Syyskuun viimeisellä viikolla Kreetalla säät edelleen suosivat, joka päivä lämpöä noin 30 astetta ja pilvetön taivas. Mä niin rakastan Kreikkaa! Ensimmäinen päivä vietettiin rusketusta hankkien ja alueeseen vähitellen tutustuen. Itselleni alue oli ennestään tuttua parin vuoden takaa, mutta mutsille kyseessä oli ensimmäinen Kreetan reissu.
Toisena päivänä suuntasimme saaren itäpuolelle Apollomatkojen retkelle Spinalongan saarelle. Spinalonga on pikkuruinen saari, jonne aikoinaan 1900-luvun alusta puolen välin tienoille pakkosiirrettiin kaikki spitaaliset. Suomalaista matkaopasta ei ollut tarjolla, mutta onneksemme saimme ruotsalaisen tanskalaisen sijaan. Tai no, sujuu multa tanskakin autettavasti jos yritän puhua ruotsia kuuma peruna suussa ;) Agios Nikolaoksen kaupungista lähdimme matkaan veneellä ja pysähdyimme ensin nauttimaan rantaelämästä pienelle Kolokitan saarelle, jossa laivan henkilöstö grillasi meille ruokaa. Oli muuten parhaat retkieväät ikinä! Kreikkalaista salaattia viinilehtikääryleiden kera (muilla oli joku pihvi), pala patonkia ja omena. Spinalongalla kiersimme kaksi tuntia, jonka aikana opas kävi tarkkaan läpi saaren historian. Olen aina kuvitellut äidin ymmärtävän ruotsia edes kohtuullisesti, mutta uskoni sai nyt kyllä kolauksen. Äiti kysyi minulta ovatko vessat toisella puolella, johon totesin että en tiedä. Äiti totesi oppaan sanoneen niin, johon totesin, että kuuntelin opasta kyllä tarkkaan, mutta ei hän mielestäni mitään vessoista puhunut… Toisella puolella saarta sitten äiti totesi turhautuneena, että eihän täällä mitään vessoja ole, vaikka aivan varmasti opas totesi että ”huset” on toisella puolella :D Spinalongan jälkeen meillä oli vielä aikaa nauttia tunnin verran Agios Nikolaoksesta ennen Plataniakseen paluuta. Agios Nikolaos on todella todella söpö kaupunki, jossa on pieni lahti keskellä kaupunkia. Korkeuseroja on jonkin verran ja monet talot ovat söpön pastellisävyisiä. Tänne voisi joskus tulla pidemmäksikin aikaa. :)
Seuraavana päivänä oli vuorossa pitkään haaveilemani Samarian rotko. Linnuntietä 18 kilometriä, oikeasti 21 kilometriä + 3 kilometriä asvalttitietä Agia Roumelin kylään, josta laiva lähtisi. Ensimmäiset kilometrit olivat laskeutumista alas rotkoon ja jalat joutuivat heti koetukselle. Taukopisteitä oli sopivin väliajoin, niissä oli vessat ja vesipisteet, myös purosta saattoi täyttää vesipulloa. Maisemat olivat upeat. Metsää, jylhiä kalliorinteitä. Muutamaan otteen ylitettiin puro kiviä pitkin hyppimällä tai puista rakennettua siltaa pitkin. Toisinaan oli pätkiä, jolloin oli hypittävä kiveltä toiselle ja toivottava, että kivi pysyy paikallaan. Mikäli ei, niin äkkiä hyppy seuraavalle kivelle. Ajankäyttö ei itseltäni sujunut aivan oppikirjan mukaan, olin perillä Agia Roumelin kylässä ennen kello kahta ja vene sieltä lähti eteenpäin vasta 17.30. Enemmänkin aikaa olisi siis voinut käyttää ihmettelyyn ja kenties seuraavat päivätkin olisivat olleet vähän vähemmän kivuliaita… Rotkon kuitenkin kykenee kulkemaan vaaditussa ajassa läpi normaalilla peruskunnolla. Loukkaantumisriski on kuitenkin aina olemassa, jos jotain sattuu niin aasikyyti vie takaisin.
