maanantai 21. helmikuuta 2011

Back at home

Ihana saapua aamuyöstä koti-Suomeen lämpötila eron Kyprokseen ollessa vaatimattomasti reilut 50 astetta. Lisää ihanuutta toivat Helsinki-Vantaan lentokentän matkatavarahallin penkeillä torkkuen viettämäni reilut kolme tuntia, jonka jälkeen aamun sarastaessa uskalsin vihdoin lähteä häiriköimään kämppistä. Päästäkseni Arabianrantaan piti Sörkässä vaihtaa kulkuvälinettä sporaan, jota saikin sitten odotella 10 minuuttia ja oikeasti tuntui ihan siltä, että nenä jäätyy irti naamasta. Näköjään se on kuitenkin vielä tallella, uskaltaudun siis huomenna töihin.

Viimeiset kaksi päivää Kyproksella menivät turhan nopeasti. Perjantaina matkasimme R:n kanssa bussilla jo kyllästymiseen asti koluttua reittiä Larnakaan, josta matka jatkui paikallisen oppaamme mukana kohti Pohjois-Kyprosta. Ensimmäiseksi pysähdyimme Nikosiassa YK:n vartioimalle puskurivyöhykkeelle, sillä halusimme vierailla Nikosian koiratarhalla. Tarhalle päästäkseen pitää soittaa tarhan asioista vastaavalle ihmiselle, joka lähettää jonkun tarkastuspisteen luokse noutamaan vierailijat. Tarhalla koiria oli hurjan paljon, arviolta parisen sataa. Olosuhteet olivat kuitenkin erittäin hyvät. Tarhat olivat siistejä tilavia ulkotarhoja, joista löytyi myös katokset. Kymmeniä koiria myös oleskeli pihalla hehtaarien laajuisella YK-joukkojen vartioimalla alueella vapaasti ja luultavasti tosiasiassa myös onnellisempina kuin monet lemmikkikoirat. Ero Limassolissa sijaitsevaan Siriuksen koiratarhaan oli valtava. Jopa kuskimme ihastui pieneen koiranpentuun ja koko loppumatkan ajan saimmekin yrittää puhua tälle järkeä siitä, kuinka pikkuruisesta noutajanpennusta ei tule mitään kääpiönoutajaa...

Koiratarhavisiitin jälkeen saimme ihailla vuoristomaisemia suunnatessamme saaren Pohjoisrannikolle Kyrenian (Girne) kaupunkiin, jota on myös kehuttu saaren kauneimmaksi kaupungiksi. Kaupunki tosiaan huomattavan paljon kauniimpi ja viehättävämpi kuin vaikkapa Limassol tai Larnaka, joissa olimme hengailleet. Sataman linna, vanhat rakennukset, kahvilat ja purjeveneet loivat tunnelmaa joka oli erityisesti edukseen auringon paistaessa. Moskeijan rukouskutsut soivat ja joukko ihmisiä kerääntyi moskeijan ympärille polvistuen. Kahvi tuoksui. En tykkää kahvista lainkaan juomana, mutta kahvin tuoksu on mielestäni yksi parhaista tuoksuista mitä on.

Kyreniasta suuntasimme kohti läheistä Beillapaissen kukkulaa, jossa sijaitsi suurehko luostari, jonka pihassa appelsiini- ja sitruunapuut kasvoivat, ja josta oli erittäin kauniit näkymät alas Kyreniaan. Kukkulavisiitin jälkeen oppaamme vei meidät paikalliselle isolle ja hienolle kasinolle safkaamaan ilmaiseksi!

Kasinolle pääseminen oli operaatio sinänsä. Ensin passeistamme otettiin kopiot. Tämän jälkeen vaatekaapinkokoinen turkkilainen turvamies jutteli kovasti minulle turkiksi, mistä en tietenkään ymmärtänyt yhtikäs mitään. Sen jälkeen turvamies puhuikin naiselle, joka oli ottanut kopiot passeistamme. Nainen näytti passikopiotani miehelle, jolloin tämä pudisti päätään ja sanoi taas jotain, jonka jälkeen nainen kirjoitti nimeni paperilapulle ja antoi sen miehelle. Jouduimme myös kirjoittamaan puhelinnumeromme lapulle. Tämän jälkeen mies soitti puhelimella jonnekin ja vaikka turkkia emme ymmärräkään sen verran selvisi, että hän ilmoitti sinne nimeni ja puhelinnumeroni... ja vain minun nimeni ja numeroni, ei R:n. Lopulta R sai oman kasinokortin (johon nimi tosin kirjoitettiin hauskasti väärin mikä herätti meissä hilpeyttä), mutta minä en saanut mitään ja valtava turvamies piti myös nimilappuni itsellään. R joutui jättämään reppunsa säilytykseen aulaan, mutta minun piti vain antaa laukkuni turvamiehelle siksi aikaa kun kävelen metallinpaljastimen läpi -jonka jälkeen sain laukun takaisin ilman, että siihen edes katsottiin. Tässä vaiheessa setä toivotti minulle onnea englanniksi. Missään vaiheessa ei selvinnyt mistä kummallinen episodi kasinolle tullessa johtui, mutta varmuuden vuoksi olin laittanut lappuun puhelinnumeroni ilman suuntanumeroa siinä toivossa, että kaapinkokoinen turvamies ei nyt onnistuisi soittelemaan perääni. Turkin kielentaitoni rajoittuu terveyhdykseen Merhaba ja hänen suomenkielentaitonsa oletettavasti olisi vielä vähäisempää, eikä englantikaan vaikuttanut lupaavalta, joten mitäpä hän numerolla olisi tehnytkään. R olisi kyllä halunnut minun kokeilevan onneani peleissä, jospa automaatti saadettaisiin voittamaan kohdallani ja setä olisi sitä jonnekin soitellut :D Jäi kokeleimatta.

Iltaisin kasinolla on suuri seisova pöytä, jossa on tarjolla sekä lämpimiä ruokia että kylmiä. Nyt lounasaikaan tarjolla oli erilaisissa pisteissä esimerkiksi pitsaa, kebapia ja voileipiä. "Rullakebap ilman kebapia kiitos!" Lisäksi oppaamme kävi jostakin noutamassa maisteltavaksi kasan erilaisia kakkuja. Hän myös kävi vaihtamassa ison kipollisen pelikokolikoita, joita pidimme jatkuvasti pöydällä näkösällä ja jotka hän ennen lähtöämme kävi vaihtamassa takaisin rahaksi pelaamatta todellisuudessa lainkaan :D Kelpo tarjoilut oli kuitenkin!

Kasinolla lounastamisen jälkeen suuntasimme vielä katsomaan muutamia nähtävyyksiä. Oppaamme oli oikein mukava veikko, mutta toisti itseään kuin papukaija. Kahden päivän kuuntelemisen jälkeen sekä R:ltä että minulta meinasi hermot mennä. Paluumatka Larnakaan ja sieltä bussikyyti takaisin Limassoliin hotellille olikin siis hyvin tervetullut. Oppaamme tosin halusi kaikki yhteystietomme myöhempää yhteydenpitoa varten ja kutsui tällä kertaa minut vieraakseen Jaltalle, hänellä on kuulemma sielläkin asuntoja...

