Duunin joka vuotinen konferenssi osui tänä vuonna Tanskan harteille, joten niinpä suuntasimme viikonlopuksi Helsingörin kaupunkiin, joka on pienehkö ja sievä, oikein peritanskalaisen näköinen merenrantakaupunki vierivieressä olevine värikkäine taloineen. 

Jo matka kentälle alkoi jännittävissä merkeissä, olinhan evakossa keskellä ei-mitään, josta duunikaverini P:n (joka on tunnettu huonomuistisuudestaan ja unohtaisi kenties oman päänsäkin, ellei se olisi hartioissa kiinni) piti minut taksimatkallaan kentälle poimia. Edellisenä päivänä P:n kanssa oli sovittu, että soitan hänelle aamuviiden jälkeen, joten ensimmäiset sydämen tykytykset tulivat kun P ei vastannut. Lopulta P taksin kanssa ilmestyi paikalle, P oli pakannut puhelimensa taksin takakonttiin ja antanut kuskille väärän osoitteen. Hyvitykseksi P antoi minulle valmiiksi lämmittämänsä paikan autosta ja kiersi itse toiselle puolelle :D

Koneessa istuskelin lyhyen lentomatkan jonkun ventovieraan randomsedän olkapäätä vasten torkkuen. Pian oltiinkin jo Kastrupin kentällä, joka on muuten ihan hurjan hieno kenttä kauppakatuineen. Kentällä meillä olikin ruhtinaalliset pari tuntia aikaa hengailla ennen loppuporukoiden saapumista ja bussikuljetuksen lähtöä. Siispä käytettiin aika hyödyksi mm. lainaamalla H:n puhelinta (lasku firman piikkiin) ja soittamalla M:lle Suomeen ja laulamalla synttärionnittelut. Itse olisin varmaan saanut slaagin jos olisin nähnyt, että H soittaa ja kuunnellut vastaajastani kyseisen kailotuksen. Sen lisäksi käytiin sitten tupakalla (harrastan edelleenkin ainoastaan passiivista tupakointia) tupakointikieltomerkin päällä.

Hamletin linna

Lopulta oli aika suunnata kohti Helsingöriä, meidän bussimme lähti matkaan viimeisenä, sillä jouduimme odottelemaan myöhässä olevia ruotsalaisia. Helsingörissä majotuimme hotel Marienlystiin, joka oli varsin hieno hotelli oikein kivalla merinäköalalla :) Hotellista käsin saattoi ihailla niin Hamletin linnaa (Kronborgin linna) kuin Ruotsin Helsinborgia.

Hotel Marienlyst

Konferenssi alkoikin samantien saavuttuamme, myöhäisestä tulostamme johtuen saimme paikat eturivissä. Viime vuonna Oslossa konfa käytiin ruotsi-norja-tanska-skånen murre siansaksalalla, mutta tänä vuonna koko konfa vedettiin englanniksi! Tanskalaiset siis hiffasivat, että kaikki eivät ehkä ymmärrä tanskaa, jee!! (johtuisikohan siitä, että tanskalaiset ymmärtävät varsin huonosti norjaa ja ruotsia?). Tänä vuonna konfa oli myös erittäin hauska, tanskalaiset laittoivat riman korkealle. Puhujien vaihtuessa soitettiin aina asiaan kuuluvaa musiikkia (mm. bad boys) ja puhujat tanssahtelivat paikalle. Ohjelmassa nähtiin myöskin sketsejä ja taukojumppana oli tajolla zumbaa, jota veti tanskalainen poika Alfred J. Kwak -hymy kasvoillaan :) Tulevista tapahtumista saatiin paljon hyödyllistä tietoa, mutta konfassa oleellistahan on kuitenkin nimenomaan nähdä muita ja nähdä maailmaa :)

