Balkanin helmiä

Balkanin helmiä

Heinäkuussa suuntasin kahden viikon reppureissulle Balkanille, suunnitelmissa kiertää Kroatiaa, Montenegroa, Bosniaa, Makedoniaa, Kosovoa ja Bulgariaa. Läpikulkumaina saisivat toimia ennestään tutut Albania ja Serbia. Ensimmäisen viikon säntäilisin yksinäni ristiin rastiin Balkania ja toiseksi viikoksi T liittyisi seuraan ja rauhoituttaisiin (sikäli mikäli sellainen kohdallani on mahdollista…?). Suorat lennot varasimme Finnairilta hyvissä ajoin Dubrovnikiin. Varasin etukäteen myös majoitukset T:n ja minun yhteisen reissuni ajaksi, mutta oman osuuteni ajattelin katsoa paikan päällä, netistä kun on lähes mahdotonta saada täysin paikkaansa pitäviä aikatauluja Balkanin liikenteestä! Kaikenlaisia aikatauluja kyllä löysin ja kävin läpi – perillä sitten kävi ilmi, että mikään ei ihan pitänyt paikkaansa. Esimerkiksi Skopjesta Sarajevoon pääsee kyllä bussilla ilta kahdeksalta, mutta ei suinkaan joka päivä, vaan kaksi kertaa viikossa.

Dubrovnik on erinomainen paikka aloittaa Balkanin kierros. Busseja kulkee kohtuullisesti eri suuntiin ja on valinnanvaraa minne jatkaa matkaa, tyypillisimpiä vierailukohteita ovat naapurimaat Bosnia ja Montenegro. Dubrovnikiin en jäänyt hengailemaan paikalle saavuttuani, vaan suuntasin suoraan kentältä bussiasemalle, josta klo 15 iltapäiväbussilla köröttelin reilut pari tuntia Montenegron Kotoriin. Tarkoituksenani oli suorittaa alkuun rankka matkustus ja suunnata suoraan yöbussilla Albanian läpi Makedonian Ohridiin, mutta kuinkas kävikään, perjantai-iltana ei bussi sinne kuljekaan, vaan vasta lauantai-iltana. Niinpä etsiydyin Kotorin vanhaan kaupunkiin, jossa majotuin huokeaan (mutta hyvätasoiseen!) hostelliin, 8 hengen ryhmähuoneeseen (”Vu de hostel” saa suosittelut!).

Montenegro: Kotor

Montenegron Kotor kuuluu Kotorin lahden poukaman ympäröimine alueineen UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Eikä ihme, paikka on lumoavan kaunis. Turkoosina kimalteleva vesi, vanhankaupungin kiemurtelevat muurit ja vuorien ympäröimä maisema. Turistikaupungin leimasta huolimatta turisteja tosiasiassa oli hyvin kohtuullisesti varsin pienessä ja sievässä vanhassa kaupungissa ja hinnat olivat suomalaiselle hyvin kohtuulliset jopa keskellä varsin ”kallista” vanhaa kaupunkia. Ruoka oli myös hyvää ja tarjontaa laajalti!

Varsinainen rantakohde Kotor ei ole. Pienehkö kivikkoranta löytyy kivenheiton päästä vanhasta kaupungista, mutta siinäpä se oikeastaan onkin. Kulttuurikohteena paikka on upea, mutta erittäin pieni, joten päiväreissukin paikalle on antoisa, pari päivää jo aivan riittävä. Ihmiset ovat ystävällisiä ja hyvin kielitaitoisia. Valuuttana toimii euro, vaikkakaan Montenegro ei ole EU:n jäsen. Omia euroja maalla ei olekaan, vaan käytössä on muiden maiden eurot.