Viimeisen yhteisen lomapäivän vietimme Limassolissa. Olimme sopineet, että Thea tuo koirat, Mikin ja Muksun, meille aamupäivästä ja vietämme päivää niiden kanssa ja soitamme Thealle kun koirat voi hakea. Päätimme lähteä kävelemään pois päin keskustasta etsiskelemään eläinkauppaa. Lopulta kuitenkin kävelimme kilometri tolkulla bongaamatta kauppaa o.O Muksu selvästikään ei olisi myöskään halunnut kävellä koko matkaa, vaan olisi viihtynyt aivan mainiosti sylissä. Ensimmäistä kertaa lomaviikon aikana päätimme nyt myös pistäytyä oikeasti syömässä ravintolassa, koirien kanssa kun ei voinut mennä hotellille syömään puoliraakoja nuudeleita kuten yleensä. Ravintolassa onneksi koirista ei kuitenkaan sanottu mitään, vaan päinvastoin tarjoilija kävi häätämässä kissan pois ravintolasta Mikin alettua sille uhitella :)

Koko päivän tuuli kovaa, mikä enteili sadetta, joten päätimme soittaa Thealle olisiko hänellä mitään suunnitelmia. Thea tulikin sitten hakemaan meitä ja suuntasimme yhdessä hänen asunnolleen - vai pitäisikö sanoa palatsilleen?! Valtava hieno omakotitalo, jossa oli mm. uima-allas pihalla. Tapasimme nyt sitten samalla myös Thean koirat, kissat ja lapset sekä tarhalta kotihoidossa olevat koirat. Laskuissa menin sekaisin jo aikaa sitten, mutta kaikkia oli kuitenkin monta. Vietimme viimeistä iltaa hoitamalla Muksun paperiasiat kuntoon, juomalla teetä ja jutellen. Koirat vetivät rallia ympäri asuntoa, paitsi Thean Zimmer, joka ei näyttänyt muista tykkäävän ja Muksu, joka halusi vain retkottaa sylissä :) Illalla Thea vei meidät takaisin hotellille hieman ennen bussin tuloa. Lähtiessäni Muksu jäi anomaan yhä syliinpääsyä. Muksu tulee kuitenkin kotiin Suomeen vasta viikon päästä samalla lennolla R:n kanssa. Koko päivän vallinnut kova tuuli oli vaihtunut sateeksi ja likaista Saharan hiekkasadetta tulikin sitten värjäten kaiken rusehtavaksi.

Kokonaisuutena Kyproksen reissu oli todella mukava, ensimmäinen, muttei tämän kokemuksen perusteella varmastikaan viimeinen, yhteinen reissu R:n kanssa ja kiersimme melko kattavasti ympäri saarta, ainoastaan Länsi-Kypros ja Troodosvuoristo jäivät omalta osaltani näkemättä tällä kertaa. Sään puolesta aivan rantakeleihin ei ylletty, mutta oli siellä sentään noin 50 astetta lämpimämpää kuin Suomessa samaan aikaan :) Vaikka Kypros on kallis kohde, niin rahaa kului kuitenkin melko vähän reissaamisesta huolimatta, mikäli koiran kuluja ei lasketa mukaan. Ja tokihan tällä reissulla pari kyproslaista katurakkia saivat kodit Suomesta ja nyt saankin sitten seuraavaksi alkaa järjestellä asuntoasioitani uuteen uskoon...

torstai 17. helmikuuta 2011

The Ghostcity of Cyprus: Varosha


Suorastaan loistava paiva takana! Aurinko paistoi koko paivan, oli lamminta ja ehdittiin nahda vaikka mita ja saatiin erittain asiantunteva opastus (joskin myos meita yritettiin kovasti aivopesta muuttamaan Kyprokselle).

Aamulla siis suunnattiin bussilla Larnakaan, jossa tavattiin oppaamme, eli miekkonen, johon tormasimme sattumalta eilen. Mersun kyydissa suuntasimme sitten rajan yli Pohjois-Kyproksen puolelle. Rajalla ei ollut kummoisia muodollisuuksia, passin tarkastus ja taytettiin paperiin nimi, passinnumero ja kansallisuus ja saatiin leima, jonka jalkeen lappu oli valmis viisumi :) Ensiksi suunnattiin kohti Famagustaa ja keskustan moskeijakierroksen jalkeen Varoshan autiokaupunkia! Pohjois-Kyproksen puolella kaytossa on liirat, mutta maksaa voi ihan hyvin myos euroilla.
@ Famagusta
Varosha on ollut autio turkkilaisten miehityksesta eli vuodesta 1974 asti ja aluetta vartioidaan koko ajan. Voidaan myos esittaa epailyja, etta Varoshan kohtalo on yksi kynnyskysymyksista Turkin mahdollisessa EU-jasenyydessa. Aikanaan Itaisen Valimeren suosituimpiin rantalomakohteisiinkin kuulunut paikka on nykyisin taysin autio ja rakennukset pahasti rapistuneita. Kaupungissa kaikki on pysahtynyt niille sijoilleen melkein 40 vuotta sitten. Yksinainen nostokurki nokottaa edelleen rapistuvien talojen keskella. Hienohiekkaista rantaa on riittamiin ja oli helppo huomata, etta paikka on joskus ollut suosittu turistikohde. Nyt rannan hotellit ovat kuitenkin autioita ja Varoshan alue on kauttaaltaan saarrettu ja vartioitu. Alueella on myos kuvauskielto, jota tottakai rikoimme. Yritimme toimia vaivihkaa, mutta sotilaiden tuijotus poltti niskassamme koko rannalla olo ajan. Oli jokseenkin kutkuttava ajatus mitahan olisi tapahtunut jos olisin yrittanyt paasta Varoshan alueelle... R olisi saanut erinomaista gradumateriaalia tarkkailemalla seurauksia! Ei kuitenkaan uskallettu riskeerata, sotilailla oli aseet.





Ghostcity of Varosha
Famagustasta poikkesimme katselemassa Salaamissa hotellia ja kasinoa, jossa oppaamme oli ollut toissa joskus muinoin, jonka jalkeen jatkoimme kyproslaisen maaseudun ja pienten kylien lapi matkaamme takaisin Etela-Kyprokselle, kohti Ayia Napan turistikaupunkia, jossa olin viimeksi kaynyt joskus 20 vuotta takaperin. Ayia Napasta saattoi hyvin huomata, etta kaupunki elaa vain turismista. Ravintoloita oli toinen toisensa peraan, mutta nain ennen sesongin alkua hyvin harva paikka oli auki ja kaupungissa oli jokseenkin kuollut tunnelma. Hienohiekkaista rantaa oli tarjolla paljon ja muutama uskallikko nakyi meressakin. Oppaamme omistaa useita asuntoja ympari saarta ja moneen otteeseen saimmekin kuulla kuinka hanella on yksi asunto Ayia Napassa tyhjillaan meille ja vuokraa tarvitsisi maksaa vasta huhtikuussa. Taman lisaksi han lupasi jarjestaa meille tyopaikat! Pitaisikohan sittenkin jaada tanne? Rakkauden saari ja aurinkoisia paivia vuodessa yli 300 ei kuulosta pahalta...

Ayia Napa

Ayia Napasta jatkoimme matkaa takaisin Larnakaan, josta jatkoimme bussilla Limassoliin hotellille. Poliisit pysayttivat bussin kesken matkanteon, kenties tarkistaakseen onko ylikuormaa? Ei ollut ja saatiin jatkaa matkaa.

Our guide
Huomenna on tarkoituksena suunnata Pohjoisrannikolle Kyrenian kaupunkiin, jota ainakin Lonely Planetin matkaopas kehuu saaren kauneimmaksi kaupungiksi. Taman paivainen oppaamme tarjoutui jatkamaan duunissaan myos huomenna ja tartuimme tarjoukseen! Joten huomenna suuntaamme niin ikaan bussilla Larnakaan, josta jatkamme matkaa Pohjois-Kyproksen puolelle. Tarkoituksena on kayda ainakin Kyreniassa, nahda rinteessa oleva Pohjois-Kyproksen lippu ja vierailla Nikosian koiratarhalla :) Sita odotellessa...

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Moskeijoita, flamingoja, mielenosoituksia...

Tanaan satoi aamulla ja tuntui kuin koko Limassol olisi lainehtinut, sukat olivat marat kaksi minuuttia hotellilta lahdon jalkeen. Miksen ma ottanut kumppareita mukaan? Paatimme suunnata bussilla Larnakaan (5e edestakaisin). Larnakassa enaa tihutti ja paivan mittaa sade lakkasi ja aurinkokin pilkisti. Selvasti oli kuitenkin aiempia paivia viileampaa.

Larnaka, (kuten muukaan tahan asti nakemani Kypros), ei ollut erityisen kaunis kaupunki. Kiertelimme hiljaista kaupunkia ja kavimme katsomassa nahtavyyksia kuten Agios Lazaros -kirkkoa, joka on opaslehtisen mukaan rakennettu Kristuksen kuolleista herattaman Pyhan Lasaruksen hautakammion paalle ja Larnakan linnaketta, jota on kaytetty vankilana, mutta jossa nykyisin toimii museo. Lonely Planetin ohjeiden mukaisesti yritimme myos bussilla kuusi hankkiutua laheiselle suolajarvelle katsomaan flamingoja ja suurta moskeijaa. Aikamme turhaan oikeaa bussipysakkia etsittyamme saimme lopulta kuulla, ettei koko kaupungissa edes ole bussia numero kuusi! Ystavallinen taksikuski pysahtyi tiedustelemaan minne matka, joten paatimme ottaa kyydin suolajarvelle.