Illalliselle tanskalaiset olikin sitten keksineet jäynää, kaikkien tuli ottaa isosta kulhosta lappu, jossa oli maan nimi ja pöytiin oli jattu eri maiden lippuja ja pöytä riippuisi siten nostamastasi lapusta (ja eri maiden lippujen tunnistustaidosta). Tehtiin etukäteen suunnitelma, että kaadetaan kippo ja kaivetaan porukalla meille samaan pöytään liput, mutta Tanskan maajohtaja sitten hallinnoi silmä kovana kippoa koko illan vesittäen suunnitelman. Epäonnisena vedin itselleni Ecuadorin ja sain huomata, ettei pöydässä ollut ketään kenen kanssa olisin siellä halunnut olla... Siispä vähin äänin hiippailin Kenia-pöytään tyhjäksi jääneelle paikalle ja kun vihdoin viimeinen Kenia-lapun vetänyt henkilö ilmestyi paikalle ihmettelemään paikan puuttumista pysyttelin hiljaa ja vinkkasin, että Ecuadorin pöydässä näyttäisi olevan tilaa... Problem solved!

Tatti ja jotain palleroita

Ruoka oli taas kerran jotain überhienoa eli aika pahaa ja annokset minimaalisia. Alkupalaksi oli lohta, joten minä sain jonkun tatin, joka oli höystetty jollain palleroilla. Pallerot söin, tatti sai jäädä (tiesittekö muuten, että sienet ovat geneettisesti lähempänä eläimiä kuin kasveja?). Pääruuaksi oli jotain lihaa ja hassunnäköinen kasviskeko, itse sain sitten hassunnäköisiä kasviksia ja pahaa valkoviinissä uitettua riisiä. Jälkiruuaksi oli miniatyyri juustokakku, mikä oli hurjan hyvää. Ruuan kanssa oli niin valkoviiniä, punaviiniä kuin jälkiruokaviiniäkin (ollutta sai myös halutessaan) ja lisäksi saatiin 2 drinkkilippua. Cola zero olisi ollut huomattavasti kivempaa :) H tosin ilahtui ylimääräisistä drinkkilipuista niin, että lentosuukkoja sateli!


Illan mittaa ruokailun lomassa osallistuimme joihinkin omituisiin kilpailuihin pöytäkunnittain (tanskalainen tyttö pöydässäni luuli mm. Yhdysvaltoja ja Australiaa maanosiksi...) ja tutustuimme pöytäseuraamme. Jossakin vaiheessa Suomen ryhmästä iso osa kokoontui "salaa" puimaan viime aikaisia muutoksia työpaikalla. Periaatteessa hyvä, että asioista puhutaan ja ilma puhdistuu, mutta tietysti olisi ollut kivempi tämäkin tehdä selvinpäin. Tai vaihtoehtoisesti niin, että minä olisin ollut kännissä kuten muutkin.

Loppuilta menikin sitten muiden juomista ja säätämistä seuratessa sekä tanssilattialla kunnes joskus aamuyöstä tyyny kutsui, halusin kuitenkin saada jotain irti seuraavan päivä Köpiksestäkin!