Samarian jälkeiset päivät sitten tasoiteltiinkin rusketusta ja paranneltiin kipeitä pohkeita :D Haaveilin vähän kiertäväni myös Imbrosian rotkon, mutta oppaan kuvaus sai minut muuttamaan mieleni. Opas totesi Imbrosian olevan ikään kuin Samarian pikkusisko. Vähän kuin kävisi ensin Tuurin kyläkaupassa ja lähtisi sitten halpahalliin… :D
Kävimme sentään minujuna-ajelulla ”seitsemän kylää”. Suuntasimme kauniiden maisemien halki poiketen seitsemässä pienessä kylässä maistelemassa paikallisia herkkuja, kuten appelsiineja ja rypäleitä.
Lauantaina suuntasimme Haniaan nauttimaan vanhankaupungin vilskeestä ja tekemään ostoksia. Bussimatka on 1,8 € suuntaansa ja alle puolessa tunnissa ollaan perillä. Hania on ihana, ihana, ihana.
Sunnuntai oli viimeinen lomapäivä. Lähtö kentälle tapahtuisi kuitenkin vasta ihan yöllä, joten päätimme suunnata päiväksi Elafonissin paratiisirannalle saaren eteläpuolelle. Se todellakin oli paratiisi! Hienoa hiekkaa, kirkasvetinen turkoosi laguuni. Matalaa kauas kauas niin, että vastapäiselle saarelle voi halutessaan kahlata. Lapsiperheille aivan mahtava paikka ja syyskuussa tilaakin oli riittämiin. Tänne on palattava!
Shoppaileminen on harvoin päätarkoituksiani reissuilla, tosin Jenkkilä pois lukien. Tällä reissulla tosin oli pakko sortua ostamaan pari ihanaa ihanaa mekkoa räväkän Marian Cosi Fashion Storesta, jossa tuli 2010 törsättyä kolmen mekon edestä… Maria raahasi sovituskoppiin sovitettavaa sitä mukaa, että siellä sai viettää hyvän tovin :D Hanian vanhasta kaupungista löysin aivan ihanan kaupan, jossa oli tarjolla kaikenlaisia hiusten- ja ihonhoitotuotteita sekä perinteisiä kreikkalaisia juttuja kuten mausteita, oliiviöljyjä, karkkeja, oliiveja sekä hunajaa. Täälläkin tuli törsättyä ja kauhisteltua matkalaukun painorajoituksia… Mukaan tarttui jos jonkinlaista hunajashampoota ja –hoitoainetta, kosteuttava hiusnaamio, hunajakuorinta, suklaabodylotion, yrttimaustettua oliiviöjyä, balsamicoa ja viinietikkaa, erikoishunajaa, hunajakarkkeja, luomivärejä sekä mausteita kreikkalaiselle salaatille, fetajuustolle, tsatsikille sekä perunoille. Muutama koru tuli myös hankittua ja vähän tuliaisia. :) Talouskriisi ei pahemmin paikalla näkynyt ja yksikään ihminen ei suhtautunut suomalaisiin mitenkään ikävästi.
Kreikkalainen ruoka on maailman parasta. Olen vähän nirso ja taipuvainen fanittamaan asioita, joten koko viikko sujuikin iloisesti kreikkalaista salaattia (ilman oliiveja) syöden J Yhden ainoan kerran tilasin pitsaa – päällisenä kreikkalaisen salaatin ainekset :D Oli muuten toiseksi paras pitsa ikinä. Paras oli myöskin Kreikassa, Rodoksella, 2008 pitsa exotica, jossa oli ananasta, mansikkaa, kiiviä ja banaania. Yhden kerran myös tilasin aamiaiseksi jugurttia hunajalla, nam. Muutoin aamiaiseksi puputimme tylsästi leipää omassa hotellihuoneessa.
Sunnuntaina iltayhdeksältä suuntasimme kohti Hanian kenttää. Lento kotiin lähti tunnin etuajassa, mikä oli varsin mukava yllätys, sillä se tiesi minulle tunnin pidempiä yöunia ennen töihin menoa. :) Iskä tuli kiltisti noutamaan kentältä, mutta silti paluu kylmään, pimeään ja märkään Suomeen oli jokseenkin vaikea.