Makedonia: Ohrid & Skopje

Kotorista matka jatkui yöbussilla Albanian halki kohti Makedonian Ohridia. Viideltä aamulla pysähdyimme jossain keskellä ei mitään ja suurin osa porukasta vaihtoi bussia. Missään ei näkynyt mitään merkkejä siitä missä mahdoimme olla, mikään paikka ei ollut auki ja Makedoniassa ei toki käytetä myöskään länsimaisia kirjaimia. Bussikuskitkaan eivät toki puhuneet sanaakaan englantia. Hädissäni huitoessani ja hokiessani ”Ohrid, Ohrid” sedät alkoivat lopulta levitellä käsiään, Ohrid siis olisi ympärillämme…

Selvä. Parin kilometrin tallustaminen keskustaan melko pimeässä ja (ilman takkia) myös aavistuksen koleassa säässä. Ensimmäiset melkein neljä tuntia sainkin tutustua Ohridiin lähes täysin omassa rauhassani – bongasin kaksi kulkukissaa, yhden koiran ja vanhan miehen, joka väkersi ongenkoukkuja.

Ohrid on viehättävä. Ohrid-järven rannalla oleva melko vilkas ja modernin oloinen kävelykatu putiikkeineen, vuoristoinen profiili, pienet sievät asuinrakennukset, jotka kohoavat rinteellä.Pienen pieni kaupunki, varustettuna aivan hillittömällä määrällä kirkkoja ja historiaa! Äärimmäisen viehättävää aluetta. Ensimmäisten kahviloiden avatessa ovensa päädyin ihailemaan auringon nousua ja kuvittelin tilaavani kaakaon ”hot chocolate”, mutta sainkin kuuman suklaavanukkaan lasissa, erinomaisen hyvää!

Ohridkaan ei ole rantakohde, piipahdin pienen pienellä rantakivikkokaistalla, jonka lisäksi järven päälle oli rakennettu kellumaan auringonottotulien armeija. Muuta rantaa ei käytännössä ollutkaan, mutta se ei vähennä Ohridin houkuttavuutta matkakohteena. Valuuttana on muuten Makedonian dinaari ja hinnat erittäin kohtuulliset… Ennen kuin jatkoin matkaani pääkaupunki Skopjeen, päätin vielä tehdä puolen tunnin veneajelun Ohrid-järvellä. Vanha setä, joka minua kyytsäsi, näytti itsestään suomalaiseen lehteen tehdyn lehtijutun! Setä oli aikoinaan ollut töissä tupakkatehtaassa ja ainakin hänen mukaansa hänellä asiat olivat paljon paremmin Titon valtakaudella…. Niin tai näin.

Iltapäivällä jatkoin matkaa kolmisen tuntia bussilla Makedonian pääkaupunki Skopjeen. Maisemat osoittautuivat kerta kaikkiaan huimiksi! Jylhiä vuoria, vehreää maastoa. Skopjen bussiasemalla minulle selvisi, että pääsisin vasta kolmen päivän päästä jatkamaan matkaa yöbussilla Bosnian Sarajevoon, joten päätin varata liput myös päiväreissuille Kosovon Pristinaan sekä Bulgarian Sofiaan.

Majotuin mukavasti pieneen hostelliin (Shanti hostel 2) syrjäisellä ja hieman pimeällä kujalla Skopjen bussiaseman ja keskustan välissä. Lisäjännitystä elämään toivat kaupungissa valtoimenaan elävät kulkukoirat, joista kaikki kohtaamani olivat onneksi vallan ystävällisiä. Ei kuitenkaan kovasti naurata kun keskellä yötä pimeällä kujalla valtavan lehmän kokoinen koira juoksee suoraan kohti, vaikkakin vain tervehtiäkseen… Oli muuten täysi työ pitää koira hostellin portin ulkopuolella! Raskauspahoinvointi myös hieman haittasi matkantekoa ja sellikaverini eivät ehkä olleet ihan innoissaan kun eräänä aamuna laattasin yläsängystä suoraan lattialle. Tosin kaikki näyttivät jokseenkin tottuneelta moiseen.

