Puolan helmi: Krakova

Juhannus Krakovassa, mikäs sen parempaa. Mieheni toinen ulkomaamatka huhtikuisen Tallinnan jälkeen :D

Puolassa olin aiemmin käynyt ainoastaan pääkaupunki Varsovassa, joka on tyyliltään varsin erilainen kuin Krakova. Näistä Krakova vetää selkeästi enemmän turisteja puoleensa. Varsovan johdosta tiesin Puolasta etukäteen sen verran, että hintataso on erittäin kohtuullinen, ostostarjonta hyvää ja arkkitehtuuri (vanhoissa kaupungeissa) viehättävää.

Saavuimme myöhään illalla Krakovan lentokentälle ja päätimme lähteä tallustamaan juna-asemalle suunnataksemme junalla keskustaan. Juna-asema on noin puolen kilometrin päässä lentoasemasta ja alkuun perille löytäminen tuotti hankaluuksia – osittain siksi, että oli pilkkopimeää. Lopulta havaitsimme päätyneemme perille, kun huomasimme raiteet suoraan jalkojemme alla – itse laituri oli melkoisen valaisematon ja yksinäinen maitolaituri vähän kuin keskellä ei mitään. Tässä vaiheessa ei voinut mitenkään havaita, että olimme juuri saapuneet Puolan suosituimpaan turistikaupunkiin :) Matka junalla keskustan päärautatieasemalle vei vartin verran ja maksoi kolmisen euroa. Mikäli ei halua kävellä lentokentän juna-asemalle tai epäilee kykyään löytää perille niin terminaalin edestä menee myös ilmainen bussikuljetus laiturille.

Majotuksen olimme varanneet vanhan kaupungin kupeesta Hotel Matejkosta. Erinomaisella sijainnilla varustettu hotelli, jossa erittäin hyvä hinta/laatusuhde! Aamiainen sisältyi hintaan, pieni ja melko vaatimaton, mutta kuitenkin. Ilmaista wifiä ei ole saatavilla ja ilmastointi ei kuulu hintaan lienevät suurimmalle osalle isoimmat miinukset paikassa. Meille kuitenkin sijainti oli asia 1 ja hinta asia 2, joten hotelli oli nappivalinta. Siisti hotelli ja ystävällinen henkilökunta. Kivenheiton päässä rautatieasemalta, isolta ostoskeskukselta sekä vanhasta kaupungista.

Krakova on Puolan vanhimpia ja suurimpia kaupunkeja ja toimi aikoinaan myös maan pääkaupunkina 1500-luvulle asti. Krakovan vanhakaupunki on kerrassaan upea, vaikkakin pieni ja onnekseen Krakova selvisi toisesta maailmansodasta ainoana suurena puolalaiskaupunkina ilman mittavia vahinkoja.

Vanhassa kaupungissa kiertelimme iltaisin aikamme kuluksi nauttien kauniista miljööstä. Myöskin ruokapaikat jättivät positiivisen kuvan! Omasta nirsoilustani johtuen perinteinen puolalainen rasvainen ja lihaisa keittiö ei kuulu suosikkeihini, joten pääasiassa valitsimme italialaista, mutta kaupungista löytyy hyvin valinnanvaraa, eivätkä vanhankaupunginkaan hinnat järkytä. Mieheni päätyi myös maistelemaan erilaisia puolalaisia oluita (sekä ensimmäisen kerran elämässään katkarapuja, todetakseen, että ne eivät todella ole hänen juttunsa…). Vanhankaupungin tori loistaa paitsi koollaan niin toimittaa kesäisin hyvin ulkoilmakahvilan virkaa katusoittajineen ja -taiteilijoineen :) Tunnelma on viihtyisä, eikä ollenkaan tule ajatelleeksi olevansa kaupungissa, joka on suuresti turistien suosiossa.

Vanhassa kaupungissa kävimme tutustumassa esimerkiksi Wavelin linnavuoreen, jossa valotti hieman Puolan jakama osa historiastaan Ruotsin kanssa. Linnavuorelta on mukavat näköalat sekä Veikseljoelle että vanhaan kaupunkiin. Krakovan halki virtaavan Veiksel joen rannalla sattui myöskin olemaan konsertti meneillään. 

