torstai 19. toukokuuta 2011

Prahan kevät

Prahan kevät <3 Kyseessä ei kuitenkaan ollut onneksi vuoden 1968 kansannousu, vaan 2011 kevään perinteinen perhereissu pikkusysterini AXn kanssa :) Tällä kertaa suunnaksi valikoitui Praha kun viime vuonna vuorossa oli Budapest. Matka taittui Lufthansalla Frakfurtin kautta sujuvasti ja saavuimme Prahan kentälle torstaina puolenpäivän jälkeen. Reissussa aikaa oli vain nelisen päivää ja onnistuimme pitämään itsemme hyvin kiireisinä, emmekä ehtineet lainkaan bloggaamaan, joten kaikki tulee nyt yhdellä kertaa jälkipostauksena!

Lukioaikainen kaverini E on ollut kevään vaihdossa Prahassa, joten olimme saaneet etukäteen ohjeet kuinka tulla kentältä keskustaan. Ensin bussi (30 korunaa kuskilta, 26 automaatista, voimassa 75 min) Dejvickaan ja Dejvickasta metrolla keskustaan. Helppoa, metrossa linjoja on kolme ja kaikki selkeästi merkittyjä. Kartasta olin etukäteen selvittänyt, että hotelliamme lähinnä oli Florencin asema vanhan kaupungin kupeessa. Asemalle saavuttuamme saatoimme todeta hotellimme (Jurys Inn) sijainnin mitä mainioimmaksi: aivan metroasemaa vastapäätä ja vieressä oli vieläpä iso ruokakauppa, Billa. Loistava alku.

Asetuttuamme taloksi suuntasimme keskustaan ihmettelemään vanhan kaupungin erittäin kaunista arkkitehtuuria ja lukuisia kirkkoja. Vanhankaupungin aukiolle satuimme mitä epäsopivimpaan aikaan, isoilla screeneillä näytettiin parasta aikaa MM-otttelua Suomi-Norja ja juuri kohdallamme Norja sitten teki ainoan maalinsa. Joillakin oli samantien bileet pystyssä... Olimme sopineet tapaavamme E:n illalla Vaclave Namestilla ja suuntasimme sitten yhdessä joenrantaan ja ylitimme Vltavan kuuluisaa Kaarlen siltaa pitkin ja kipusimme linnalle ihailemaan maisemia. Kaupunki on kertakaikkisen kaunis iltavalaistuksessaan. Jonkin verran samantyyppinen ehkä kuin Budapest, mutta ei niin rähjäinen. Vaatetuksen suhteen oli tullut tehtyä virhearvioita, itselläni oli pelkkä hihaton mekko ja AXlla lyhythihainen paita. Satoi. Päädyin antamaan mukanani olleen bleiserin pahaenteisesti jo tuhisevalle AXlle ja tyydyin itse tärisemään ja näyttämään uitetulta rotalta. Pian suuntasimmekin syömään Italialaiseen ravintolaan, josta jatkoimme iltaa viettämään E:n suosimaan Propaganda-baariin, jossa E halusi välttämättä tarjota meille pienen oluen, koska se nyt vaan kuuluu tapoihin Tshekissä. Olut oli jotain tshekkiläisten omaa, tumman ja vaalean sekoitusta. Maistoin kielenkärjelläni ja totesin olevani yhä sitä mieltä, että alkoholi on pahaa. Emme olleet E:n kanssa nähneet pariin vuoteen, joten sillä välin kun tilitin jotain historiassa tapahtunutta oli alaikäinen AX kiskaissut oluen kurkkuunsa! o.O En olisi uskonut jos en olisi itse nähnyt. Olisi se kuulemma voinut pahempaakin olla!
Perjantaina teimme päiväreissun Etelä-Tshekkiin Český Krumlovin ja České Budějovicen kaupunkeihin, joita Prahassa parisenkymmentä vuotta aikanaan asunut kollegani oli minulle suositellut. Matka Český Krumloviin taittui junalla hieman alle 4 tunnissa, mennen tullen oli vaihto České Budějovicessa. Matkustaminen Tshekissä on edullista, jo kaksi henkilöä on oikeuttu ryhmäalennukseen! Väli Praha-Český Krumlov junalla yhteen suuntaan maksoi meiltä kahdelta 376 korunaa. Junissa oli sinänsä oikein mukavat loossit, mutta matkaseura tuntui olevan enemmän tai vähemmän toivottua joka kerta... ensin luulimme erään miehen yrittävän kuristaa toisen, mutta lopulta selvisikin, että tämä yritti vain saada toisen oksentamaan. Viehättävää. Junamatkustamisen hyviksi puoliksi voidaan laskea myös maisemat ja se, että maailman taloushistorian tenttikirjassakin onnistuin etenemään noin 250 sivua reissun aikana!