Suolajarven rannalla kavimme ensin ihailemassa moskeijaa, jonka pihalla asusti kymmenia kissoja, jotka kuitenkin olivat suurimmasta osasta muista Kyproksella kohtaamistamme kateista poiketen kesyja. Suolajarvella levahti satoja flamingoja, aurinko paistoi ja vesi kimmelsi, joten kiersimme kavellen jarven toiselta puolen ympari. Matkalla tosin kohtasimme myos ensin kuolleen flamingon ruumiin ja myohemmin myos taman paan. Kaikkiaan kuitenkin suolajarvi ja moskeija olivat ehdottomasti Larnakan parasta antia :)

Palattuamme takaisin kaupunkiin havaitsimme missanneemme bussin Limassoliin, joten jouduimme parisen tuntia odottelemaan seuraavaa. Paatimme siirtya keskustaan rantakadun pysakille, josta bussi lahtisi ja havaitsimme rantakadun olevan puomein suljettu ja paikalla oli suuri vakijoukko banderollien kanssa ja rynnakkopoliiseja. Istuimme pysakille odottamaan bussia, jonka piti tulla kuudelta ja yha puoli seitsemalta istuimme ja odotimme. Kioskin miehelta kysyimme tietaako han mita on tapahtumassa ja miekkonen vastasi, etta nyt on kaynnistymassa mielenosoitus ulkomaalaisia vastaan. Tajuttuaan mita han oli sanonut, mies kiirehti korjaamaan, etta ei siis toki meita vastaan :D Sadat ihmiset siis marssivat laittomia turvapaikanhakijoita vastustaen kymmenien rynnakkopoliisien seuratessa tilannetta.

Tassa vaiheessa aloimme olla melko huolestuneita takaisin Limassoliin paasysta, viimeinen bussi keskustasta Limassoliin lahtisi seitsemalta ja katu oli edelleen suljettuna. Vanhempi herrasmies tuli sitten keskustelemaan kanssamme ja selvittamaan mista paasisimme oikeaan bussiin. Puhuimme niita naita ja samalla kavi ilmi, etta miekkonen oli aikanaan ollut toissa Viking Linella ja asunut Espoossa. Puhuimme myos seuraavan paivan suunnitelmastamme menna Famagustan (Varosha) alueelle, jolloin mies totesi olevansa itse kotoisin sielta ja lahteneensa turkkilaisten tultua 1974. Han myos totesi, etta hanella on Kyproksen pohjoispuolelle tarvittava liikennevakuutus ja han voisi meidat vieda huomenna kierrokselle Larnaka-Famagusta-Protarias-Ayia Napa-Larnaka! Paikallinen opas, paljon nahtavaa ja matkustusajoissa tuntien saasto, kiinni veti! Saimme myos neuvoteltua enemman kuin kohtuullisen hinnan :) Mies myos auttoi meita loytamaan Limassoliin menevan bussin, joten lopulta paasimme takaisin hotellille.

Vielakin pohdin Minnin kohtaloa nahtyani Siriuksen tarhan kurjat oltavat... Ilman apua en Minnia pystyisi Suomeen ottamaan, silla opiskelijasoluuni ei koiraa saa (saisi?!) ottaa, tyopaivani ovat pitkia ja lahden ehka syksylla vaihtoon. Isa on onneksi yha kierrettavissa pikkusormen ymparille ja Minni tulee kanssani Suomeen!!! Minni siis asustelee todennakoisesti paasaantoisesti vanhempieni luona mahdollisesti taman vuoden loppuun, mutta viimeistaan vaihdosta palattuani muuttaa kokonaan luokseni (kunhan ei kay kuten Wandan kanssa, johon iska ihastui niin, ettei enaa edes sita mulle takaisin antaisi!). Talloin on kuitenkin tehtava jotain ratkaisuja ainakin asunnon suhteen mahdollisesti muutoinkin... Minnin nimi tulee myos muuttumaan, mahdollisesti Mindyksi tai Mintuksi...
Minttu, Mindy, Muksu...?

Silimen Sametti "Tosca" 15.04.1997-13.10.2007

tiistai 15. helmikuuta 2011

Nicosia nahty

Toinen kokonainen paiva Kyproksella melkein takanapain.
Eilen kaytiin bussilla paakaupungissa Nikosiassa (7 e edestakaisin). Pyorittiin ristiin rastiin kreikkalaisen puolen vanhaa kaupunkia, silla R unohti passinsa hotellille, joten turkkilaiselle puolelle ei viela eilen  ollut menemista. Nikosia ei ollut mikaan erityisen kaunis kaupunki ja erilaisten moskeijojen ym. nahtavyyksien kiertamiseen yksi paiva oli ihan passeli aika. Kulkukissoja oli kadut vaarallaan ja liikenne oli niin hirveaa kuin Limassolissa potenssiin 10. R:n graduaiheen vuoksi seurattiin aika paljon kreikkalaisen puolen ja turkkilaisen puolen rajaa ja kaytiin salaa ottamassa kuvia kaikesta mita ei olisi saatu kuvata. Tosin sanoen siis tynnyreista, piikkilanka-aidoista, raja-asemista ja sen sellaisesta. Eipas jaaty kiinni ainakaan talla kertaa, saa nahda miten kay sitten kun suuntaamme Pohjois-Kyproksen puolelle Famagustaan kuvaamaan Varoshaa, jonka kuvaaminen on myos kiellettya.

Nikosiassa kaytiin hakemassa ruokaa nalkaiselle kissalle, joka odotti pentuja ja tuli kerjaamaan rapsutuksia. Loydettiin lahelta joku pieni lihakauppa ja sielta oikea asiakaspalvelun kukkanen, joka ei suostunut myymaan lihaa pienemmissa kuin puolen kilon erissa ja pyoritteli silmiaan kun hanen kauppansa parasta lihaa piti pilkkoa kissalle sopiviksi suupaloiksi :D Kasvissyojina meilla ei myoskaan ollut mitaan kasitysta siita mika liha oli kyseessa osoitettiin vain sormella, etta tota me halutaan mika myos heratti paheksuntaa. Katti kuitenkin oli saaliiseensa tyytyvainen :)

En tieda johtuuko saasta vai mista, mutta vasyttaa ihan erilailla kun Suomessa. Eilen kun tultiin Nikosiasta kaaduin suoraan sankyyn, kello oli noin kahdeksan illalla ja tanaan herasin yhdeksalta. Sitten kuitenkin tanaan tuli otettua kolmen tunnin paikkarit o.O

Aamulla Thea tuli hakemaan meita Siriuksen koiratarhalle. Vaikka olen aiemminkin kaynyt tarhoilla, niin talla kertaa tuntui kylla erityisen pahalta. Tarhat, joilla aiemmin olen kaynyt ovat olleet hyvin hoidettuja ja siisteja. Taalla kuitenkin koiria oli noin 160 valtavan suuressa melko pimeassa ja erittain likaisessa hallissa. Haju oli aivan hirvea ja tuntui ihan kuin limakalvot olisivat tulessa ja silmat vuotivat. Halli myos kaikui kunnolla, joten melu oli mahtava. Koiria oli sisalla 25 pienemmassa aitauksessa ja jonkin verran ulkona lisaa. Vanha saksanpaimenkoira, jonka olimme sunnuntaina nahneet ulkotarhassa, oli varastettu sunnuntain ja maanantain valisena yona. Toivottavasti koiran vei edes joku, joka sen haluaa pitaa, silla jonkin verran koiria varastetaan myos esimerkiksi harjoitusvastustajiksi koiratappeluihin :/

Paasaantoisesti koirat olivat tosi ystavallisia ja kohtuullisen hyvakuntoisia, vaikkakin likaisia. Elinolosuhteet olivat kuitenkin hirveat ja sydanta sarki katsoa ja kuunnella. Tarhalla koiria lopetetaan melko harvoin, vain toivottomimmat tapaukset. Omasta mielestani taas elainsuojelullisesti toivottavampaa olisi paatya lopetusvaihtoehtoon helpommin, tosiasiassa kaikki eivat joka tapauksessa kotiudu ja kivuista karsivalle koiralle lopetus on varmastikin armeliaampi vaihtoehto kuin mahdollisesti pitkakin elama tarhalla. Minni, johon ihastuin sunnuntaina, oli paassyt kotihoitoon, mutta tapaamme todennakoisesti lauantaina, Thea ainakin lupasi tuoda Minnin ja R:n Mikin meidan kanssa viettamaan viimeista paivaani taalla :)

Paikkareiden jalkeen lahinna kierreltiin taalla Limassolissa uuden kaupungin puolella. Kaupoilla on viela viimeiset alennusmyynnit meneillaan eli - 50 % ja- 70 % lahtee. Budjetti on kylla tehty sen verran tiukaksi, etta 2 Nikosiasta ostettua paitaa (yht. 17 e) saa jaada ainoiksi vaateostoksiksi.

