Haloo Hannover!

Hyvä ystäväni R on palaamassa Suomeen ja kaipasi kipeästi viime hetken seuraa luokseen Saksan Hannoveriin. Siispä tiistaina kotiin Ranska-Monaco-Italia reissulta, 2 päivää töitä ja torstaina töiden jälkeen viivana lentokentälle suuntana Hannover Kööpenhaminan kautta SAS:lla. Star Alliancea paljon hyödyntäneenä sain lentoni to-su hankittua keräämilläni pisteillä – paluu vieläpä businessluokassa (economyluokan lentoja ei ollut illalle tarjolla). Itse makselin lennoista verot eli 70 €.

Jälleen Saksassa ja riemukas jälleennäkeminen! R ja D noutivat minut autolla piskuiselta lentokentältä ja suuntasimme Hannoverin laitamille R:n ja D:n viihtyisään kolmioon. Ensimmäisenä iltana nukkumatti kutsui varhain, mutta seuraavana aamuna suuntasimme ensimmäisenä R:n ja koirien kanssa pihalle ympäristöä tutkimaan. R:n ja D:n kodin ympäristö osoittautui olevan paljolti avaraa peltomaisemaa. Saksalaiset ovat muuten järjestäen hurjan eläinrakkaita ja ystävällisiä, kaduilla ystävälliset ”haloo” ja ”tschüss” vaihdetaan lähes joka vastaantulijan kanssa keskustan ulkopuolella.

 

Aamulenkin jälkeen otimme suunnaksi Hannoverin keskustan u-bahnilla. Kaupunki on suunnilleen Helsingin kokoinen, mutta vaikuttaa pienemmältä. Keskusta on melkoisen pieni ja idyllinen ja kaupunki laajalle levittäytynyt. Kaupunki on alun perin rakennettu keskiajalla, mutta toisen maailmansodan aikana kaupungista jopa 70 % pommitettiin maantasalle ja sen jälkeen on ollut uudisrakentamisen vuoro. Toki entisöityä vanhaa ja kaunistakin löytyy, mutta ei Saksalle tyypillistä varsinaista vanhaa kaupunkia, vaan jäljellä on piskuinen entisöity versio.

Keskustan piskuinen vanhakaupunki on kuitenkin varsin viehättävä. Kävelimme kujia pitkin maisemia katsellen ja poikkesimme morsiusliikkeeseen sovittelemaan hääpuukuja – löysin yhden joka oli aivan ihana edestä ja toisen joka oli aivan ihana takaa :D no, ehkä joskus tärppää…

Bongasimme myös kaupungin kuuluisat Nana-patsaat, kiertelimme kirkoissa ja poikkesimme italialaiseen ravintolaan syömään. Minä laktovegetaristina ja R pescovegetaristina vältämme aina menemästä saksalaisiin ravintoloihin…

Iltaa jatkoimme kotosalla, kuukausien aikana kertyneitä kuulumisia kun ei vaihdeta parissa tunnissa. Lauantai aamuna suuntasimme tutustumaan Hannoverin uuteen kaupungintaloon (Neues Rathaus 1913), joka on hieno, linnamainen ja hulppeat näköalat tarjoava rakennus. Kaupungintalo vielä sijaitsee sievän Maschparkin puiston vieressä ja edessä on myös vesialue. Rakennuksessa vierailu on ilmaista ja sisätiloista löytyy esimerkiksi kattava esittely Hannoverin historiasta pienoismallien muodossa.

Illan vietimme jälleen kotosalla ruokaa kokaten ja kuulumisia vaihdellen. Ruoka on muuten Saksassa aivan kadehdittavan halpaa..! Samoin vuokrat ja eläinlääkärit ja moni muu asia. Tosin esimerkiksi terveydenhuolto onkin sitten eri tyyristä.

