Kotimatka

Kotimatka alkoi kaytannossa eilen sunnuntaina Grenadalla paikallista aikaa kello 11 kyydilla lentokentalle (Suomen aikaa klo 17). Lento Trinidadiin oli parisen tuntia myohassa, mutta perille paastiin ja majoitus oli ehka kamalin ikina :D

Koirat haukkuivat lapi koko yon ja huoneessa oli yhta kuuma kuin saunassa. Guesthousen pojat sentaan olivat tosi mukavia, tosin ei mitaan kasitysta kuka oli henkilokuntaa ja kuka hengaili muuten vain. Aamu neljalta matka sitten jatkoi valiin jaaneiden younien jalkeen kohti lentokenttaa.

Trinidadin kentalla sain pitkan saatamisen jalkeen tsekattua matkatavaramme suoraan Frankfurtiin, mutta en suoraan Helsinkiin. No edistysta sekin, haa, onnistun nimittain naemma taas valttamaan Caracasin lentokenttaverot! Voinkin siis kohta lahtea shoppailemaan tuliaisia. Kentalle saavuttiin nimittain paikallista aikaa 8 (Suomessa 14.30) ja taalta jatkolento lahteekin sitten 17.35 eli vaatimattomat 9 ja puoli tuntia odotusta. Frankfurtissa ollaan reilun 9 tunnin lennon jalkeen Saksan aikaa aamulla, siella edessa on kuuden tunnin odotus, joten visiitti Frankfurtin keskustassa houkuttaa, tosin nyt pitaa matkatavarat kayda itse heivaamassa siella eteenpain. Frankfurtista sitten 2.5 tuntia kotia ja Suomessa toivottavasti ollaan tiistai-iltana. Grenada-Trinidad-Venezuela-Saksa-Suomi arviolta 51 tuntia, jei!

Lento Caracasista lähti ajallaan kohti  Frankfurtia ja Lufthansalta vielä kertoivat Caribbean airlinesin olleen heihin yhteydessä ja että matkatavaramme olikin sitten tsekattu suoraan Helsinkiin, jee! Lennolla aika meni varsin nopeasti leffoja katsellen ja välillä torkahdellen. Frankfurtissa päätin pikaisesti käydä pyörähtämässä kaupungilta, kun juna matka päärautatieasemalle vei lentokentältä vain 10 minuuttia. Lyhyen visiitin aikana kaupungista tosin ei muuta mieleen jäänytkään kuin hurjan korkeat talot siellä täällä. Kentällä vielä hoidettiin viimeisiä ostoksia ennen kuin lento Suomeen lähti. Suomessa oltiin tiistai-iltana ja bussilla kohti kotia. Mietin tosin uskaltaako sokean bussisedän kyytiin astua, setä kun kysyi alkajaisiksi kokonainen vai puolikas...

Töihin paluu sujuikin miellyttävissä merkeissä, pomon kanssa käymäni sähköpostikeskustelu oli päätynyt oveen kaikkien ihasteltavaksi. Valitettavasti historiankirjoitus on tunnetusti valikoivaa ja näin ollen ovessa olikin terveiset Grenadalta "nain tanaan apinoita"...
Nyt Suomeen paluusta on mennyt viikko ja jetlag alkaa vihdoin helpottaa, pystyn jo nukkumaan kuusikin tuntia yössä aiemman kahden sijaan. Seuraavaan reissuun (Varsova) onkin sitten vielä aikaa reilu kuukausi :P

Love at first sight, Grenada!!

St. George's

Maustesaari, paratiisisaari, olen ihan in looov!

Ihmiset Grenadalla on jotain ihan uskomatonta. Kaikki hymyilevat, tervehtivat ja toivottavat tervetulleeksi. Saari on pieni (18 km x 34 km, 100 000 asukasta), joten lahes kaikki tuntevat toisensa tai ainakin tuntevat jonkun, joka tuntee seuraavan. Turisteja on vahan, aurinko paistaa, lampotila on yli 30, vesi on kristallin kirkasta, luonto vehreaa ja puhdallista. Paakaupunki St. George's on pieni ja kuvankaunis pikkuruisine rinteisiin kapuavine rakennuksineen. Kaikkialla on turvallista. Jos ei olisi yliopistotutkintoa, asuntolainaa ja tyopaikkaa niin ehkapa.... ei silla, etteiko noista kaikista toki tarvittaessa eroon paasisi. Taalla ma haluan joskus menna naimisiin! Vapaaehtoisia..?