Aamulla suuntasimme mainion aamiaispöydän kautta Köpiksen rautatieasemalle vievään bussiin. Köpiksessä jakauduimme omiin porukkoihimme ja oma ryhmäni suuntasi M:n johdolla tutustumaan kaupunkiin. M on aiemmin ollut oppaana Köpiksessä, joten homma sujui ja näimme mm. kuuluisan tivolin, joka sijaitsi aivan ydinkeskustassa sekä pitkän kävelykatu Strogetin ja monenmoisia hienoja pytinkejä sekä vanhaa arkkitehtuuria. Keskustan kanaalin luona värikkäät talot toivat väistämättä mieleen mitä ihastuttavimman Curacaon. Yhtenäisenä porukkana suuntasimme vielä lounaalle erittäin hyvään ja edulliseen ravintolaan keskustan laitamille, tosin itse tyydyin cokikseen ollessani edelleen täynnä aamupalan johdosta. Lounaan jälkeen porukkamme jakautui pienempiin osiin ja itse suuntasimme M:n, M-P:n ja S:n kanssa tutustumaan Cristianian kuuluisaan vapaakaupunkiin. 70-luvun alussa joukko talonvaltaajia ja ties mitä hippejä otti alueen haltuunsa ja sittemmin alue on säilynyt anarkistien, taiteilijoiden ja narkkareiden tyyssijana Tanskan hallituksen toisinaan järjestämistä yritelmistä huolimatta. Christianissa on omat sääntönsä, mm. valokuvaaminen on kielettyä ja esimerkiksi juoksemista kehoitetaan välttämään sekasorron välttämiseksi. Kaupungissa pyritään kannustamaan ekologisuuteen, esimerkiksi take away-kahvi pahvimukissa maksaa enemmän kuin kupponen posliinikipossa paikan päällä. Asukkailla on erilaisia velvotteita mm. partioinnin ja alueen siistinä pidon suhteen. Mietojen huumeiden myynti ja käyttö on sallittua ja kaikkialla leijuukin jonkinmoinen pöhnä. Elämä kaupungissa vaikuttaa hyvin verkkaiselta, ikään kuin aika melkein olisi pysähtynyt. Yksityisautoilu on kiellettyä ja kaikki liikkuvan jalan tai pyörillä, joiden kyydissä kulkee helposti mukana vaikkapa pienimuotoinen kahvila. Graffitit sävyttävät seiniä ja muistuttavat valokuvauskiellosta. Poistuessamme takaisin Kööpenhaminen puolelle toivottaa kyltti meidät tervetulleeksi EU:n alueelle.

Stroget

Kentälle palatessa odottelikin yllätys, check in - masiina ei löytänyt varaustani laisinkaan. Siispä etsiytymään tiskille ja tiukkaamaan mistä ihmeestä on kyse. Kävi ilmi, että lento on ylibuukattu ja kaikki eivät mahdu koneeseen. Siispä jäin Köpiksen kentälle muiden suunnatessa kohti kotia. Kuulemma minulle olisi varma paikka lennolle, joka olisi aamuyöstä perillä Helsingissä, mutta saattaisin päästä aiemmallakin lennolla, mikäli joku lipun ostanut matkustaja ei saapuisikaan paikalle. Kävi tuuri ja pääsin aiemmalle lennolle! Lisäksi 300 €:n arvoinen lentolahjakortti hyvityksenä ei ollut lainkaan hassumpi ;) Tosin kolmen tuskallisen vähän nukutun yön jälkeen seuraava aamuvuoro kyllä kirpaisi...

Köh köh, tuliaisina Tanskasta olikin sitten vuosisadan megaflunssa! Kyllä kelpasi palata töihin kouluttamaan ja tekemään ylitöitä :P Nyt alkaa jo elämä voittaa...

Tivoli

T:n kesäasunto

"Med lov skal man land bygge"

¡Viva la España!

E:n ja R:n muutettua pois Suomesta sainkin huomata jääneeni Helsinkiin lähes yksinäni (ei, noin puolimiljoona muuta ihmistä ei vaan riitä!). Koko kevään etsiskelin halpoja lentoja Lontooseen tai Glasgowhun pikavisiittiä varten, mutta sopivaan ajankohtaan ja sopuhintaan ei ollut mitään tarjolla. Siispä oli tavattava paikassa X.

E suunnitteli ja varasi itselleen kolmen viikon kevätlomareissun Glasgow-Faro-Sevilla-Marrakesh-Madrid-Glasgow, jonka jälkeen minun huolekseni jäi selvittää minne kyseisistä paikoista kykenisin samaan aikaan hankkiutumaan riittävän edullisesti. Lopputuloksena oli Madrid.

Madrid sijaitsee melkoisen keskellä Espanjaa, Madridin itsehallintoalueella. Madrid on kooltaan varsin laaja, mutta kaupungissa on toimiva ja erittäin kattava metroverkosto, jota vielä täydentävät bussit ja paikallisjunat. Keskustassa kaikki oleellisin on kävelymatkan säteellä (ei korkokenkien!).