 

Sunnuntaina ennen kotiin paluutani kävimme koirien kanssa tutustumassa Herrenhausenin laajoihin puutarhoihin. Sisälle varsinaisiin puutarhoihin ei yllättäen saanut piskien kanssa suunnata, joten tyydyimme talsimaan ulkopuolella ja ihastelemaan samalla kyhmyjoutsenia, sinisorsia ja nokikanoja. Poikkesimme myös syömään ravintolaan (saksalaiseen! ja voi blääh, ainoa mitä listalta saa missä ei ole lihaa/kanaa/kalaa oli sitten jälkiruokalistalla…). Saksassa on tavallista, että hyvin monessa paikassa koiratkin saa ottaa sisään ravintolaan.

 

 

Päivällä oli aika suunnata lentokentälle. Lähdimme varmuuden vuoksi ajoissa matkaan, sillä Putin ja Merkel tulivat sunnuntaina avaamaan Hannoveriin jotkut mitkä lie messut, joiden takia oli syytä olla huolissaan, että liikenne kenties olisi tukossa. Lentäessäni businessluokassa minulla sai olla 

 

mukanani 2 x 32 kg matkalaukku, joten olin lentänyt Saksaan kahden sisäkkäin asetetun matkalaukun kanssa. Pois lähtiessäni R täytti toisen omilla tavaroillaan 32 kg asti ja täytti myös minun matkalaukkuuni jääneen tilan. R:n isä olisi Helsinki-Vantaalla vastaanottamassa tavaroita.

Lento Köpikseen sujui mallikkaasti tunnissa. Businessluokkalaisena minulla oli myös ateria tunnin lennolla! Lentoemännät katselivat kummeksuen kun en koskenutkaan pramean näköiseen lohi- ja leikkelelautaseen :D Olin sitten jälleen unohtanut ilmoittaa olevani vegetaristi. Samoin kävi muuten viime kerralla…

Köpiksessä suuntasin tieni ensimmäisenä businessloungeen, olinhan siihen tällä kertaa oikeutettu, enkä koskaan ollut kokeillut. SAS:n loungessa sitten olikin tarjolla pehmeitä nojatuoleja, ilmainen wifi, ilmaista teetä/kahvia/kaakaota, keksejä, hedelmiä ja jopa kuppinuudeleita jos alkaisi hiukoa. Aivan luksusta kolmen tunnin vaihdolle! Loungessa kulutin ajasta valtaosan ja hieman ennen koneen lähtöä kipitin tekemään pakolliset ostokset eli käytännössä iskän tuliaiset.

Lento Helsinki-Vantaalle laskeutui puoli tuntia aikataulusta jäljessä joskus kahden aikaan yöllä, onnekseni oli kyyti vastassa :)

 Aamulla töissä hieman väsytti, mutta olihan huippureissu!

Pääsiäinen Nizzassa. Onko parempaa? :P

Lensimme kaverini M:n kanssa Nizzaan Finnairin suorilla lennoilla, jotka oltiin kaukaa viisaasti varattu jo viime vuonna, muutenhan pääsiäinen on ökykallista aikaa reissata. Lento Nizzaan vie kolmisen tuntia ja lentokentältä pääsee suoraan keskustaan neljän euron hintaan, matkaa on kuutisen kilometriä.

Nizza sijaitsee Ranskan Rivieralla (Côte d'Azur) Provencen alueella ollen sen suurin kaupunki. Alue on varsin suosittua matkustusaluetta ja idässä Italian puolella jatkeena on välittömästi Italian riviera. Väkeä Nizzassa on suunnilleen 350 000 ja kaupungin perustivat aikanaan kreikkalaiset ja sittemmin alueelle saapuivat myös roomalaiset, joten kaupungissa on selviä italialaisvaikutteita.

Saavuimme sateiseen Nizzaan torstai-iltana ja suuntasimme saman tien kentältä kohti Nizzan rautatieasemaa. Majoituksen olimme varanneet rautatieaseman vieressä sijaitsevasta Hôtel la Belle Meunièrestä. 4 hengen huoneessa viisi yötä kustansi 100 €/naama. Hotellin sijainti oli loistava, hintataso kohtuullinen ja henkilökunta ääriystävällistä. Huoneet olivat vanhanaikaisia ja kotikutoisia, mutta sympaattisia. Suihku ja vessat löytyivät käytäviltä ja olivat ok. Pyyhe ei sisältynyt hintaan ja enkös juuri sen jättänyt kotia… no, tuli sitten pärjättyä viisi päivää ilman pyyhettä (ei, en ollut käymättä suihkussa viittä päivää!).

