sen arvoista. Viimeiset yksi ja puoli päivää Dubrovnikissa kuluivatkin lähinnä rauhassa reissusta toipuessa.

Matkustamisesta Balkanilla yleensä

Balkanilla pääsääntöisesti bussi on vaihtoehto numero 1 silloinkin vaikka junayhteyksiä olisi tarjolla. Bussien kulkemisesta saa tietoa Internetistä, mutta tieto ei useinkaan pidä täysin paikkaansa – esimerkiksi kulkupäivät voivat olla erilaiset. Matkantekoon kannattaa siis varata hieman joustovaraa aikataulujen ja reittisuunnitelmien kanssa – majoituksia sai vallan hyvin aivan keskellä kesääkin ilman varoitusaikaa (riippuu tietysti siitäkin mitä majoitukselta edellyttää, omat edellytykseni olivat hinta ja sijainti). Usein bussiasemalla on jo vastassa joukko majoituksen tarjoajia ja tässä vaiheessa on oiva tilaisuus päästä tinkimään.

Myöskään matkankesto eri kohteiden välillä ei ole lähes koskaan lukkoon lyöty. Jotain hassua voi tapahtua tai sitten ei. Rajanylitysten kestossa voi olla todella suurta vaihtelua, toisinaan meiltä kerättiin kaikilta passit, toisinaan vain osan passit otettiin, joskus seisottiin kaikki ulkona ja otettiin kaikki tavaratkin ulos. Leimojakin tulee periaatteella miten sattuu, itse sain leimat kummallakin menokerralla Montenegrosta ja Kosovosta maahantulo ja maastapoistumisleiman, muuten mentiin leimatta. Dubrovnikista käsin jos aikoo matkustaa muualle Kroatiaan, vaatii jo sekin rajanylitystä Bosniaan ja takaisin, sillä Bosnia halkaisee noin parikymmentä kilometriä rantaviivasta Kroatian eteläosassa. Meidän ylittäessä rajaa toisella kertaa sedälle riitti, että sanottiin olevamme Suomesta. Pääasiallisesti rajanylitykset sujuivat kohdallamme varsin kohtuullisesti, mutta silti useampi tekemistäni bussimatkoista heitti saapumisajaltaan 0,5-4 tuntia.

Rahanvaihdosta ei kannata stressata, kannattavinta on vaihtaa euroja perillä paikalliseen valuuttaan. Useimmissa maissa monin paikoin myös eurot kelpaavat suoraan maksuvälineenä (toki kaikki hieman kalliimpaa euroilla maksaessa kuin paikallisella valuutalla), mutta jos käyttää äärivähän rahaa (kuten itse käytin käteistä esimerkiksi Bulgariassa 5,50 € edestä) niin tällä tuskin on merkitystä, eikä tarvi stressailla ylimääräisistä uggabugga-hiluista.

Seikkailumieltä reppuun ja eteenpäin, kyllä kaikki lopulta matkan aikana suttaantuu tavalla tai  toisella jos on tarvittaessa valmis muuttamaan suunnitelmia myös lennosta :) Itse pidin tällä reissulla eniten Makedoniasta, Bosniasta ja Montenegrosta, toki Kroatian luonnonpuistot olivat myös lumoavia.

Puolan helmi: Krakova

Juhannus Krakovassa, mikäs sen parempaa. Mieheni toinen ulkomaamatka huhtikuisen Tallinnan jälkeen :D

Puolassa olin aiemmin käynyt ainoastaan pääkaupunki Varsovassa, joka on tyyliltään varsin erilainen kuin Krakova. Näistä Krakova vetää selkeästi enemmän turisteja puoleensa. Varsovan johdosta tiesin Puolasta etukäteen sen verran, että hintataso on erittäin kohtuullinen, ostostarjonta hyvää ja arkkitehtuuri (vanhoissa kaupungeissa) viehättävää.