Maanantaina koitti aamusta lähtö ja menolennot olivat Blue Onella ja SAS:lla Köpiksen Kastrupin kentän kautta. Kenttä on muuten ihan superhieno! Lattiat tummaa puuta ja valtava kauppakäytävä. Jee, tänne takaisin lauantaina ja sunnuntaina! Puolen päivän jälkeen olinkin jo Madridissa.

KesäKesäKesäKesä!!! + 22 C ja auringonpaiste, ihan parasta ja kaupunki näyttäytyi parhaassa mahdollisessa valossa. Madrid on äärettömän kaunis kaupunki, ihanaa arkkitehtuuria (renessanssi, barokki, rokokoo, jugend, ihan kaikkea!), värikkäitä taloja, rautakoristeisia parvekkeita kukkaistutuksineen, viheriäitä puistoja suihkulähteineen ja patsaineen, kukkasia ja iloista puheensorinaa.

Majoituksen olin etukäteen varannut La Posada de Huertas:sta, joka on nuorisohostelli (vieläkin traumoja Riian hostellin papparaisista viime vuodelta...). Tosin tästä huolimatta joukkoon oli eksynyt pari papparaista ja yksi ikälady, mutta nämä oli viisaasti laitettu majoittumaan keskenään. Huoneeni oli 12 hengen sekadormi ja aivan passeli. Ensimmäisenä ja toisena yönä majoituin aasialaisen tytön ja 10 miehen kanssa, kolmantena yönä paikalla olimme E ja minä ja 10 miestä. Koko ajan siis oli siistiä, hiljaista ja kohteliasta (toista se on naisten kanssa!). Majoitus oli aivan loistava. Sijainti keskellä kaupunkia, Anton Martinin metroasema kulman takana. Huoneet olivat siistit, isot lukolliset lokerot, jonne mahtui koko matkalaukku, hiustenkuivaaja, hintaan sisältyvä aamiainen (muroja ja paahtoleipää eli ihan perus, mutta jotain kuitenkin). Ehkä toiseksi tai kolmanneksi paras hostelli missä olen ikinä majoittunut (Luxemburg menee ohi, ehkä myös Wien). Aulassa ilmainen Wifi. Bueno!

Hostellilla kävin myös elämäni ensimmäisen kokonaisen keskustelun espanjaksi. Siivooja-sedällä oli vallan hurja tarve puhua ja hän ei osannut sitten sanaakaan englantia. Yritin vakuuttaa, että minähän en osaa espanjaa, mutta setä itsepintaisesti väitti, että kyllähän sinä nyt vähän osaat. Niinpä sitten esiteltiin itsemme, kerroin olevani Suomesta ja olevani lomamatkalla ja muuta yhtä alkeellista. Emerico-sedän intouduttua tarjoamaan poskisuukkoja koin myös tarpeelliseksi kertoa, että suomalaisilla on OMA tila, joka on noin metrin joka suuntaan.

Metrolla liikkuminen kaupungissa on helppoa. Linjoja on useita, mutta sen lisäksi, että ne on numeroita, niillä on myös värikoodit. Liput ostetaan etukäteen automaatista, joka hyväksyy niin kortit (mm. electron, debit, visa, mastercard jne.) kuin käteisenkin (jopa 50 € setelit!). Yksi matka maksaa 1,50 € (poikkeuksena matka lentokentältä/lentokentälle 2,50 €), lisäksi halutessaan voi ostaa useamman kerran lippuja tai päivälippuja. Laiturialueelle ei edes ilman lippua pääse menemään, samanlainen porttisysteemi on vastassa kuin Pariisissa. Lippua ei kannata myöskään hukata liian aikaisin, osalla asemista (mm. lentokenttä) lippua tarvittiin myös metroalueelta poispääsemiseksi.

Korteilla maksaminen pääasiassa onnistui ihan kätevästi, kaikkialla kortit tosin eivät kelpaa (esim. omani ei käynyt hostellillamme eikä kampaajalla). Lisäksi korttimaksujen kanssa ollaan varsin tarkkoja, aina kun maksoin kortilla kysyttiin passi summasta riippumatta siitä huolimatta, että näpyttelin PIN-koodin. Sentään ei pyydetty lisäämään allekirjoitusta moneen kertaan kunnes se täsmää kortin kanssa, kuten Saksassa toisinaan...