Nizzassa pyörimiseen emme käyttäneet kokonaista päivää missään vaiheessa, olimmehan kaupungissa joka tapauksessa jokaisen illan. Nizzan vanhakaupunki on hyvin säilynyt ja varsin viehättävä upeine barokkirakennuksineen, mutta mitään kovin ihmeellistä nähtävää kaupunki ei tarjoa. Ravintolatarjonta on kohtuullista ja kohtuuhintaista, kunhan vähän pitää silmänsä auki mihin menee. Bonuksena kaupungille täytyy myöskin lukea se, että kesäaikaan kaupungissa voi yhdistää ranta- ja kaupunkiloman ja etäisyydet muualle ovat lyhyitä ja edullisia (esim. Monacoon pääsee bussilla eurolla/suunta).

Majoituksemme oli loistavalla paikalla ympäri reissaamistamme ajatellen, mutta huonekaverimme, ranskalainen setämies osoittautui hankalaksi. Saapuessamme ensimmäisenä iltana huoneeseen oli setämies vallannut tavaroineen huoneen neljästä sängystä kolme. Setämies myös kuivatteli pyykkejään huoneessa ja katsoi televisiosta ranskankielisiä ohjelmia. Setämies myös omisti ainoat valot huoneessa. Ei tässä vielä mitään, mutta jutellessamme keskenämme setämies pyysi meitä olemaan hiljaa, jotta hän voi katsoa telkkaa. Kuiskintamme jatkuessa setämies lisäsi volyymiä. Setämies katsoi telkkaa pitkälle yli puolen yön ja luki sen jälkeen muutaman tunnin vielä lehteä. Aamu alkoikin sitten kello kuusi kun setämies avasi television, laittoi valot päälle ja avasi ikkunan. Päätimme poistua paikalta nopeasti. Iltasella vastassa oli taas setämies katsomassa telkkaa ja valittamassa metelöinnistämme… Huoneessa oli lisäksi vain tasan 2 pistorasiaa, joista setämiehen telkkari (joka oikeasti oli hotellin tv) vei koko ajan toisen. Yö tuli jälleen vasta aamuyöstä ja aamu alkoi ani varhain television kera. Iltaa Milla ei enää kestänyt, vaan alkoi silmitön huuto Millan ja setämiehen välillä, joka huipentui siihen kun Milla kävi hakemassa hotellisedän paikalle ja tämä ja setämies huusivat toisilleen ainakin puolen tunnin ajan keskellä yötä sekä englanniksi että ranskaksi. Seuraavana päivänä hotellinjohtajatar heitti setämiehen pihalle. Jee!

Monaco

Nizzasta on Monacoon vain noin 30 kilometrin matka ja hintaa tulee euro, joten pakkohan Monacossa oli poiketa. Matkalla pysähdyimme myös ihmettelemään upeita maisemia ja Villa Ephrussi de Rothschildiä, jossa on mm. valtaisa puutarha.

Monte-Carlon kasino

Jatkomatka Monacoon meinasikin tuottaa ongelmia, täpötäysien bussien huristellessa ohi, joten päädyimme taktisesti liftaamaan. Saldona yksi pyöräilijä pahoitteli, ettei kykene meitä Monacoon kuskaamaan… Lopulta onneksemme paikalle saapui bussi, jonne mahduimme.
Monaco. Rikkaiden ja kuuluisien asuinpaikka. Formulakisojen pitopaikka. Maailman toiseksi pienin itsenäinen valtio. Ruhtinaskunta, jonka hallitsijoiden elämään kuuluu jos jonkinmoista murheellista käännettä. Pinta-alaa alle 2 neliökilometriä, asukkaita reilu 30 000 ja ainoana rajanaapurina Ranska.
Monaco jakautuu kuuteen eri kaupunginosaan, joista me pyörimme lähinnä Monaco-Villessä (ns. vanha kaupunki) sekä Monte Carlossa. Kävimme ihailemassa ruhtinaan palatsia sekä kuuluisaa Monte Carlon kasinoa. Poikkesimme myös akvaariossa ihmettelemässä mereneläviä. Sää suosi, aurinko paistoi ja lämpötilakin oli yli 20 astetta, joten Monaco näyttäytyi varmasti parhaimmillaan. Kukkuloilta alas satama-alueen suuntaan katsoen hyvin kaunista ökyjahtien täplittämää ökyaluetta. Hieno paikka vierailla ehdottomasti, mutta päivässä kyllä näkee kaiken oleellisen vallan mainiosti.
Niin Monaco on pieni. Tosi pieni. Ja arvatkaa missä tällä reissulla eksyttiin? Niin juuri…