Saavuimme myöhään illalla Krakovan lentokentälle ja päätimme lähteä tallustamaan juna-asemalle suunnataksemme junalla keskustaan. Juna-asema on noin puolen kilometrin päässä lentoasemasta ja alkuun perille löytäminen tuotti hankaluuksia – osittain siksi, että oli pilkkopimeää. Lopulta havaitsimme päätyneemme perille, kun huomasimme raiteet suoraan jalkojemme alla – itse laituri oli melkoisen valaisematon ja yksinäinen maitolaituri vähän kuin keskellä ei mitään. Tässä vaiheessa ei voinut mitenkään havaita, että olimme juuri saapuneet Puolan suosituimpaan turistikaupunkiin :) Matka junalla keskustan päärautatieasemalle vei vartin verran ja maksoi kolmisen euroa. Mikäli ei halua kävellä lentokentän juna-asemalle tai epäilee kykyään löytää perille niin terminaalin edestä menee myös ilmainen bussikuljetus laiturille.

Majotuksen olimme varanneet vanhan kaupungin kupeesta Hotel Matejkosta. Erinomaisella sijainnilla varustettu hotelli, jossa erittäin hyvä hinta/laatusuhde! Aamiainen sisältyi hintaan, pieni ja melko vaatimaton, mutta kuitenkin. Ilmaista wifiä ei ole saatavilla ja ilmastointi ei kuulu hintaan lienevät suurimmalle osalle isoimmat miinukset paikassa. Meille kuitenkin sijainti oli asia 1 ja hinta asia 2, joten hotelli oli nappivalinta. Siisti hotelli ja ystävällinen henkilökunta. Kivenheiton päässä rautatieasemalta, isolta ostoskeskukselta sekä vanhasta kaupungista.

Krakova on Puolan vanhimpia ja suurimpia kaupunkeja ja toimi aikoinaan myös maan pääkaupunkina 1500-luvulle asti. Krakovan vanhakaupunki on kerrassaan upea, vaikkakin pieni ja onnekseen Krakova selvisi toisesta maailmansodasta ainoana suurena puolalaiskaupunkina ilman mittavia vahinkoja.

Vanhassa kaupungissa kiertelimme iltaisin aikamme kuluksi nauttien kauniista miljööstä. Myöskin ruokapaikat jättivät positiivisen kuvan! Omasta nirsoilustani johtuen perinteinen puolalainen rasvainen ja lihaisa keittiö ei kuulu suosikkeihini, joten pääasiassa valitsimme italialaista, mutta kaupungista löytyy hyvin valinnanvaraa, eivätkä vanhankaupunginkaan hinnat järkytä. Mieheni päätyi myös maistelemaan erilaisia puolalaisia oluita (sekä ensimmäisen kerran elämässään katkarapuja, todetakseen, että ne eivät todella ole hänen juttunsa…). Vanhankaupungin tori loistaa paitsi koollaan niin toimittaa kesäisin hyvin ulkoilmakahvilan virkaa katusoittajineen ja -taiteilijoineen :) Tunnelma on viihtyisä, eikä ollenkaan tule ajatelleeksi olevansa kaupungissa, joka on suuresti turistien suosiossa.

Vanhassa kaupungissa kävimme tutustumassa esimerkiksi Wavelin linnavuoreen, jossa valotti hieman Puolan jakama osa historiastaan Ruotsin kanssa. Linnavuorelta on mukavat näköalat sekä Veikseljoelle että vanhaan kaupunkiin. Krakovan halki virtaavan Veiksel joen rannalla sattui myöskin olemaan konsertti meneillään. 

Lyhyen visiittimme aikana päätimme Krakovan lisäksi suunnata etelään tutustumaan lähemmin vuoristoiseen seutuun ja niinpä matkasimme junalla katsomaan mäkihyppykisoistaan tunnettua Zakopanea, joka osoittautui varsin sympaattiseksi pieneksi vuoristokyläksi, onneksemme satuimme kaiken lisäksi paikalle markkina-aikaan, joten kaupungista jäi hurjan kivat fiilikset ja profiili vuorten ympäröimänä oli vaikuttava! Zakopane sijaitsee aivan Slovakian rajalla, joten pidempään Zakopanen matkaan voisi yhdistää vierailun Slovakian puolella – toki vaeltamista unohtamatta. Ainoan virheen teimme valitessamme menomatkan kulkuvälineeksemme junan johtuen lipunmyyjätädin varsin puutteellisesta englanninkielen taidosta ja minun vielä puutteellisemmasta puolankielen taidostani. Menomatka maitojunalle kesti nelisen tuntia ja kulkusuuntaakin vaihdettiin kerran jos toisenkin – no tulivatpahan puolalaiset maalaismaisematkin samalla tutuiksi – eikä muuten yhtään hassummat nekään! Takaisinpäin köröttelimme kahdessa tunnissa bussilla :)