Huomenna suuntana joko Kyrenia, Famagusta tai Larnaka, ei olla ihan viela paatetty :)

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

KeVaTKeVaTKeVaT!!


Hyvan tyo- ja opiskelukaverini R:n kanssa tiemme vei talla kertaa Kyprokselle lomailun ja gradujen vakerryksen merkeissa. Matkan alku ei sujunut aivan toivotulla tavalla, silla heti lentokentalla olin jaada bussin kolhaisemaksi. Onneksi R ehti kiljua VaroVaroVaro! ja ehdin juuri vaistaa, kun bussi taraytti pain matkalaukkua. Matkalaukku selvisi kuitenkin rytakasta hengissa. Lahtoportilla sitten huomasin viela laittaneeni laakkeet matkalaukkuun. No ei se mitaan, perilla ja elossa ollaan!
Kyprokselle saavuttiin siis myohaan eilisiltana, Larnakan kentalta kesti viela tunnin verran paasta hotellille. Majoituimme Limassolin (Lemesol) keskustaan hotelli Chrielkaan ja sain samantien huomata miten erilaiseen majoitustasoon olemmekaan R:n kanssa tottuneet. Hotellihuone osoittautui mielestani erittain hyvaksi, olin varautunut paljon pahempaan, mutta R naytti lahinna silta kuin voisi purskahtaa itkuun. Huone on kuulemma hirvein mihin han on ikina majoittunut o.O Niin, se ei todellakaan ole hirvein mihin mina olen majoittunut...

Tanaan aamulla suuntasimme Limassolin keskustaan kiertelemaan. Aurinko paistoi, lampotila oli 22-23 astetta ja suuri osa kasvillisuudesta on ikivihreaa, joten ihana kevatfiilis! Toppi ja hame olivat aivan riittava vaatetus, joskin tuulen vuoksi harkitsen huomiselle housuja...

Limassol on Kyproksen mittakaavassa suuri kaupunki ja liikenne on hyvin kreikkalaistyylista. Toisin sanoen saantoja siis on, mutta niita joko noudatetaan sinne pain tai ei noudateta ollenkaan. Tien ylityksen jalkeen voikin joka kerta huokaista helpotuksesta, etta ollaan elossa. Viela kun muistaisi aina kumpaan suuntaan pitaa katsoa, taalla kun on vasemmanpuoleinen liikenne. Limassolin keskustan rantakatua on mukava kavella, mutta nyt ennen varsinaisen turistisesongin alkua joka puolella tehdaan jotain remonttia ja sikali kaupunkikuva ei ole erityisen viehattava. Tietoiden vuoksi kavelyreitit myos katkeilevat jonkin verran, R:n kanssa pariin otteeseen kontattiinkin verkkoaitaan tehdyista aukoista oikaisten rakennustyomaan lapi.
Awww!!! Kuka voisi vastustaa?! En mina ainakaan...
R:lla on Kyprokselta tuotu rescuekoira ja talla kertaa R aikoo tuoda sille kaverin. R varasinkin samalta tarhalta koiran ja se on ollut nyt toistaiseksi kotihoidossa. Thea, jonka luona koira on hoidossa, tulikin paivalla koiran kanssa meita hakemaan ja poikkesimme myos Siriuksen koiratarhalle ihmettelemaan koiria. Sydameni valloittikin heti pieni trikki shelttisekoitustytto, "Minni", joka selvasti muistuttaa 2007 edesmennytta Toscaani. Jopa Minnin toiselle koiralle suoma irvistys oli kuin identtinen Toscan irvailun kanssa o.O Nyt yritan kuitenkin pitaa jarjen paassa, silla a) opiskelijasoluuni ei saa ottaa elaimia, b) olen hakenut syksyksi vaihtoon Islantiin, jonne on kaytannossa lahes mahdoton ottaa koiraa mukaan karanteenisaadosten vuoksi ja c) tyopaivani ovat 8,5 tuntisia. R:n jatkuva kannustus ja maanittelu ei tosin yhtaan auta jarjen paassa pysymista...

Illalla paatimme laittaa ruokaa. Odotimme veden kiehumista tunnin(!), kunnes luovutimme ja keitimme vetta vedenkeittimessa ja uitimme siina sitten nuudelit ja pastan pehmeiksi. Nam, puoliraakoja nuudeleita! Tulevina paivina taidan tyytya pikapuuroon...

Huomenna tarkoituksena on suunnata Kyproksen turkkilaisen pohjoisosan ja kreikkalaisen etelaosan jakamaan paakaupunki Nikosiaan :)

Kalinichta!

maanantai 7. helmikuuta 2011

What next?

Blogissa on nyt sitten päästy vuodesta 2005 tähän päivään asti. Elämä jatkuu toki ennallaan, lisää materiaalia on siis luvassa!

Tulossa ainakin:

Kypros 12.-20.2.2011

Kiova 23.-25.2.201

Albania 3.-9.2.2011

Tartto 7.-10.4.2011

Riika, Belgrad 16.-20.4.2011

Praha 12.-15.5.2011

Turkki (Istanbul-Alanya-Kappadokia) + Kreikan saarihyppely 28.5-18.6.2011

Reissuista voi sittemmin lueskella täältä, Kiova, Riika + Belgrad ja Turkki + Kreikka ovat yhteisreissuja EMin kanssa, joten niistä tarkempaa stooria tulee tänne: http://jetheworldsmyoyster.blogspot.com/

Matkalla Mansessa

Tammikuussa Suomessa on pimeää, märkää ja kylmää, enkä tykkää yhtään noista edellä mainituista (noh, pimeä on toisinaan ok), joten pieni irtiotto arjesta tuntui tarpeelliselta. Päädyin sitten katselemaan minne pääsisi muutamaksi päiväksi edullisesti ja niinpä kahden päivän varotusajalla varasin Easyjetiltä lennot Manchesteriin. Majoituksen varasin netin kautta hostelleista, ensimmäiseksi yöksi Hatters hostellista (6 hengen sekahuone) ja seuraaviksi kahdeksi yöksi Walkabout hostellista (8 hengen sekahuone).

Lento Manchesteriin lähti illalla ja perillä oltiin keskiyön kieppeillä. En muistanutkaan kuinka ärsyttävää onkaan matkata Shengenalueen ulkopuolelle ja jonottaa ikuisuus passintarkastukseen! Olin varautunut kulkemaan keskustaan junalla, mutta jostain minulle epäselväksi jääneestä syystä junavuorot kentältä oli nyt korvattu busseilla. Matka Piccadillyn asemalle ei kuitenkaan kestänyt kuin parisenkymmentä minuuttia. Sain rauhassa täysin yksikseni etsiytyä keskustassa sijainneelle majapaikalleni, joka osoittautui ihan kelvolliseksi. Huonetovereista tosin ei jäänyt niin mitään mielikuvia, sillä kaikki nukkuivat kun tulin huoneeseen ja aamulla kaikki nukkuivat kun lähdin huoneesta.

Manchester on taustaltaan monipuolinen. Todella moni asia on lähtöisin Manchesterista. Teollistuminen,Spinning Jenny, naisasialiike, rautatie, vegetarismi ja työväenliike. Eikä sovi unohtaa Manchesterin asemaa jalkapalloilun suurkaupunkina ja brittiläisen rockin kehtona!