Lyhyen visiittimme aikana päätimme Krakovan lisäksi suunnata etelään tutustumaan lähemmin vuoristoiseen seutuun ja niinpä matkasimme junalla katsomaan mäkihyppykisoistaan tunnettua Zakopanea, joka osoittautui varsin sympaattiseksi pieneksi vuoristokyläksi, onneksemme satuimme kaiken lisäksi paikalle markkina-aikaan, joten kaupungista jäi hurjan kivat fiilikset ja profiili vuorten ympäröimänä oli vaikuttava! Zakopane sijaitsee aivan Slovakian rajalla, joten pidempään Zakopanen matkaan voisi yhdistää vierailun Slovakian puolella – toki vaeltamista unohtamatta. Ainoan virheen teimme valitessamme menomatkan kulkuvälineeksemme junan johtuen lipunmyyjätädin varsin puutteellisesta englanninkielen taidosta ja minun vielä puutteellisemmasta puolankielen taidostani. Menomatka maitojunalle kesti nelisen tuntia ja kulkusuuntaakin vaihdettiin kerran jos toisenkin – no tulivatpahan puolalaiset maalaismaisematkin samalla tutuiksi – eikä muuten yhtään hassummat nekään! Takaisinpäin köröttelimme kahdessa tunnissa bussilla :)

Aikaa oli varsin rajallisesti, joten päätimme varata matkanjärjestäjältä kaksoisretken Auschwitz-Wieliczka, jossa samana päivänä poikettaisiin molemmissa. Itse toteutettuna matka tulee – matkustustavasta riippuen – hieman edullisemmaksi, mutta samana päivänä molempien toteuttaminen voisi olla haasteellista ja vaivalloista. Auschwitziin erillistä pääsymaksua ei ole, mutta Wieliczkaan hinnat ovat paikan mukaisesti aavistuksen suolaiset, varsinkin kun Puolassa ollaan J Auschwitz 1 ja Auswitz 2 (Birkenau) eivät myöskään sijaitse aivan vierekkäin, vaan siirtymistä tulee myös paikan päällä. Hintaa reissuille tuli yhteensä hivenen alta 50 €/naama, joka sisälsi kaikki kuljetukset, sisäänpääsyt sekä opaspalvelut ja johon olimme vallan tyytyväisiä.

Aamulla suuntasimme ensimmäiseksi Auswitziin (puolalaisittain Oświęcimiin) ja jo bussimatkalla saimme virittäytyä tunnelmaan englantia puhuvan oppaan kertoillessa keskitysleiristä ja menneisyydestä. Ensin vieraille Auswitz 1 leirillä, joka oli vaikuttava kokemus kaikkine kuvineen ja traagisine ihmiskohtaloineen. Toisessa maailmansodassa natsit vangitsivat työleireille niin juutalaisia, homoja, jehovantodistajia kun poliittisia vastustajia. Suurin osa ei selvinnyt, kaasukammiot, lääketieteelliset kokeilut, taudit, kylmyys, kuumuus ja nälkä tappoivat tehokkaasti. Leirillä oli esillä paljon kuvamateriaalia leirin uhreista ja tarinoita ihmiskohtaloista. Esillä oli myös natsien uhreiltaan keräämää omaisuutta, kaikki kun säästettiin: kasoittain erilaisia silmälaseja, proteeseja, hiusharjoja, kenkiä. Pysäyttävimpänä näkynä tonneittain hiuksia.

Auswitz-Birkenau oli aikoinaan varsinainen tuhoamisleiri. Alueelle johti rautatie ja jo asemalla vangeista erotettiin työkykyiset ja saman tien tuhottavaksi vietävät. Laaja, valtavan kokoinen alue täynnä puisia suuria hökkeleitä, joissa on valtavat määrät kerrossänkyjä. Talven kylmyys ja kesän kuumuus ovat melkein käsin kosketeltavia, samalla on selvää, että esimerkiksi rottien invaasiota ei ollut mikään estämässä. Vessat olivat alkeelliset, betonirivejä, joissa oli reikiä ja niihin päästiin kahdesti päivässä. Pysäyttävä paikka, jossa valtavan moni ihmiselämä koki loppunsa.

Iltapäivällä suuntasimme kohti Wieliczkan suolakaivosta, joka sekin kuuluu UNESCO:n maailmanperintökohteisiin Auschwitzin lisäksi. Kaivoksessa kuljimme oppaan johdolla parin kilometrin mittaisen reitin syvällä maan alla ihastellen erilaisia suolasta veistettyjä kappeleita lukuisine koristeineen. Syvällä kaivoksessa on myöskin esimerkiksi suolajärvi ja oppaan kertoman mukaan aikoinaan sinne hukkui useampi mies näiden veneiltyä järvellä ja veneen kaaduttua heidän päälleen – ilmatasku jäi, mutta ei riittänyt pitkäksi aikaa, suolaa vedessä kun on niin paljon, että uiminen pois veneen alta oli sula mahdottomuus. Vaikuttava paikka tämäkin.

Kotiinlähtöpäivänä kävimme vielä shoppailemassa menestyksellä isossa ostoskeskuksessa, jonka jälkeen suunnistimme kohti kenttää. Paluulennolla meillä oli välilasku Varsovassa, joten suunnistimme tällä kertaa kotimaanterminaaliin, joka muistutti varsin paljon Sallan bussiasemaa. Jee!

Kaikkiaan ihana juhannus, ihana kaupunki. Pieni ja sievä. Pointsit myös kaupungin tupakointikielloille, jotka koskevat sisätilojen lisäksi esimerkiksi bussipysäkkejä!