Aikaa oli varsin rajallisesti, joten päätimme varata matkanjärjestäjältä kaksoisretken Auschwitz-Wieliczka, jossa samana päivänä poikettaisiin molemmissa. Itse toteutettuna matka tulee – matkustustavasta riippuen – hieman edullisemmaksi, mutta samana päivänä molempien toteuttaminen voisi olla haasteellista ja vaivalloista. Auschwitziin erillistä pääsymaksua ei ole, mutta Wieliczkaan hinnat ovat paikan mukaisesti aavistuksen suolaiset, varsinkin kun Puolassa ollaan J Auschwitz 1 ja Auswitz 2 (Birkenau) eivät myöskään sijaitse aivan vierekkäin, vaan siirtymistä tulee myös paikan päällä. Hintaa reissuille tuli yhteensä hivenen alta 50 €/naama, joka sisälsi kaikki kuljetukset, sisäänpääsyt sekä opaspalvelut ja johon olimme vallan tyytyväisiä.

Aamulla suuntasimme ensimmäiseksi Auswitziin (puolalaisittain Oświęcimiin) ja jo bussimatkalla saimme virittäytyä tunnelmaan englantia puhuvan oppaan kertoillessa keskitysleiristä ja menneisyydestä. Ensin vieraille Auswitz 1 leirillä, joka oli vaikuttava kokemus kaikkine kuvineen ja traagisine ihmiskohtaloineen. Toisessa maailmansodassa natsit vangitsivat työleireille niin juutalaisia, homoja, jehovantodistajia kun poliittisia vastustajia. Suurin osa ei selvinnyt, kaasukammiot, lääketieteelliset kokeilut, taudit, kylmyys, kuumuus ja nälkä tappoivat tehokkaasti. Leirillä oli esillä paljon kuvamateriaalia leirin uhreista ja tarinoita ihmiskohtaloista. Esillä oli myös natsien uhreiltaan keräämää omaisuutta, kaikki kun säästettiin: kasoittain erilaisia silmälaseja, proteeseja, hiusharjoja, kenkiä. Pysäyttävimpänä näkynä tonneittain hiuksia.

Auswitz-Birkenau oli aikoinaan varsinainen tuhoamisleiri. Alueelle johti rautatie ja jo asemalla vangeista erotettiin työkykyiset ja saman tien tuhottavaksi vietävät. Laaja, valtavan kokoinen alue täynnä puisia suuria hökkeleitä, joissa on valtavat määrät kerrossänkyjä. Talven kylmyys ja kesän kuumuus ovat melkein käsin kosketeltavia, samalla on selvää, että esimerkiksi rottien invaasiota ei ollut mikään estämässä. Vessat olivat alkeelliset, betonirivejä, joissa oli reikiä ja niihin päästiin kahdesti päivässä. Pysäyttävä paikka, jossa valtavan moni ihmiselämä koki loppunsa.

Iltapäivällä suuntasimme kohti Wieliczkan suolakaivosta, joka sekin kuuluu UNESCO:n maailmanperintökohteisiin Auschwitzin lisäksi. Kaivoksessa kuljimme oppaan johdolla parin kilometrin mittaisen reitin syvällä maan alla ihastellen erilaisia suolasta veistettyjä kappeleita lukuisine koristeineen. Syvällä kaivoksessa on myöskin esimerkiksi suolajärvi ja oppaan kertoman mukaan aikoinaan sinne hukkui useampi mies näiden veneiltyä järvellä ja veneen kaaduttua heidän päälleen – ilmatasku jäi, mutta ei riittänyt pitkäksi aikaa, suolaa vedessä kun on niin paljon, että uiminen pois veneen alta oli sula mahdottomuus. Vaikuttava paikka tämäkin.

Kotiinlähtöpäivänä kävimme vielä shoppailemassa menestyksellä isossa ostoskeskuksessa, jonka jälkeen suunnistimme kohti kenttää. Paluulennolla meillä oli välilasku Varsovassa, joten suunnistimme tällä kertaa kotimaanterminaaliin, joka muistutti varsin paljon Sallan bussiasemaa. Jee!

Kaikkiaan ihana juhannus, ihana kaupunki. Pieni ja sievä. Pointsit myös kaupungin tupakointikielloille, jotka koskevat sisätilojen lisäksi esimerkiksi bussipysäkkejä!