Český Krumlov on kertakaikkisen ihana kaupunki. Pieni, rauhallinen, erittäin kaunis ja ah niin romanttinen. Santorinin Oia on yksi ihaninmpia paikkoja, joissa olen ikinä käynyt ja täytyy sanoa, että Český Krumlov voi hyvinkin olla kakkonen! Punatiilikattoarkkitehtuuri on muutenkin mielestäni hyvin viehättävää ja keväinen auringonpaiste ja Tshekin vihreys sekä kaupungin halki kiemurteleva Vltava-joki vain lisäsivät tunnelmaa. Kaupunki on pieni, karttaa ei tarvitse, eksymään ei pysty. Autoliikennettä keskustassa ei onneksi ole juuri lainkaan ja mukulakivikaduilla voikin vaellella melko vapaasti haaveillen. Tänne on joskus pakko päästä uudestaan ja mielellään useammaksi päiväksi! Jo useiden hääparien hääkuvausten seuraaminen sinänsä oli viihdyttävää ja kaupungissa on mahdollista esimerkiksi vuokrata kanootti tai kumivene ja soudella pitkin Vltavaa :) Kuvat puhukoon Český Krumlovin puolesta!


Lähtö Český Krumlovista tuntui haikealta, paikka teki suuren vaikutuksen. Paluumatkalla poikkesimmekin sitten pikaisesti läheisessä (n. 45 min) České Budějovicen kaupungissa, joka sekin oli viehättävä, vaikkei lainkaan niin idyllinen ja kylämäinen kuin sydämeni valloittanut Český Krumlov. Perjantai-iltana koko kaupunki vaikutti ensin tyystin autiolta, pääkadulla vaelsi lisäksemme kaksi muuta turistia ja iso osa liikkeistä näytti olevan kiinni. Lopulta kuitenkin päädyimme vanhankaupungin keskusaukiolle, jossa selvisi syy muun kaupungin autiouteen: MM-välierä Ruotsi-Tshekki, joka tuli aukiolla isoilta screeneiltä ja jota seuraamassa oli valtaisa väkijoukko! Harmi kyllä missasimme takuuvarmasti hyvät bileet kun Ruotsi voitti.

Prahaan palasimme myöhään illalla ja matka jatkui suoraan hotellille ja kaaduimme melkolailla suoraan sänkyyn todella väsyneinä. Oli muuten mielettömän mukavat sängyt! Muutenkin hotelli oli aivan älytöntä luksusta, olenhan normaalisti tottunut yöpymään ties missä superhyperextrahalvoissa supertäyteen buukautuissa megahuoneissa ties missä aiemmin navettana toimineissa hostelleissa. Kuudennen kerroksen huoneemme oli tilava ja siisti, sängyt mielettömän mukavat kahdella isolla ja muhkealla tyynyllä, huoneessa oli jääkaappi, taulutelkkari (euroviisut!!), koodilla toimiva turvaboksi ja kylppärissä oli kylpyamme :) Aamiaisbufffet sisältyi hintaan ja sieltä ei tosiaankaan mitään  puuttunut.

Lauantaina suuntasimme aamusta ensin Prahan eläintarhaan (ensin metrolla asemalle, josta eläintarhabussilla 112 perille). Prahan eläintarha on yksi kaupungin suosituimmista vierailukohteista ja siellä vieraileekin vuosittain tolkuttomasti turisteja. Tarha on myös joitakin vuosia sitten kokenut kovia, kun Prahaa piinasivat  pahat tulvat ja monet elämistä hukkuivat. Eläintarhassa oli eläimiä vähän joka lähtöön, mutta suurimmasta yleisön suosiosta näytti nauttivan paikalle harhautunut kotikissa :) Joillekin eläimille tarhassa oli ainakin näennäisesti kyetty järjestämään ok-elinolosuhteet, mutta taas kerran näkyi se kuinka esimerkiksi laajat reviirit normaalisti omaavia tiikereitä ja jääkarhuja ei tulisi mielestäni tarhata lainkaan. Pakkoliikkeistä ei tullut loppua.