Manchester on kompaktin kokoinen kaupunki, jonka keskustan liepeillä kaikkialle pääsee hyvin kävellen. Keskusta-alue koostuu tosistaan melkoisestikin poikkeavista kortteleista, täältä löytyy niin ostoskeskuskeskittymää kuin Chinatownkin. Keskusaukiota hallitsevat Tadao Andon suunnittelemat suihkulähteet, mutta niistä huolimatta vanhaa teollisuuskaupunkia ei voi juuri kauniiksi kuvata. Tai kenties rujon kauniiksi voisi?


Ensimmäisen päivän käytin kaupungilla kiertelyyn. Keskustan alueella kävin tsekkaamassa esimerkiksi taidemuseon, kaupungintalon, katedraalin, jättimäisen Arndalen ostoskeskuksen, John Ryland's libraryn ja ajelin muutaman kierroksen maailmanpyörällä (Manchester eye). Illalla etsiydyin pubiin seuraamaan jalkapalloa :P Vaihdoin myös majapaikkaa Walkabout hostelliin, joka oli sijainniltaan kehnompi kuin Hatters hostel, mutta aivan kelvollinen kuitenkin. Huone oli kahdeksanhengen sekahuone, mutta ensimmäisenä yönä seuranani oli vain keski-ikäinen brittimies, joka koki tarvetta avautua "nuorelle, tyhmälle ja naiiville suomalaisneidille" elämän realiteeteista. Kuulemma kukaan ei koskaan ikinä tule minua rakastamaan ainakaan kahta vuotta kauempaa ja avioliitto yms. ovat muutenkin vain taloudellisia sopimuksia. Kiitos tiedosta, Aamen!






Päivä Manchesterissa riitti hyvin kaikkein oleellisimman näkemiseen (noh, MANU:n stadion olisi pitänyt kyllä myös tsekata näin jälkeenpäin ajatellen), joten päätin suunnata junalla päiväreissulle Pohjois-Englannissa sijaitsevaan lähes 2000 vuotisen historian omaavaan Yorkiin. Matka kesti puolisentoista tuntia ja kaupungissa todellakin kannatti käydä! Vietin päivän vain kiertelemällä ja ihmettelemässä keskustassa. York on erittäin erittäin kaunis ja viehättävä kaupunki, tunnelmaltaan täysin erilainen kuin vaikkapa Manchester. Vanhat muurit kiertävät kaupunkia, rakennukset ovat vanhoja ja kauniita, museoita on paljon ja Yorkin katedraali hallitsee näyttävästi keskustaa. Romanttista tunnelmaa kaupunkiin luovat siellä kohtaavat Ouse- ja Foss-joki. Kaupungissa on aika ajoin ongelmia joen tulvimisen vuoksi ja tulvihan siellä tälläkin kertaa, joskaan vesi ei vielä yltänyt aivan uhkaamaan rakennuksia. York nousi kyllä lyhyen pyrähdyksen perusteella suosikkikaupunkieni listalle!
 





Illalla palasin Manchesteriin ja sain huomata hostellihuoneemme saaneen lisää asukkaita, nyt meitä oli siellä minä ja kolme miestä. Keski-ikäinen brittimies oli edelleen paikalla, lisäksi paikalla oli joku nuorehko bilehile, joka selvästikin nukkui päivät ja biletti yöt ja brasilialainen (huom! sinisilmäinen, melko kalpea ja pitkä brasilialainen!) nuori oikeustieteenopiskelijamies, joka oli vaihto-oppilaana Tanskassa ja kiersi nyt Englantia ennen paluutaan Brasiliaan. Suuntasimme illalla brasilialaisen miehen, Cleberin, kanssa keskustaan etsiskelemään nettikahvilaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Cleberistä tuli muuten hetimmiten Suomifani annettuani hänelle Fazerin cashewpähkinäsuklaalevyn ;)

Viimeisenä päivänä kiertelin lähinnä kaupoilla ennen lentokentälle lähtöä ja kotiinpaluuta.

Haloo Deutschland!

Isäni oli suunnitellut Saksan reissua vuosikymmenten tauon jälkeen. Kohteeksi valikoitui Berliini ja pääsin reissuun mukaan isän kielitaidottomuuden takia. Varasin lennot ja hotellimajoituksen (5 yötä) Ebookersilta. Lennot olivat Blue Onelta (Tegelin kentälle) ja majoitus Berlin Plaza am Kurfürstendamn hotellissa.

Saksan pääkaupunki, yli kolmen miljoonan asukkaan Berliini on aikoinaan hajalle pommitettu ja kahtia revitty kaupunki, joka nykyisin on suuri, ehkä hieman tylynkinnäköinen kaupunki, jossa historia on selvästi esillä. Kaupunki on merkittävä sekä poliittisesti, kulttuurisesti että liikenteellisesti.

Metrolla liikkuminen kaupungissa on helppoa ja nopeaa. Hotellimme sijaitsi erittäin hyvällä paikalla läntisen Berliinin puolella Charlottenburgin alueella Kurfürstendamin ostoskadulla ja metrolla pääsi kätevästi paikasta toiseen. Ostimmekin jo lentokentältä Berlin welcomecardit viideksi päiväksi, joilla saimme siis matkustaa rajoituksetta ja lisäksi alennuksia eri nähtävyyksistä.

Berliini on täynnä museoita. Itse valitsimme näistä ihmeteltäväksi kaksi, muurimuseon ja luonnonhistoriallisen museon. Muurimuseo sijaitsee Check point Charlien eli kuuluisan entisen Itä- ja Länsi-Saksan välisen rajanylityspaikan vieressä. Museossa pääsi tutustumaan mitä kummallisempiin keinoihin, joilla ihmiset aikoinaan pyrkivät pakenemaan muurin itäpuolelta länsipuolelle. Luonnonhistoriallisessa museossa sen sijaan ihmeteltävänä oli erilaisia eläinten ruhoja, kiviä ja muuta maantieteilijä-biologin ja ruumiinavaajan mielestä mielekästä.


Berliinissä on kaksi eläintarhaa, joista kävimme toisessa (Zoologischer Garten), joka on maailman lajirikkain eläintarha noin 1400 eri eläinlajin edustuksella. Runsain yksilöedustus oli varmaankin hiirillä, joita joka puolella sisätiloissa vilisti runsain mitoin talvea paossa ja ruokien toivossa. Käytiin myös moikkaamassa Knutia!

Kuljimme jonkin verran vain katselemassa eri kaupunginosia, jonka lisäksi kävimme ihmettelemässä jäljellä olevaa muurinpätkää sekä vaikuttavaa holokaustimuistomerkkiä, joka koostuu 2711 betonipylväästä. Muistomerkin luona ei muuten missään lue mistä on kyse. Korkea tv-torni on Berliinissä myös suosittu vierailukohde, mutta lumituiskuisen sään vuoksi tyydyimme katselemaan sitä vain ulkoa. Kävimme myös Brandenburgin porttia katsomassa ja eräänä iltana päätin, että lähdemme katsomaan jossakin päin yliopiston pihaa olevaa vuoden 1933 kirjarovioiden (mm. Jack Londonin, Karl Marxin, Sigmund freudin ja Voltairen teoksia) muistomerkkiä. Lopulta ahkeran tarpomisen jälkeen aukion keskeltä kivetyksestä kaivoimme lumen alta esiin ikkunan, jonka läpi voi katsella maan alla olevia tyhjiä kirjahyllyjä. Muistomerkkiin kuuluvan pronssilevyyn on kaiverrettu runoilija Heinrich Heinen jo 1821 kirjoittamat tulevaa ennustaneet sanat "Kun poltetaan kirjoja, poltetaan lopulta myös ihmisiä"-Kello oli yksitoista illalla ja lunta pyrytti varsin mukavasti, joten iskä ei ollut lainkaan yhtä innostunut tästä löydöstä kuin minä :D

Berliinissä hintataso on varsin edullinen, vaikka kyse on suurkaupungista. Tätä seikkaa piti toki hyödyntää ja käydä myös shoppailemassa. Euroopan suurin ostoskeskus KaDeWe on itsessään myös nähtävyys. Etenkin kuudennessa kerroksessa sijaitseva ruokaosasto on jotain näkemisen (ja haistamisen) arvoista! Yleensä muuten sanotaan, että Saksassa kannattaa varata käteistä, koska kortteja ei kaikkialla huolita, mutta itse en ainakaan tällä reissulla kertaakaan törmännyt siihen, että kortti ei olisi kelvannut.