Skopje osoittautui ihanaksi. Keskustaa halkova Vardar-joki, upeat rakennukset sen laidalla, keskusaukion suihkulähteet, musiikki- ja väriesitykset, boheemi basaarialue, pieni ja sievä eläintarha, suuret puistoalueet. Kaikkiaan Makedonia yllätti positiivisesti länsimaisuudellaan – mielikuvani etukäteen olivat jotakuinkin samansuuntaiset kun kokemukseni Albaniasta ja Makedonia osoittautui kerta kaikkiaan eri planeetalla olevaksi. Köyhä maa, mutta ei kerrota sitä muille. Noin Helsingin kokoinen, mutta pienemmältä vaikuttava sympaattinen kaupunki, ihana katukahvilakulttuuri. Paikalla voi käydä myös fiilistelemässä äiti Teresan kotikonnuilla. Makedonialla on potentiaalia matkailumaana! Suomesta ei paikalle voi lentää suoraan, mutta naapurimaan Arlandan kentältä on toisinaan Skopjeen suoria lentoja.

Bulgaria: Sofia

Sofiaan päätin tehdä päiväreissun, huolimatta raskaasta viiden tunnin bussimatkasta. Edestakaista matkaa ei muuten voi hankkia lähtöpisteestä, mikäli tulee takaisin eri yhtiön bussilla… Sofian bussiasema muistuttikin sitten ihan Turkin bussiasemia, jokaisella yhtiöllä oli oma pieni kojunsa, omat bussinsa, omat kohteensa ja omat aikataulunsa… Kesti siis aikansa selvittää mistä saa ostettua liput päivän myöhäisimpään Sofia-Skopje lähtöön!

Sofia on Bulgarian pääkaupunki. Mielenkiintoinen kohde sinänsä, tätä ennen viimeksi olin poikennut Bulgariassa vuonna 2004 ja silloin kohteet olivat Mustanmeren rannikolla sijaitsevat Sunny beach, Nessebar ja Burgas.

Sofia on oikeastaan jollain tavalla pieni ja kodikas – helposti hallittavissa kävellen, ei mikään megaluokan pääkaupunki. Mitään mielestäni kovin ihmeellistä nähtävää kaupungissa ei ole, keskusta-aukioiden laidoilla on joitakin varsin hienoja rakennuksia ja kivoja kirkkoja, mutta paikoitellen myös selvää rähjäisyyttä. Kahvilakulttuuri on vilkasta ja tunnelmallista ja shoppailijalle Sofia on hyvä kohde niin hintojensa kuin tarjontansakin puolesta.

Kosovo: Pristina

Kun kerran vieressä oltiin niin pitihän sitä piipahtaa myös Kosovon pääkaupungissa Pristinassa. Matka Skopjesta taittui parissa tunnissa minibussilla. Ennakkoon Pristinassa ei pitänyt olla mitään erityisen mielenkiintoista ja se piti melko hyvin kutinsa. Tai sitten en vain löytänyt oikeita asioita?

Kohtuullisen ruma, yliliikennöity kaupunki, jossa silmiinpistävää on jenkkifanitus Bill Clintonin patsaineen ja USAn presidenttien mukaan nimettyine katuineen. Mielenpainuvin kokemus oli Pristinan bussiaseman vessat, jotka olivat ehdottomasti kamalammat kiinalaiset kyykkyvessat, kuin Pekingissä ikinä! Todella halpaa Kosovossa on ja valuuttana euro, mikä sinänsä on kivaa. Mielestäni kuitenkin päiväreissu kohde, ainakaan itselläni ei kiinnostusta pidempään visiittiin löytyisi. Missään määrin pelottavana en kohdetta osannut pitää.

Kosovossa vieraillessa kannattaa muistaa myös, että välit Serbian kanssa ovat kireähköt, joten maahantulosäännösten kanssa kannattaa olla tarkkana. Jos saavut Kosovoon vaikkapa Makedoniasta, niin et voi jatkaa suoraan matkaa Serbiaan tai sinut katsotaan laittomasti maahantulleeksi. Kosovosta Serbiaan pyrkivällä on oltava aiemmin saatu Serbian maahantuloleima. Vaihtoehdoksi jää siis palata samaa reittiä takaisin Makedoniaan ja mennä sen jälkeen Serbiaan.