Maanantai kului Madridissa kauniista säästä nauttien ja kävellen kaupunkia ihaillen. Vierailin kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa tosin jasmiinien lisäksi taisin ihailla lähinnä kotikissaa ja mustarastaita. Keskustassa kiertelin Puerta del Solin aukion tuntumassa, jonne valtaosa ostosmahdollisuuksista (kuten valtaisa Corte El Inglesin ostoskeskus) sijoittuu.

Viime aikoina on paljon uutisoitu Euroopan kehnosta taloustilanteesta ja Espanjan osalta etenkin työttömyys on päässyt otsikoihin. En tiedä mahtoiko asialla olla jotain tekemistä tämän kanssa, mutta kaupunki oli aivan täynnä ties mitä saapasjalkakissaa, Mikki Hiirtä, päätöntä miestä, lohikäärmeitä, eläviä patsaita ja ties mitä. Niin ja kohteliaita kerjäläisiä.

Madridin merkittävimpiin nähtävyyksiin kuuluu ns. taiteen kultainen kolmio eli taidemuseot Reina Sofia, Prado ja Von Tunen... jotain sinnepäin. Pradossa esillä on lähinnä maalaustaidetta ja patsaita, Reina Sofiasta löytyvät kuuluisimmat työt ja Von jotakin skippasin (tästä tulee varmasti noottia työkaveriltani P:ltä). Reina Sofia on ilmainen iltasella 19-21 välillä, joten siellä poikkesin ihastelemassa Picasson Guernicaa (historiaisku: natsit järjestivät aikoinaan 30-luvulla toisen maailmansodan esinäytöksen Guernican kylässä), Prado puolestaan on ilmainen klo 18-20, joten toki sielläkin piti pistäytyä kunnes uskonto alkoi suorastaan ahdistaa.

Tiistaina suuntasin aikaisin aamusta Chamartinin juna-asemalle (Madridissa on 2 päärautatieasemaa, Atocha ja Chamartin, joten kannattaa olla tarkkana, että valitsee oikein), josta ostin meno-paluulipun (avoin paluu) Salamancan kaupunkiin, Madridista luoteeseen. Junalla kulkeminen Espanjassa on nopeaa ja tyyristä, bussilla halpaa ja hidasta, mutta kun aikaa on rajallisesti niin minkäs teet. Menopaluulipun ostamalla säästää 10 %, lipuille kuitenkin tuli yhteishintaa noin 36 €. Suuntaansa matka kestää 2h 40 min.

Avila

Matkalla keskityin maisemien ihailuun ikkunasta, Avilan kaupungin muurit ovat hienot. Lisäksi bongailin tien varresta eläimistöä, kuten peuroja, villisian, villikaneja ja pari haukkaa.

Salamancassa tuuli ja oli kylmä. Historiallinen keskusta kuitenkin oli tosi hieno. Upeaa arkkitehtuuria, lukuisia kirkkoja. Salamanca tunnetaan erityisesti opiskelijakaupunkina, varsinkin kesäisin kaupunki täytyy tuhansista kielikurssilaisista. Historiallisen keskustan ulkopuolinen Salamanca ei säväyttänyt laisinkaan.

Ennen paluuta Madridiin poikkesin vielä kampaajalle. Etukäteen vähän jännitti: kampaaja ei ymmärtänyt laisinkaan englantia, joten espanja-elekieli akselilla selitin mitä haluan.  Takaisin kirkkaanpunaiseen paluu houkutti kovin, mutta pomolta oli saatu ehdoton ei (hei mitä ihmettä se haittaa jos alle 25v. näyttää teiniltä?). Lopputulos oli varsin kiva, entistä vaaleamman ruskea pohja vaaleilla radoilla. Rahaa meni 40 €, kun Suomessa en ikinä pääse kampaajalta alle satasen.