Lopulta oli aika palata kotiin lumisesta Berliinistä. Kotiin pääsyä joutui etukäteen hieman jännittämään, sillä lentoliikenne oli moninpaikoin ollut kaaoksessa lumen vuoksi ja lentoja oli jouduttu perumaan paljon. Kentälle check in:iin mentäessä meillekin kerrottiin koko Tegelin kentän olevan sillä hetkellä suljettuna ja mistään muusta ei ollut tietoa. Suuntasimme portille odottelemaan ja lopulta reilut neljä tuntia aikataulusta myöhässä pääsimme takaisin Suomeen.

Unbelievable United States, Fantastic Florida, oh my Orlando...

Orlando, Florida, Yhdysvallat 23.-30.10. 2010

Vanhempani päätyivät hankkimaan lomaosakkeen ja kun kerran isäni täytti tänä vuonna 70, päätimme suunnata synttäreiden kunniaksi matkalle.  En ollut koskaan aiemmin käynyt Yhdysvalloissa, mutta halusin päästä sinne, joten matkakohteita mietittyämme päädyimme Floridaan ja Orlandoon. Matkaan lähdimme minä, äiti ja pikkusisko, iskä jäi kotiin Wandan (koira) kanssa, kun eihän sitä toki raaski hoitolaan viedä nyt 10 vuoden iässä kun ei koskaan aikaisemminkaan ole viety. Majoitus varattiin lomaosakkeen kautta Orange Lake West Villagesta ja synttärisankari kustansi niin lennot, ruuat, taksimatkat kuin teemapuistojen sisäänpääsyliputkin ja kaikenlisäksi jätti kaikille vieläpä shoppailurahaa (jopa mutsille, joka on varsin hyväpalkkaisessa duunissa!). Kiitos iskä!
Wanda <3
Matka meinasi tyssätä tylysti jo heti Helsinki-Vantaan lentokentällä. Lähtöselvitys tuli tehdä itse automaateilla, jonne oli kunnon jonot. Noh, ei se mitään aikaa on 2 tuntia. Lopulta yritin viidesti lähtöselvittää meidät jonkin mennessä pieleen aina hitusen ennen loppua. Tässä vaiheessa jonot bag droppiin olivat myös melkoiset… Äiti menikin matkatavaroiden kanssa jonottamaan, kun taas Annan kanssa yritimme saada yhteyden koneiden käyttöä neuvomaan tulleeseen mieheen. Lopulta oli meidän vuoromme ja mies teki lähtöselvityksemme täysin samoin kuin  itse olin tehnyt viidesti aiemmin ja totesi saman: jokin menee pieleen juuri ennen loppua. Tämän jälkeen seurasi vain hartioiden kohotus ja aikaa koneen lähtöön oli 30 minuuttia! Siirryimme sitten suoraan bag drop tiskille ja onneksi lähtöselvitys onnistui samalla, kun koneet eivät kerran toimineet kohdallamme. Turvatarkastuksesta selvisimme kohtuullisessa ajassa jonojen oltua lyhyet ja lopulta olimme koneessa noin viisi minuuttia ennen lähtöaikaa. Jes, me ehdittiin!

Lennot olimme varanneet Lufthansalta ja mennessä olisi välilaskut Münchenissä ja Charlottessa. Odotin yhteensä 23 tuntia kestävää menomatkaa hieman kauhulla muistellessani 8 tunnin lentoa Kiinaan viisi vuotta aiemmin… Lennot kuitenkin sujuivat yllättävän kivuttomasti. Matkatavarat oli saanut tsekattua Helsingistä Charlotteen asti eli ne tarvitsi vain kerran itse käydä siirtämässä noin 50 metrin matka toiselle hihnalle.
Yhdysvaltoihin saavuttuamme minulta tiukattiin muutaman minuutin ajan syytä siihen miksi olin ollut Kiinassa (passissani oli Kiinan viisumi vuodelta 2005), mutta muutoin kaikki sujui yksinkertaisesti.

Illansuussa olimme vihdoin Orlandossa. Olimme päätyneet siihen ratkaisuun, että emme vuokraa autoa, vaan kuljemme taksilla, sillä: a) pysymme Orlandossa, b) teemapuistoihin saa varattua kuljetukset hotelliltamme, c) en ollut aiemmin käynyt Jenkeissä ja ikää oli sen verran vähän (23), että autonvuokrauksesta olisi pitänyt maksaa lisämaksuja, mikäli sitä edes olisi minulle vuokrattu ja d) mutsi kuskina ja vuokra-auto olisi kielinyt itsemurhahalukkuudesta.  Siispä siirryimme taksilla hotellillemme. Annoimme kuskille osoitteen ja tällä oli navigaattori, mutta silti hän onnistui ajelemaan hotellin ohitse ja kavereilleen soittelemalla alkoi sitten selvittää hotellimme sijaintia… 500 hehtaarin laajuinen hotellialue oli ilmeisesti liian pieni suoraan navigaattorin avulla löydettäväksi!


Hotellialue tosiaan oli valtava käsittäen muun muassa järven, golfkentän, pari ostoskeskusta ja lukuisia mökkejä. Onneksi asuimme ns. päärakennuksella, mökissä asuessa nimittäin auto olisi saattanut olla tarpeen jo pelkällä hotellialueella liikkumiseen. Päärakennuksen yhteydessä oli kuntosali, kahvila, pari ravintolaa, leffateatteri ja uima-allasalue, jolla viihdyimmekin useana päivänä lämpötilan ollessa koko ajan noin 30 astetta ja auringon paistaessa.

Yhden päivän vietimme kolmisin Disneyworldissa, puistoksi valitsimme Magic Kingdomin. Puisto muistutti monella tapaa Pariisin Disneylandia, esimerkiksi kummitustalo oli sisältä samanlainen ja Ruususen linna ulkoa samanlainen. Puisto oli kuitenkin suurempi ja erojakin oli. Päivän aikana kävimme muun muassa kummitustalossa, jokiristeilyllä ja Mikämikä-maassa. Shoppailuakin oli toki pakko harrastaa, kuka nyt ei muka tarvitsisi esimerkiksi aivan mielettömän hienoa Liisa Ihmemaassa –teekannua?!


Annan kanssa Potterfaneina halusimme tietysti käydä uudessa, kesällä avatussa Wizarding World of Harry Potter –teemapuistossa. Äitiä yllättäen ei kiinnostanut, joten suuntasimme Annan kanssa kahdestaan Islands of adventures teemapuistoon, jossa Potterpuiston lisäksi oli useita muita puistoja, kuten Jurassic park. Ensimmäisenä suuntasimme kuitenkin kulkumme Tylyahon kylää ihmettelemään. Alue oli melko pieni koostuen pääasiassa Tylyahon kylänraitista ja Tylypahkan linnasta, mutta toteutus oli todella hieno ja tunnelma aito, turistilaumaa lukuun ottamatta. Tylyahon kylän raitilla sijaitsivat monet kirjasta tutut paikat: Sekon pikapuoti, Hunajaherttuan makeiskauppa, ravintola Kolme luudanvartta, Pöllöposti, Vuotava noidankattila ja toki nähtävillä oli myös Tylypahkan pikajuna. Kylänraitilla saattoi ostaa kermakaljaa, kurpitsamehua, suklaasammakoita ja kaikenlaista muuta taikamaailmasta tuttua. Tylypahkan linna oli todella hieno ja ehdottomasti yli tunnin jonotuksen arvoinen! Kävimme linnassa kahdesti ja muutoin lähinnä kiertelimme katselemassa ja nauttimassa tunnelmasta. Tietyin väliajoin puistossa esiintyivät Tylypahkan ja kolmivelhoturnajaisista (Harry Potter ja Liekehtivä pikari) tutut Beauxbatonsin ja Durmstrangin koulujen edustajat. Myös kotitonttuja näkyi siellä täällä ja muutoinkin puiston henkilökunta oli pukeutunut asianmukaisesti. Harmiksemme kuitenkaan tuttuja hahmoja ei puistossa näkynyt: jäimme kaipaamaan etenkin valtavaa, mutta sydämellistä Hagridia, Harrya, tiukkaa, mutta oikeudenmukaista professori McGarmiwaa ja etenkin iki-ihanaa professori Kalkarosta! Puistoon oli eksynyt myöskin oikea käärme. Päivä Islands of Adventuresin puistoissa meni nopeasti, joskaan muut puistot eivät millään tavoin vetäneet vertoja Potter-puistolle. Ennen paluuta hotellille poikkesimme vielä syömässä Hard Rock Cafessa.