Cannes

Cannesissa poikkesimme tutkimassa katuun painettuja kuuluisuuksien kädenjälkiä. Muuta nähtävää kaupungissa ei juuri tuntunut olevankaan (paitsi Mustanaamion linna merellä!), ilmeisesti kaupungin ainoa juttu on elokuvajuhlat filmitähtineen. Satama oli ihan viehättävä, mutta ei tarjonnut mitään ihmeellistä.

Antibes

Kevät Antibesissä

Antibes on ihana. Ihana ihana. Pieni ja söpö ja kaunis ja viehättävä ja sydämellinen. Kenties lempipaikkani tällä reissulla. Antibesissä päätarkoituksenamme oli vierailla Picassomuseossa, jossa ensimmäistä kertaa tutustuin esimerkiksi Picasson keramiikkaan. Ja tykkäsin siitä muuten huomattavasti enemmän kuin Picasson kubismista. Mutta voinkin suoraan myöntää rajoittuneisuuteni, minä vain en kykene ymmärtämään sitä, mitä hienoa on siinä, että naisella on kolmiomainen pää ja kolme terävää tissiä.

Marseille

Euroopan kulttuuripääkaupunkiin 2013, Marseilleen suuntasimme junalla. Alle 26-vuotiaat saavat junamatkoista – 25 %, joten kannattaa hyödyntää jos ikä sopii! Matka kesti muutaman tunnin, mutta mikäs siinä upeiden maisemien kanssa matkatessa.

Marseille sijaitsee Rhônejoen suulla ja on Ranskan vanhimpia kaupunkeja ja toiseksi suurin yli 800 000 asukkaallaan. Marseillella on jossain määrin kyseenalainenkin maine jonkinlaisena rikoksien ja taskuvarkauksien tyyssijana, mutta mielikuva kaupungista vierailun perusteella on ennen muuta positiivinen.

 Hienoin nähtävyys ja kaupunkikuvaa hallitseva tekijä on ehdottomasti valtaisa satama-alue. Marseillella on valtavasti rantaviivaa ja saaret If ja Frioul sijaitsevat vartin matkan päässä. Valitettavasti tuulinen sää esti kuitenkin saarivierailut. Alexander Dumasin historiallisessa Monte-Criston kreivissä päähenkilö seikkailee juurikin Marseillessa ja tarinan linna, Château d’If , sijaitsee juurikin If:n saarella. Sataman vastakkaisella puolella levittäytyy viehko Le Panierin vanhakaupunki ja kaupunkikuvaa kukkulalta hallitsee Notre-Dame-de-la-Garde kirkko.

Aix-en-Provence

Marseilleista päätimme tehdä vielä pikkuretken paljon kehuttuun Aix-en-Provencen kaupunkiin. Kaupunki on pieni ja sievä, valtaisien puiden reunustamia bulevardeja ja tsiljoonia suihkulähteitä. Ei kuitenkaan mitään erityistä, ei ihan saamansa hehkutuksen veroinen. Tuttavallisesti Aixista lähtöisin on taidemaalari Paul Cezanne.

Italia

Kun kerran rajantuntumassa oltiin niin pakkohan sitä oli Italiaankin päästä. Tutuiksi vilaukselta tulivat niin San Remon (aivan saakelinmoisen pitkä autio kävelyputki junaraiteille!) kuin Ventimiglian pikkukaupungit.