Majoituimme seitsemaksi yoksi Kalinago beach resort -hotelliin, joka sijaitsee hiljaisessa ja suojaisassa Morne Rouge -lahden poukamassa. Hotellin ovesta kun astuu ulos niin onkin jo rannalla! Kulman takana on myos vilkkaampi ja tunnettu Grand Ansen -ranta, mutta Morne Rouge bayta ei voita mikaan.

Kaikki ihmiset ovat ihastuttavia ja hotellin henkilokunta mukavaa, mutta jossakin vaiheessa miehet alkavat rasittaa. Lahes koko hotellimme miespuolinen henkilokunta oli seitseman yon Grenadan osuuden aikana kaynyt luonani avautumassa tunteistaan, mita seurasi aina hyvin kiusallinen hetki, jolloin ilmeisesti minun oletettiin kertovan omista tunteistani. Niin mista tunteista?! Mika onni muuten, etta iska ei ymmarra englantia.

Iska ei tosiaan osaa englantia, mutta kehitysta on tapahtunut. Iska osaa jo sanoa "bier", "no" ja "yes". Yleensa bier tuleekin ihan oikeassa kohtaa ja johtaa haluttuun lopputulokseen, mutta valitettavasti kylla ja ei sen sijaan utlevat automaattisesti umpimahkaa jokaisen iskalle suunnatun kysymyksen peraan, vaikkei iska edes ymmarra mita on kysytty! Kulje siina sitten perassa ja korjaa. Itsellani on myos tapana puhua unissani lahes joka yo ja reissun alussa iska oli pahoillaan siita, kun tahtomattani heratin hanet joka yo, mutta melko pian iska alkoi olla enemman pahoillaan siita, etta vaihdoin uniset hopinani englanniksi.

Yhtena iltana kaytiin auringonlaskuristeilylla, joka oli oikein kiva. Iskaa aina ketuttaa, kun mun retki tulee kuulemma suhteettoman kalliiksi kun en osaa hyodyntaa hintaan sisaltyvaa alkoholi- ja ruokatarjoilua. Iska sitten paattikin hyodyntaa munkin edesta... Hotelliin palatessa matkassa olikin huomattavan hilpeaa porukkaa, joka tati-ihminen jopa intoutui lahettamaan faijalle lentosuukkoja o.O! (aiti, jos luet tata, niin iska ei kylla lahettanyt takaisin)

Perjantaina kaytiin koko paivan kestaneella saarikierroksella. Ensin ajettiin lansirannikkoa pitkin pohjoiseen ja tultiin itarannikon kautta takaisin etelaan. Matkalla poikettiin mm. Goyaven, Victorian, Sautersin ja Grenvillen kaupungeissa, ihailtiin Concorden vesiputousta, vierailtiin rommi- ja suklaatehtaalla, kummasteltiin Grand Etang -jarvea ja bongailtiin villeja apinoita, jota tulivat varastamaan banaaneja :D Ihan loistava reissu. Saari on tunnettu erityisesti mausteistaan ja aprikoosista, mutta suklaatakin oli saatavana niin 60 %, 71 %, 82 % kuin 100 %.

Muutoin paivat menivat pitkalti auringosta ja meresta nauttien, lopputuloksena olenkin hehkean valkopunaraidallinen. Viikon aikana tuli myos tutustuttua uusiin kivoihin ihmisiin, kuten Yhdysvaltalaiseen, 30-vuotiaaseen musiikinopettajaan Davidiin, jonka kanssa keskustelimme yomyohaan altaassa istuen niin politiikasta kuin maailman taloudestakin kaikkien muiden jo haivyttya jonnekin ja yon ollessa jo pilkkopimea.

Grenada on aivan valloittava, jonain paivana on pakko paasta takaisin. Kaipaan jo nyt hiljaista Morne rouge bayta, varikasta St. Geroges'ia, vehreaa sademetsaa, liskojen valloittamaa hotellin nurmikkoa, mausteiden tuoksua ja tietysti hotellimme baarimiekkoa Harrya ("the king of vodka"), joka koko Grenadassa viettamani ajan tarjoili minulle ilmaisia drinkkeja ;)


 Kuvasatoa olkaa hyvät! :

Näkymä parvekkeelta :)

Hotellin rafla

Concorde waterfall

Morne Rouge bay

Fruits of Grenada

Nutmeg

Tri Tri Trinidad

Port of Spain

 Trinidadille meno etukateen vahan janskatti, olihan maassa osittainen hatatila ja oinen ulkonaliikkumiskielto erittain korkean vakivaltarikollisuusasteen vuoksi. Surinam airwaysin koneella suunnattiin illalla kohti Trinidadia ja kentalla meidan lisaksemme olikin naemma kaksi muuta turistia menossa Trinidadiin, kaikki muut olivat paikallisia. Maahantulomuodollisuudet olivat samankaltaiset kuin Venezuelassa, mita nyt tulliseta meinasi mulle hermostua, etta faijan pitaa itse tayttaa tullilappu - miten kun ei osaa englantia?