Orlando on kenties parhaita shoppailukohteita Yhdysvalloissa, joten toki kävimme myös ostoksilla. Yhden päivän vietimme Florida mall:n ostoskeskuksessa, yhden hotellimme läheisessä tavaratalossa ja yhtenä suuntasin yksikseni merkkitavaroita myyvään outletcenteriin. Perijenkkiläiseen tapaan kaikki oli valtavansuurta ja mahtavaa, ostoskeskuksessakin kartasta oli oikeasti huomattavaa hyötyä. Dollarin kurssi oli matkamme aikaan mukavan alhainen euroon nähden ja lisäksi hinnat olivat muutenkin selvästi edullisempia. Esimerkiksi OPI:n kynsilakat, jotka Suomessa maksavat noin 17 € pullo maksoivat outletcenterissa 5 dollaria… (Jenkeissä ei muuten hintoja ilmoiteta kokonaisuudessaan samalla tavoin kuin Suomessa, vaan kassalla lätkäistään verot päälle, jotka nekin ovat kyllä alhaisemmat kuin Suomessa). Lisäksi shoppailimme Victorias Secretin alusvaatteita (ei saa Euroopasta), Guessin laukkuja ja paljon paljon muuta… ei ollut kiva nähdä tiliotetta reissun jälkeen!

Viikko Orlandossa vierähti varsin nopeasti ja oli aika suunnata kotiin. Matka Suomeen taittui sujuvasti Lufthansalla reittiä Orlando-Frankfurt-Helsinki. Jetlag itäänpäin matkustaessa tuntui huomattavasti pahemmalta kuin länteen mennessä…  Heti seuraavana päivänä sainkin sitten aloittaa pirteänä uudessa työpaikassa o.O

Rakkaat naapurukset Kreikka ja Turkki

Kreikka & Turkki 26.9-6.10.2010

Eläinsuojelun globalisaatioon liittyvän graduaiheen vuoksi aioin suunnata Kreikkaan, Samoksen saarelle, tutustumaan paikalliseen koiratarhaan. Päätin lisäksi yhdistää Samoksen reissuun pienen kierroksen Turkissa, koska Samoksen saari on hyvin lähellä Turkin rannikkoa ja maan vaihtaminen helppoa. Niinpä varasin AirFinlandilta vuoden viimeisen suoran lennon Samokselle ja paluun varasin Blue Onelta Ateenan kautta. Hotelliksi valikoitui pienehkö Aria hotel saaren pääkaupungissa Vathissa (josta käytetään jonkin verran sekaisin eri lähteissä nimiä Vathi ja Samos). Olen pyörinyt joitakin vuosia eräällä nettipalstalla, jossa kirjoittelee myös Samoksen tarhalla (Animal Care Samos) vapaaehtoisena työskentelevä suomalaisnainen. Palstan kautta on myös useampaan otteeseen kerätty Samoksen tarhalle lahjoituksia. Kun kerran olin paikan päälle menossa, tarjouduin samalla kertaa viemään tavaralastin mukanani.

Pakkaamisesta tulikin melkoinen urakka, ruumaan menevien tavaroiden painoraja oli 20 kg ja käsimatkatavaroilla 5 kg. Yksistään tarhalle menevät tavarat painoivat jo reilut 20 kg… ei sitten käynyt mielessä punnita niitä hakiessani o.O Lopputuloksena siis päädyin pakkaamaan aivan kaikki vaatteeni päälleni (7 x alushousut, 3 x rintsikat, yöpaita, housut, 2 x legginsit, 1 x sortsit, 3 x tunika, 4 x paita, 2 x toppi, 2 x hame, 1 huivi), jonka lisäksi esimerkiksi koirien hihnoja minulla oli niin kaula- ja rannekoruina kuin vöinäkin. Onneksi en kuitenkaan piipannut turvatarkastuksessa ;) Komeuden kruunasi hieno "Michael Jackson -hattu" ja mustat isot arskat!

Lento Samokselle lähti ajallaan ja sujui hyvin. Sesonki Samoksella oli selvästi ohitse, joten koneessa oli hyvin tilaa ja sainkin itselleni kolme penkkiä käsittävän rivistön, joka mahdollisti vaatetuksen vähentämisen ja mukavamman matkustamisen. Samoksen lentokenttä on yksi Euroopan vaarallisimmista, kiitorata on lyhyt ja saari vuoristoinen, joten vain hyvin kokeneet lentäjät saavat laskeutua Samokselle. Ikkunasta laskeutumista katsellessani tämän kyllä huomasi, näytti aivan siltä kuin olisimme laskeutumassa asumusten päälle emmekä millekään kentälle.

Samos on huomattavan vehreä ja siten myös varsin kaunis saari. Pääkaupunki, Vathi, on melko pieni, joskin viehättävä. Amfiteatterimaisesti Samoksen lahden ympärille kietoutuva kaupunki tulee melkoisen tutuksi jo yhden päivän aikana. Keskusta (Pythagoraan aukio) on rannan tuntumassa ja rannasta kauemmaksi mentäessä yläkaupunki levittäytyy joka puolella rinteissä.

Majapaikkani Aria hotel osoittautui pieneksi ja vaatimattomaksi, mutta aivan kelvolliseksi ja siedettävän hintaiseksi (n. 20 €/yö) paikaksi (hostelleja en Samokselta löytänyt). Tietokone ja netti olivat vapaassa käytössä ja hintaan sisältyi aamiainen, jonka kuitenkin usein jätin välistä, sen käsitettyä lähinnä vain paahtoleipää. Henkilökunta oli ystävällistä, joskin respan setä päätyi yhtenä iltana yrittämään lähempää tuttavuutta. Yritykseksi jäi.

Kaupungissa lähinnä kiertelin katselemassa maisemia, ihailemassa auringon laskua iltaisin ja nousua aamuisin sekä vierailin arkeologisessa museossa (jonne muuten EU-maan opiskelijakortilla pääsee maksutta, kuten Kreikassa yleensäkin lähes joka paikkaan). Turisteja ainakin Vathissa oli melko vähän syys-lokakuun vaihteessa ja tunnelma oli jokseenkin rauhallinen.

Tutustuin matkallani koiratarhalla vapaaehtoisena työskentelevään suomalaisnaiseen ja vierailin hänen mukanaan tarhalla. Animal Care Samos sijaitsee melkein kuin keskellä ei mitään ja tarhan vieressä on suuri kaatopaikka, jolla elää villikoiralauma. Tarhalla oli koiria useita kymmeniä, mutta olosuhteet kuitenkin vaikuttivat kohtuullisen hyviltä. Tarha pyörii vapaaehtoisvoimin ja päivittäin koirat ruokitaan, tarha siivotaan ja hoidetaan tarvittavat lääkitykset sekä koirien kanssa vietetään aikaa. Selvästi suurin osa tarhan koirista olikin varsin varsin seurallisia tapauksia, vihaisia koiria ei ollut lainkaan ja arkojakin vähän. 

Vapaaehtoiset noutavat koiria tarhalle asukkaiden ilmoitusten mukaan, jonka lisäksi tarhalle tulee koiria ihmisten löytäminä tai hylkääminä. Aamuisin tarhalle suunnatessamme oli vastassa lähes joka aamu koira/koiria tarhan ulkopuolelle yön aikana kytkettynä ja jätettynä. Samoksen koiratarhalla on saksalaisia yhteistyötahoja ja suurin osa tarhan koirista kotiutetaan uusiin koteihin saksalaisten koiratarhojen kautta. Lisäksi jonkin verran koiria lähtee tarhalla vierailevien turistien mukaan ja muutama koira vuosittain paikallisille. 

Jotain vähän ikävämmän puoleistakin reissulla pääsi tapahtumaan, sillä eräs albaanimies yritti eräänä iltana lyöttäytyä seuraani ja kaupungin pienuudesta johtuen törmäsin tähän väkisin joka ilta. Eräänä iltana sitten äijä päätti käydä käsiksi. Lopulta itse selvisin mustelmilla, äijälle kävi todennäköisesti ikävämmin. En lähtenyt tekemään poliisiasemalle ilmoitusta, jotten itse saisi syytettä pahoinpitelystä. Tosin albaanialaiset eivät tietääkseni ole suurta huutoa Kreikassa, joten tuskinpa minua suomalaisena olisi syytetty...tai naisena?