Bosnia: Sarajevo & Mostar

Toinen pitkä ja piinallinen yö bussissa takana, tällä kertaa tosin bussisetä jopa väkersi minulle oman sängyn! Johtuen Skopje-Sarajevo aikatauluista jäi Bosnian visiittini aiottua lyhyemmäksi: vietin ensin päivän tallustelemalla pitkin Sarajevon vanhaa kaupunkia (todella kivanoloinen ja symppiskaupunki, joskin ihan liian pinnalliseksi vilkaisuksi jäi tutustuminen!), jonka jälkeen suuntasin illaksi kohti Mostaria. Mostarissa poikkesin vanhaan kaupunkiin illalliselle ja ihailemaan vanhaa upeaa siltaa (Stari Most), josta Mostar onkin kuuluisa.

Bosniaan houkuttaa kenties jonain päivänä vielä palata. Mostarissa yksi ilta oli ihan riittävä, mutta Sarajevossa voisi hyvinkin viettää viikonloppua ja lomakohteena Bosnia on huomattavasti Kroatiaa edullisempi, mutta varustettuna yhtä upealla ilmastolla ja hulppeilla maisemilla.

Aamusta suuntasin suoraan bussilla kohti Dubrovnikia, josta T:n kanssa suunnistimme edelleen Montenegron Kotoriin kahdeksi yöksi.

Kroatia: Dubrovnik, Plitvice & Krka

Montenegrosta palailimme T:n kanssa Dubrovnikiin. Kroatiassa on perinteisesti tarjolla paljon kotimajoitusta ja olimmekin varanneet majoituksen aivan vanhan kaupungin kupeesta vanhalta ihastuttavalta papparaiselta, joka osoittautui Suomifaniksi tietäen muun muassa Kimi Räikkösen ja Mika Häkkisen. 

Dubrovnikissa on kerrassaan upea vanha kaupunki, tulisen kuumaa keskikesällä, miljoona porrasta, tsiljoona turisti, täyteen kansoitettu piskuinen rannanpätkä ja suurimmaksi osaksi törkeän kalliita ravintoloita. Hieno paikka nähdä ja kokea, mutta lyhyt visiitti todella riittää. Itse onnistuimme ihan majapaikkamme kulmalta bongaamaan erinomaisen ravintolan niin hinnoiltaan kuin laadultaan ja söimmekin lopulta samassa paikassa jokainen päivä – erityisesti gnocchit ja pizza greece olivat makuumme.

Dubrovnikista vuokrasimme auton – etukäteispelot Kroatiassa ajamisessa osoittautuivat täysin turhiksi. Dubrovnikista pohjoiseen menee tasan yksi moottoritie, joten eksymisen vaaraa ei ole. Matkalla on tietulleja, joten matkanteosta joutuu kyllä maksamaan, mutta sitten saakin posottaa yhtä soittoa 140 km/h erittäin hyväkuntoista tietä eteenpäin erittäin vähäisten kanssa autoilijoiden seurassa! Ei paha, kun matkaa on rutkasti edessä! Mielenkiintoisena juttuna myös rahanvaihto osoittautui kohdallamme edullisimmaksi tietullissa, maksettiin siis aina niin isolla eurosetelillä kun löydettiin ja otettiin vaihtorahat kunina... Vuokrasimme auton siis kahdeksi päiväksi ja suunnitelmanamme oli piipahtaa Plitvicen ja Krkan kansallispuistoissa ja yöpyä välillä Zadarin kaupungissa.

Auton vuokraaminen olikin sitten oma operaationsa. Turisti-infossa ystävällinen työntekijä hoiti asian puolestamme, mutta maanantaina aamulla mitään autoa ei näkynyt missään. Hiltonin aulassa työntekijät kuitenkin tekivät kaikkensa auttaakseen meitä (oletettavasti luulivat kyllä meidän majoittuvan heidän hotellissaan...) ja saimmekin lopulta käyttöömme automaattivaihteisen henkilöauton hieman alkuperäistä hintaa edullisemmin. Tosin vuokraajasedällä oli valtava kiire ja hän suorastaan vain lykkäsi avaimet kouraan ja kertoi että "tuolla, tuolla, tuolla ja tuolla on lommoja, hyvää matkaa". Mielessä hetkellisesti kummittelivat kaikki ohjeistukset siitä kuinka lommot käydään etukäteen yhdessä läpi, kuvataan, kirjataan paperille..