Katukuvaa, Port of Spain

Trinidadissa mikaan ei nayta silta mita on, se saatiin oppia heti. Takseista kannattaa kayttaa vain luotettavia takseja, mutta ne voivat olla aivan minka nakoisia tahansa, eika missaan lue mika on taksi. Auktorisoidun  taksin tunnistaakin rekisterikilven ensimmaisesta h-kirjaimesta, olisihan se pitanyt arvata!

Saatiin siis taksi, kuski puhui kreolienglantia, joten hyvin tarkkaan sai kuunnella, jotta tajusi mita seta hopisee. Perille hostellille paastiin osoitteen avulla, missaan, yhtaan missaan, ei nakynyt jalkeakaan siita, etta kyseessa olisi hostelli. Lopulta kuitenkin ikkunoita kolistelemalla saatiin joku poika tulemaan ulos talosta monen lukitun portin takaa toteamaan, etta ollaan oikeassa paikassa. Yovyttiin siis The Little Inn:ssa New Townin kaupungin osassa ja saatiin aivan ihastuttava kauttaaltaan vaaleanpunainen huone!


Port of Spainissa on ehka kaikki ison kaupungin huonot puolet, joita saatan keksia. Kaupunki on ruma, siivoton, meluisa, liikenteen tukkima ja vastenmielinen. Ilma on tukahduttavan kuume, paitsi sen hetken kun paivalla sataa kaatamalla. Maailma on viehattavampia paakaupunkeja pullollaan.

Trinidadissa kaupungit eivat olekaan se juttu, vaan luonto. Suojeltua sademetsaa on saarella tarjolla ja saarikierroksella paastiinkin vahan nakemaan kaupunkien (mm. San Fernando, Prices town) lisaksi myos maaseutua ja luontoa. Bongattiin mm. nuori scarlet ibis. Ibis on Trinidadin kansallislintu, se on musta syntyessaan, valkoraitainen nuorena ja lopulta aikuisena kirkaanpunainen - samat varit loytyvat myos Trinidadin lipusta. Lisaksi nahtiin termiittien pesia ja miljoona erilaista hedelmapuuta, kuunneltiin Trinidadilaista musiikkia ja vaikka mita.

San Fernando

Opas seta oli aivan yli-innokas ja saatiin ihan privaattitour, jonka piti olla 9- 16, mutta joka venahtikin 9-18, eika opas silloinkaan olisi viela meista halunnut lupua o.O Seta puhui aivan tauotta, mika oli hivenen raskasta, silla kreolienglantia on oikeasti pakko keskittya kuuntelemaan ja seta viela vahan valia varmisteli, etta kuulinhan mina ja ymmarsinhan mina... (tasta huolimatta han myos toisteli asiat moneen kertaan ja kertoili ihan innolla maantieteilija-biologille mm. mista flamingot saavat punaisen varinsa jne...). Reissun jalkeen siis tiesinkin Trinidadista ihan kaiken mita olen koskaan halunnut tietaa ja myos kaiken mita en ehka olisi halunnut tietaa, tosin taisin jo unohtaa 90 %. Sedan yli-innokkuus tuli esiin myos siina, etta han saattoi keskella paikallista motaria laittaa hatavilkut paalle ja pysahtya keskelle tieta, jotta voitaisiin valokuvata. Han saattoi myos ajaessaaan taitella karttaa ja katsella taaksepain, samalla eteenpain ajaen. Lisaksi han ryntasi kesken kaiken takapuoli pystyssa puskaan milloin mitakin aarteita hakeakseen ja minulle nayttaakseen (opas haki mm. termiitin ja kasoittain erilaisia hedelmia).  Paiva oli tosi rankka, mutta toisaalta myos ihan antoisa. Lento Grenadalle oli hyvin tervetullut seuraavana paivana :P

Trinidadiin matkatessa suosittelen suuntamaan suojelualueille tutustumaan paikalliseen lajistoon, shoppailijan paratiisi loytyy Princes townista, mutta muuten kaupunkeihin tutustuminen kannattaa jattaa vahalle :)

Termiittitalo. Opas todella kiipesi puuhun voidakseen esitellä minulle termiitin...