Keskiviikkoaamusta alkuperäisenä suunnitelmanani oli käydä Espanjan entisessä pääkaupungissa Toledossa. Etsiydyttyäni Atochan asemalle saatoin kuitenkin todeta, ettei sieltä Toledoon pääse, joten otinkin suunnaksi El Escorialiksen, jossa kävin muutaman tunnin pyörimässä viehättävässä pikkukylässä.

@ El Escorial

Palattuani Madridiin kävin hoitamassa tuliaisostokset pois alta (pomolle tuoretta valkosipulia, työkaverilleni E:lle perinteisesti kahvia, työkaverilleni P:lle perinteisesti lehtiä, äidille Alcali reserva-punkkua 2,90 €/l ja iskän tuliaiset saakin sitten vasta Frankfurtista). Sen jälkeen kävin vielä ihmettelemässä Palacio Realia, jossa pappa Juan Carlos toisinaan järjestää pippaloita, ja sen viereistä tosi hienoa ja isoa kirkkoa sekä keskusaukio Plaza Mayoria. Loppuillan vietinkin sitten Retiro puistossa tappamassa aikaa ennen E:n saapumista.

Vihdoin kello oli 9 illalla ja E saapui! Samointein suuntasimmekin sitten etsimään kuppilaa koko kevään kuulumisten läpikäymistä varten. Löysimmekin hyvältä kuulostavan ravintolan (Miau), jossa minä tilasin paistettuja kasviksia ja E otti zucchineja. Lopulta itse sain pari palaa paistettua munakoisoa ja paprikaa sekä hyi sieniä! (tiesittekö muuten, että sienet ovat geneettisesti lähempänä eläimiä kuin kasveja?). E sen sijaan sai 4 pienenpientä hassunnäköistä vihreää möykkyä, 10 €. Tarjoilija myös sekoili useampaan otteeseen mitä sattui, ei jätetty tippiä.

Kasvisvoileipä, Espanjalainen käsitys

Seuraavaksi suuntasimme jatkamaan illallista ja katsomaan Real Madridin matsia pubiin, jossa aina maalin tullen oli korvat lähellä haljeta. E sitten tilasikin Texas Burgerin, kun taas itse otin kasvisvoileivän (vegetable sandwich). Sainkin sitten voileivän, jossa oli majoneesia, kananmunaa ja tonnikalaa (niin mitkä kasvikset?!). Tiedustelin asiaa tarjoilijalta, joka tyytyi toteamaan: "Tämä on Espanja. Tuo on täällä kasvisvoileipä". Aha. Ei jätetty tippiä, mutta saivat pitää leipänsä.

Ruokaa lukuunottamatta ilta sujui mainiosti. Kävimme läpi kevään tapahtumat alkaen kylpyhuonekatastrofistani ja päätyen E:n reissutunnelmiin, jotka sisälsivät mm. vahingossa naimisiin menemisen Marokossa. No onneksi sentään ateistin kanssa, muuten saattaisin jopa olla E:lle vihainen. Illalla kadut olivat täynnä kaikenlaisia bileisiin kutsujia, suomen puhuminen osoittautuikin lopulta vähän huonoksi keinoksi päästä näistä eroon. Ääntämys ilmeisesti kuulostaa jokseenkin espanjalta, joten häiriköt yrittivät vain kovin tarkkaan saada selvää siitä mitä ihmettä yritimme sanoa. Siispä ensikerralla kokeilemme ruotsia.

Torstaiaamuna oli haikeiden hyvästien aika. Suuntasin Madridin Bajarasin lentokentälle, josta matka jatkui Lufthansan kyydissä Frankfurtin kautta kotiin, E:n jäädessä vielä päiväksi Madridiin ennen Skotlantiin paluuta.

Yhteenvetona Madrid oli aivan ihastuttava ja parasta oli tietysti nähdä E. Tänään edessä päivä ylitöitä ja huomena suunnaksi Tanska Helsingör/Köpis ja möte. Ilmaista viinaa tarjolla, joten pitänee ottaa omat popparit mukaan :)

E:n avioliittotodistus

Retiro park