Eläintarhasta jatkoimme matkaa keskusrautatieasemalle ja sieltä junalla läheiseen (n. 50 min, 70 km) Kutna Horan kaupunkiin, joka tuli aikoinaan tunnetuksi hopeakaivoksistaan, ja jota lukiokaverini E oli meille suositellut. E oli maininnut UNESCON maailmanperintökohteisiin kuuluvan vanhankaupungin hienosta katedraalista ja luukirkosta, mutta varoittanut myös, että niille voi olla vaikea löytää itse. Tämän saimme todellakin huomata! Juna-asema vaikutti olevan keskellä ei mitään, joten päätimme mennä bussilla keskustaan. Ongelmaksi vain muodostui se, ettei meillä ollut mitään käsitystä milloin olimme keskustassa. Lopulta hyppäsimme pois sillä pysäkillä, jolla jäi iso joukko muitakin - ja huomasimme suureksi hämmästykseksemme olevamme keskustassa! Tämä huomio olisi jäänyt kokonaan väliin mikäli pysäkillä ei olisi lukenut keskusta... Meillä ei ollut aavistustakaan siitä mihin suunnata, joten pikapalaverin jälkeen päätimme seurata bussissa ollutta aasialaista naista. Stereotypiamme mukaan aasialaiset etsivät ja kiertävät kaikki nähtävyydet, joten päätimme luottaa tuurimme ja näin aasialaisnainen johdattikin meidät suuren ja hienon viisilavaisen Böömiläistä gotiikkaa edustavan Pyhän Barbaran katedraalin luokse! Aikamme katedraalia ihailtuamme suunnistimme umpimähkää jonnekin toisaalle, tarkoituksenamme päätyä lopulta luukirkolle. Harhailimme useamman tunnin pitkin poikin vanhankaupungin melko autioita katuja ja ihailimme samalla matkan varrelle osuneita kirkkoja ja ties mitä muistomerkkejä, luukirkosta vaan ei näkynyt jälkeäkään.

Lopulta pahasti jalat rakoilla useiden kilometrien ympäriämpäri -taivalluksen jälkeen löysimme auki olevan turisti-infon ja saimme kartan! Ystävällinen setä neuvoi reitin kulman takana sijaitsevaan luukirkkoon ja kertoi myös kuinka löytäisimme takaisin rautatieasemalle :) Suuntasimme siis luukirkkoon, jonka hautausmaalle tarun mukaan muodostui pyhää maata 1200-luvulla apotti Henryn tuotua mukanaan kourallisen pyhää multaa Golgatalta. Sittemmin ruttoepidemia ja hussilaissodat täyttivät ahkerasti hautausmaata ja kappeli itsekin on sisustettu, milläpä muilla, kuin ihmisten luilla! Luutaideteoksista osa on peräisin jo 1500-luvulta, mutta iso osa on puunveistäjä Frantisek Rint:len 1800-luvulla tekemiä ja arvellaankin, että sisustuksessa on saatettu käyttää jopa 40 000 ihmisen jäännöksiä! Luista on koottu esimerkiksi valtaisa kattokruunu, jossa on jokainen ihmiskehon luu edustettuna. Tämä pitää nähdä omin silmin, tunnelma kaappelissa oli jotakuinkin absurdi.


Illalla palasimme Prahaan ja olimme sopineet treffaamamme E:n, tarkoituksenamme vierailla AXn toiveesta Keski-Euroopan suurimmalla musiikkiklubilla, Karlovy Lásnělla. AX siis pääsi reissulla ensimmäistä kertaa niin pubiin kuin yökerhoonkin! Paikassa oli viisi kerrosta ja joka kerroksessa meininki ja tunnelma aivan erilainen. Tällä kertaa AX sai tyytyä bilettämään illan kuivin suin (noh, yhtä cokista lukuunottamatta), mutta hauskaa oli silti ja aika meni hujauksessa tanssiessa ja letkajenkkaa muiden kanssa hyppiessä. Kahden tienoilla päätimme suunnata takaisin hotellille, AX tosin sai vielä valssata ja harrastaa reppuselkäjenkkaa baariin ulkopuolella.