Matkaan päästiin kuitenkin! Plitvice osoittautui uskomattoman kauniiksi. Kiersimme noin neljän tunnin mittaisen patikkaretken puiston halki ihaillen turkoosina kimmeltäviä järviä, vehreitä metsikköjä ja näimme myös kuuluisat ”roikkuvat järvet”. Edes lukuisat muut turistit eivät onnistuneet pilaamaan tunnelmaa. Upea paikka!

Zadarissa vietimme vain yön ja jatkoimme aamulla matkaa suoraan Krkan kansallispuistoon. Krka ei ole yhtä kaunis kuin Plitvice, mutta pointsit siitä, että vesiputoukseen pääsee uimaan!

Rankat kaksi päivää, paljon ajamista, mutta oli todellakin sen arvoista. Viimeiset yksi ja puoli päivää Dubrovnikissa kuluivatkin lähinnä rauhassa reissusta toipuessa.

Matkustamisesta Balkanilla yleensä

Balkanilla pääsääntöisesti bussi on vaihtoehto numero 1 silloinkin vaikka junayhteyksiä olisi tarjolla. Bussien kulkemisesta saa tietoa Internetistä, mutta tieto ei useinkaan pidä täysin paikkaansa – esimerkiksi kulkupäivät voivat olla erilaiset. Matkantekoon kannattaa siis varata hieman joustovaraa aikataulujen ja reittisuunnitelmien kanssa – majoituksia sai vallan hyvin aivan keskellä kesääkin ilman varoitusaikaa (riippuu tietysti siitäkin mitä majoitukselta edellyttää, omat edellytykseni olivat hinta ja sijainti). Usein bussiasemalla on jo vastassa joukko majoituksen tarjoajia ja tässä vaiheessa on oiva tilaisuus päästä tinkimään.

Myöskään matkankesto eri kohteiden välillä ei ole lähes koskaan lukkoon lyöty. Jotain hassua voi tapahtua tai sitten ei. Rajanylitysten kestossa voi olla todella suurta vaihtelua, toisinaan meiltä kerättiin kaikilta passit, toisinaan vain osan passit otettiin, joskus seisottiin kaikki ulkona ja otettiin kaikki tavaratkin ulos. Leimojakin tulee periaatteella miten sattuu, itse sain leimat kummallakin menokerralla Montenegrosta ja Kosovosta maahantulo ja maastapoistumisleiman, muuten mentiin leimatta. Dubrovnikista käsin jos aikoo matkustaa muualle Kroatiaan, vaatii jo sekin rajanylitystä Bosniaan ja takaisin, sillä Bosnia halkaisee noin parikymmentä kilometriä rantaviivasta Kroatian eteläosassa. Meidän ylittäessä rajaa toisella kertaa sedälle riitti, että sanottiin olevamme Suomesta. Pääasiallisesti rajanylitykset sujuivat kohdallamme varsin kohtuullisesti, mutta silti useampi tekemistäni bussimatkoista heitti saapumisajaltaan 0,5-4 tuntia.

Rahanvaihdosta ei kannata stressata, kannattavinta on vaihtaa euroja perillä paikalliseen valuuttaan. Useimmissa maissa monin paikoin myös eurot kelpaavat suoraan maksuvälineenä (toki kaikki hieman kalliimpaa euroilla maksaessa kuin paikallisella valuutalla), mutta jos käyttää äärivähän rahaa (kuten itse käytin käteistä esimerkiksi Bulgariassa 5,50 € edestä) niin tällä tuskin on merkitystä, eikä tarvi stressailla ylimääräisistä uggabugga-hiluista.

Seikkailumieltä reppuun ja eteenpäin, kyllä kaikki lopulta matkan aikana suttaantuu tavalla tai  toisella jos on tarvittaessa valmis muuttamaan suunnitelmia myös lennosta :) Itse pidin tällä reissulla eniten Makedoniasta, Bosniasta ja Montenegrosta, toki Kroatian luonnonpuistot olivat myös lumoavia.