Galeone Neptune

Kunnon reissut sitten teimmekin Ligurian maakunnan Genovaan, joka oli oikein värikäs ja vilkas satamakaupunki. Matkailijaystävällinen kaupunki on myös suurien kävelyalueidensa ansiosta. Genovan Via Garibaldi ( eli Strada Nuova-katu) on 1500-luvun palatsiarkkitehtuurinsa vuoksi Unescon maailmanperintökohde. Kaupungin liikekeskusta noudattelee ruutukaavaa, vanhakaupunki on rinteessä ja sokkeloinen. Piazza de Ferrari, jonka laidalla on mm. Dogen palatsi, on tärkeimpiä nähtävyyksiä ja toki meidän piti myös katsastaa tönö, jossa Kolumbuksen väitetään syntyneen. Vanhassa satamassa, Porto Anticossa, kävimme myös tsekkaamassa merirosvolaiva Galeone Neptunen, joka on rakennettu Roman Polanskin Pirates elokuvaan 8,2 miljoonalla eurolla.^[3]

Genovasta matkamme jatkui junaillen Alppikaupunki Torinoon, joka on kuuluisa talviolympialaisten pitopaikka. Matka sujui mukavasti, emme saaneet Millan kanssa vierekkäisiä paikkoja, joten pikkuruinen tummaihoinen poika viihdytti minua matkan ajan laulaen J Mikäs siinä.

@ Torino

Niinpä saavuimme Torinoon, joskus 400-luvulla Hannibalin hävittämän Taurasian tilalle perustettuun historialliseen kaupunkiin, jossa oli kylmä ja kuollutta. Pääsiäinen ja Genovassa oli bileet, mutta Torinossa kaikki tuntui olevan suljettuna ja nälkä kurni. Kiersimme keskustan nähtävyydet katsomassa, Torino on yleisluonteeltaan arkkitehtuurisesti hivenen jylhä ja mahtipontinen, täysin erilainen kuin Genova. Pikainen kaupunkikierros näytti meille esimerkiksi Piazza Castellon, jonka laidalla on kuninkaallinen palatsi ja yritimme myös löytää tiemme Johannes Kastajan katedraaliin ihmettelemään ikivanhaa käärinliinaa, mutta siellä sitten näytettiinkin käärinliinaa vain videolta. Torino on muuten aikoinaan ollut yhdistyneen Italian ensimmäinen pääkaupunki.

Ventimiglia

Torinosta matkamme jatkui takaisin kohti Nizzaa. Junanvaihto San Remossa ja olimme jälleen Ventimigliassa. Jossa saatoimme todeta, että yksikään juna ei enää maanantai-iltana mene Ranskaan. On muuten tosi hienoa todeta illalla klo 23 sateisella rautatieasemalla, että olemme Italiassa ja lentomme kotiin lähtee seuraavana aamuna Ranskasta. Siispä päätöntä säntäilyä edestakaisin ja yrityksiä selvittää miten pääsemme perille. Lopulta eräs papparainen suostui heittämään meidät pienestä maksusta perille! Pappa tosin ei puhunut kuin ranskaa ja italiaa, joten tyydyimme toistelemaan: ”alla stazione, la gare, per favore, s'il vous plaît”. Matkan varrella on muuten autolla ajaessa useampi tietulli, joiden ohittaminen verottaa aina muutaman euron. Papparaisella oli selviä vaikeuksia selvitä Nizzan asemalle, joten Nizzassakin pyörimme vielä tunnin verran ympyrää samalla kun papparainen huuteli auton ikkunasta reittiohjeita muilta autoilijoilta…

Kaikesta huolimatta selvisimme perille. Reissussa rähjääntyneinä, mutta onnellisina. Aamulla olikin sitten kotiinpaluun aika. Huippureissu, huippuseuraa, ranskalaista setämiestä lukuun ottamatta. 6 päivää, 5 yötä ja valtavasti ehdittiin nähdä. Seuraavaa kertaa odotellessa :)