AX sai reissulla tarpeen mukaan olla enemmän tai vähemmän teini. Hetki sitten 16 vuotta täyttänyt AX oli sujuvasti julkisissa kulkuneuvoissa 15 vee (lapsen ikäraja) ja baariin mennessä toki 18. Papereiden kysely musiikkiklubin ovella tosin hieman yllätti, Tshekissä kun ei pitänyt olla ikärajoja baariin. AXulta ei onneksi tosin papereita kysytty, portsarisetä vain tyytyi kysymään, että onhan AX kahdeksantoista ja toki AX vakuutti olevansa :D Niin, ehkä ne lasit tosiaan tekee fiksumman näköiseksi.

Palvelukulttuuri Tshekissä muistuttaa hieman Virossa ja Venäjällä saamaani palvelua. Naisilta saatu palvelu oli pääasiassa k-otsassa ilmeellä "mitä v***ua sä siinä teet ja kyselet"- tyyliä (niin mitähän teen tässä ja kyselen kun kerran olet töissä näemmä infopisteessä?!), miehiltä sen sijaan sai pääsääntöisesti ihan asiallista palvelua. Saksalla pärjäsi paikoin paremmin kuin Englannilla, olipahan hieno tunne kun saksan alkeilla osasin sopertaa millaiset junaliput haluan ja tulin jopa ihan ymmärretyksi :D Korunoiden lisäksi paikoitellen saattoi maksaa euroilla (jopa ihan ok-kurssiin!), mutta vastaanotettiin vain seteleitä ja vaihtorahat olisi saanut korunoina, jolloin sekaisin menemisen riski on olemassa. Vaihtopisteitä oli tyyliin muutaman metrin välein koko Praha pullollaan, mutta tarkkaa vertailua on syytä tehdä, jos siellä meinaa rahaa vaihtaa. Työn puolesta kiersin keskustassa parisenkymmentä pistettä vertailemassa ja osassa kurssi oli parempi kuin Suomessa, mutta kaikenlaisia ihme extramaksuja löytyi (mm. kolikot puolella kurssilla, min. 13CZK/100CZK veloitus jne.). Lisäksi erään vaihtopisteen (myyntikurssi 26,91) edustalla joku mies tuli sitten erikseen tarjoamaan, että vaihtaa eurot korunoiksi kurssilla 26 (juu kiitos, tosi hyvä tarjous kun on huonompi kuin rahanvaihtopisteen, jonka edessä juuri seisomme...) kun totesin, etten ole mitään vaihtamassa niin äijä kysyy lähdetäänkö bilettämään ja kun totean, että no ei lähdetä niin äijä kysyy, että mitenkäs kelpaiskos sitten seksi... Ei, tuliko yllätyksenä? (En muuten yhtään ihmettele vaikka viimeinenkin ehdotus olisi lopulta osoittunut maksulliseksi :D Tshekissä on halpaa, mutta kaikki maksaa, mihinkään et pääse ilmaiseksi, et edes vessaan).

Sunnuntaina nukuimme pitkään baari-iloittelun jäljiltä ja suuntasimme vielä shoppailemaan ennen kentälle suuntaamista. Must-paikat kuten New Yorker ja Hard Rock Cafe tuli kierrettyä tälläkin kertaa (hieman yllätyksenä tuli, että Hard Rockissa eivät kelpaa 1 ja 2 korunan kolikot!) ja mukaan tarttui AXlle takki, t-paita, lasi ja itselleni mekko (niitähän mulla ei olekaan tarpeeksi...).

Prahasta Helsinkiin mennessä edessä oli jälleen välilasku Frankfurtissa (joka toki aina tuliaisten puolesta ilahduttaa iskää suuresti), ja jossa tunnelma oli aivan katossa, sillä Helsingin lähtöportin vieressä oli taulutv, josta näytettiin MM-loppuottelu Suomi-Ruotsi! Fiilis oli mahtava, ainoa mikä uupui olivat ruotsalaiset. Olisi varmasti ollut vielä kovempi meininki mikäli vieressä olisi ollut Tukholman lätöportti :D Ihmiset huusivat hyppivät ja lopulta kun boarding alkoi, alkoi myös rytmikäs "me ei lähdetä" -joukkovastustus.

Neljän aikaan aamuyöstä oli aika painaa pää omaan tyynyyn omassa kodissa. Aamulla töihin, paluu arkeen. Tshekki oli kaikenkaikkiaan erittäin kiva maa, uudestaan!