Samokselta päätin tehdä päiväreissun Kreikan luostarisaarelle, Patmokselle. Paatti kohti Patmosta lähti aamulla Pythagorionin kylästä, jonne pääsi kätevästi bussilla. Laivamatka kesti parisen tuntia ja aikaa Patmokseen tutustumiseen jäi viitisen tuntia, joka riitti hyvin. Patmoksella päätin kavuta ylhäällä rinteellä sijainnutta luostarimuseota katsomaan. Toisenlainen kenkävalinta korkokenkien sijaan olisi ollut paikallaan, mutta muuten reitti ylös oli melko selkeä ja helppokulkuinen, joskin tosin suurimmaksi osaksi selkeää ylämäkeä. Ylhäältä näkymät alas satamaan olivat kauniit ja luostarimuseo jo itsessään näkemisen arvoinen. Muuta erityisempää nähtävää ei kaupungissa juuri ollutkaan, mutta päiväreissukohteeksi mainio paikka. Viikko Patmoksella sen sijaan saisi ainakin minut hakkaamaan päätä seinään. Toki olisihan sitä muissakin kaupungeissa jotain nähtävää voinut olla...

Samokselta suuntasin Turkin puolelle Kusadasiin lautalla. Lauttoja Samoksen ja Turkin välillä kulki varsin hyvin, pääsääntöisesti kahdesti päivässä paria poikkeusta lukuun ottamatta vaikka olikin jo lokakuu. Otin menolipun ja avoimen paluun, koska en vielä tiennyt kuinka kauan aikaa viettäisin Turkin puolella ja milloin palaisin Samokselle. Laivamatka kesti parisen tuntia ja sujui rattoisasti, sillä samaan pöytään kanssani istuutui kokonainen suku jenkkejä, jotka pitivät seuraa koko ajan kyselemällä minusta ja Suomesta ja kertomalla omista matkakokemuksistaan.

Kusadasista aikomukseni oli suunnata bussilla Alanyaan, jonne ystäväni EM oli jo päätynyt ottamallaan äkkilähdöllä. Alanyan seikkailusta tarkemmin voi siis lukea täältä: http://jetheworldsmyoyster.blogspot.com/.

Alanyasta suuntasin lentämällä Izmiriin, jonka totesin jo ensisilmäyksellä olevan sen verran ruma paikka, että jatkoin saman tien bussilla Kusadasiin. Kusadasissa päädyin sataman liepeille etsiskelemään majoitusta ja kuten Turkissa on tapana, minulle tultiin välittömästi tyrkyttämään apua joka suunnalta. Vanha kauppiaspappa sitten kävikin satamassa sijainneessa Surtel hotellissa neuvottelemassa minulle huoneen aamiaisbuffetilla pariksi yöksi erittäin kelvolliseen hintaan. Jostain syystä minulle annettiin kaikenlisäksi valtava hääsviitti, jossa oli suuri olohuone, makuuhuone ja kaksi parveketta.

Suuntasin tutustumaan kaupunkiin, aikeenani selvittää kuinka pääsisin käymään kalkkikivitasanteistaan kuuluisalla Pamukkalella ja antiikkikaupunki Efesoksessa. Niin hyvässä kuin pahassakin, Turkissa ei koskaan saa olla hetkeäkään yksin. On siis vain pakko hyväksyä se tosiasia, että koko ajan on tekemisissä jonkun kanssa ja jos saa jonkun erityisen siedettävän, ei kannata hankkiutua heti eroon, sillä seuraava voi olla paljon pahempi. Ensimmäiseltä seuraanilyöttäytyjältä kyselinkin siis heti neuvoa kuinka päästä Pamukkalelle ja Efesokseen.  Efesos ei tuottaisi ongelmia, koska matka olisi lyhyt, mutta Pamukkalelle ei ainakaan minkään matkatoimiston kautta pääsisi. Tyyppi otti kuitenkin selvää, että aamulla suoraan Pamukkalelle menisi yksi bussi ja iltapäivällä tulisi yksi takaisin. Siispä piti hankkia bussiliput. Tyyppi tarjosi jälleen apuaan ja niinpä huristimme moottoripyörällä bussiasemalle. Pelkäsin ehkä enemmän kuin koskaan tähänastisessa elämässäni…sain kuitenkin bussiliput! Illalla tyyppi vielä näytti lyhyesti kaupunkia, mm. Ladies beachin ja Pidwidgeon islandin. Tyypistä oli minulle paljon apua, josta olin tietysti kiitollinen, mutta eroon hankkiutuminen otti aikansa. Loppuajasta varoinkin tietoisesti menemästä tiettyyn osaan vanhaa kaupunkia. 

Matka Lounais-Turkissa sijaitsevalle Pamukkalelle kesti bussilla nelisen tuntia. Perillä kävimme kolmen kiinalaisen kanssa lounastamassa, jonka jälkeen tutustuimme oppaan, Emren, johdolla tähän kulttuuri- ja luonnonilmiökohteeseen. Penkereillä kalkkipitoinen vesi virtaa hitaasti alas muodostaen samalla valkoisia tasanteita, vesialtaita ja tippukiviä. Kallion huipulla taas sijaitsee muinainen pyhiinvaelluspaikka. Itselläni on joskus paha tapa tapittaa ahdistavan suoraan silmiin kun joku puhuu ja itse kuuntelen. Oppaassamme tämä aiheutti selvää takeltelua sanoissa ja Emre esittäytyikin minulle yhteensä neljä kertaa kätellen myös joka kerta :D

Illalla palasin Kusadasiin ja poikkesin pikaisesti kaupungilla vain syömässä, sillä oli kylmä. Minulla ei ollut takkia lainkaan mukana reissussa, sillä mikään takki ei ollut mahtunut päälleni vaatekerrosten vuoksi. Illalla sitten jäinkin hotellin aulaan katsomaan futista (Turkki-Saksa) hotellin johtajan ja toisen hotellisedän kanssa. Silloin en vielä osannut odottaa, että vielä kuukausia reissun jälkeenkin hotellinjohtaja tykkää facebookissa suunnilleen jokaisesta kuvastani ja että toinen hotellisetä puolestaan lähettelee rakkauskirjeitä melko tarkkaan kahdesti viikossa…

Viimeisenä aamunani Turkissa suuntasin minibussilla Efesoksen antiikkikaupunkiin. Aluksi tutustuin paikkaan hevoskärrykyydillä kahden saksalaisen tytön kanssa, jonka jälkeen jatkoin matkaa yksin. Seuraani kuitenkin lyöttäytyi paikallinen valokuvaaja, joka oli töissä alueella. Hän sitten toimikin muutaman tunnin ajan alueella oppaanani ottaen myös valokuvia. Efesoksesta saikin paljon enemmän irti oppaan ollessa mukana, joten kävi varsin hyvä tuuri. Lisäksi mies oli töissä alueella, joten eroon pääseminen ei tuottanut ongelmia.

Iltapäivällä suuntasin lautalla takaisin Samoksen saarelle. Matkalla turkkilainen miehistön jäsen halusi välttämättä tarjota appelsiinimehua ja suuren ”paha silmä” –korun, jonka tarkoitus on suojata pahoilta hengiltä…No, selvittiin ainakin hengissä tyrskyisästä merimatkasta. Lisäksi sain majoitusvinkin keskustassa sijaitsevaan Artemishotelliin, joka myöhemmin osoittautui hyväksi valinnaksi.

Viimeisenä päivänäni Samoksella saaren koiratarhalla vapaaehtoisena toimivalla suomalaisnaisella oli vapaapäivä ja niinpä hän vei minut ajelulle koko saaren ympäri kertoen samalla alueesta! Kiersimme esimerkiksi Votsalakian ja Kokkarin kylissä ja poikkesimme syömään naisen tuttujen pitämään ravintolaan. Illalla kävimme vielä Samoksen kaupungissa kahvilla. Miten loistava päivä ja päätös matkalle, kiitokset <3

Aamulla suuntasin lentokentälle, josta lensin Olympic Airlinesilla Ateenaan, jossa kävin lyhyesti pyörähtämässä sateisessa keskustassa, jonka jälkeen SAS:lla kohti kotia!